Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita perheitä joilla yli 300teur velkaorjuus ?
16.05.2007 |
Meillä on sen verran ja ihan hyvin ollaan pärjätty, ollaan varauduttu vielä pieneen korkojen nousuun. Jos korot nousee vielä reippaasti niin sitten tehdään vaan töitä enemmän ja säästetään kulutuksesta. Ei se sen kummallisempaa, täällä pääkaupunkiseudulla perheellisen on vaan vähän pakko ottaa tuollainen velka jos ei ole rikkaita vanhempia tai perintöjä. Vai kuinka te muut olette perheasunnon ostaneet? Tämä kysymys siis ainoastaan pääkaupunkiseudulla asuville!
Kommentit (34)
(miksi edes pitäisi myydä silloin kun hinnat on alhaalla?), me odotamme kunnes hinnat taas nousevat ja sitten myymme, jos niin haluamme. Korot saavat meidän puolestamme nousta, sillä meidän jättilainamme on sidottu kiinteään 5 vuoden korkoon. Osa lainasta on kiinteänä 10 vuoden korolla. Olemme laskeneet, ennen lainan ottamista, että meillä pitää jäädä kuussa käteen rahaa myös matkusteluun, ja säästöihin (normaalien asumiskustannuksien lisäksi).
Lisäksi, meillä on molempien kuoleman varalta koko lainasumman kattavat henkivakuutukset sekä vakuutukset myös työkyvyttömyyden varalta. Omia säästöjä oli ennen jättilainan ottamista oli jonkun verran. Ihan siltä varalta, että hinnat todellakin romahtaisivat ja pankki pyytäisi lisää vakuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39:lle sen verran, että yleensä ihmiset eivät tietty halua myydäkään asuntoaan laman aikana, mutta valitettavasti ne elämän muut kriisit (kuten vaikka sairastuminen tai työttömyys tai avioero) eivät katso sitä, että onko lama vai nousukausi. Sairastumista ja työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä tai korkeita korkoja vastaan voi ottaa tietty vakuutuksen, avioeroa varten ei ja se lienee todennäköisin taloudellinen ongelma, joka tämän ikäisiä kohtaa.
Se pakottaa nöyristelemään pomoa ja koko ajan pelko uusista YT-neuvotteluista. Haluan elämän!
Kuinka moni teistä ottaisi heti loparit jos ei olis velkaa? Minä ottaisin!
t. 250teur velkaorja ja työnantajan nöyristelijä
Eletään hetkessä, ja mitään ei saa jos ei uskalla. Laina on otettu vasta parivuotta sitten, korkojen nousu otettu huomioon, joten meillä ei ole hätää.
Jos nyt sellainen hätä tulisikin, niin talo myyntiin, halvempi tilalle, tai sitten vuokrataan asunto. Ei tää nyt sentään sen arvoista ole että, pitäisi ruveta elämän muista nautinnoista tinkimään. On kiva asua mukavasti, mutta on kiva nähdä maailmaan myös ja syödä hyvin.
Vierailija:
Se pakottaa nöyristelemään pomoa ja koko ajan pelko uusista YT-neuvotteluista. Haluan elämän!Kuinka moni teistä ottaisi heti loparit jos ei olis velkaa? Minä ottaisin!
t. 250teur velkaorja ja työnantajan nöyristelijä
Nöyristeleminen vituttaa kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me ollaan kans ottamassa iso laina, 250 t euroa. joku kymppi on säästöjä, tuloja 40-60 tonnia vuodessa. meitä ei hirvitä, kun ollaan valmiita säästämään matkustamisesta, vaatteista ym. ylellisyyksistä -tämän hinta on vain se, että maksellaan sitten kovia korkoja lainan lyhentämisen lisäksi.
tämä on niin arvokysymys - me arvostamme ihanaa, uutta, itse suunnittelemaamme omakotitaloa ja ollaan valmiita laittamaan vaikka kaikki rahat siihen. tosin näillä näkymin näyttää, että jää silti rahaa vielä vähän törsäiltäväksikin.
joku toinen on erittäin onnellinen siinä vanhemmassa, ehkä pienemmässä asunnossa...kukin tekee itse valintansa, mitäpä noita arvostelemaan. aina järki ei ratkaise, vaikka tottakai silläkin on osuutensa.
paljonko teillä on tuloja?
Suurin riski näiden lainojen hoidon kannalta ei ole nousevat korot, vaan lähinnä tulojen lasku tai menetys. Pitää siis varoa työttömyyttä, pitkäaikaissairastumista ja kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä on sen verran hyvät tulot, että maksettiin asunto suoraan käteisellä. Amisduunarit on vielä kusessa kun korot nousee taas sinne 10% tasolle!
Me otettiin lainaa 4 vuotta sitten 500000 euroa. Maksuaika takaisin 15 vuotta. Tulot on sen verran kovat, että ei korkojen nousu pelota, tosin ei haittaa vaikka ei nousisi.
Mun mies on muuten ammattikoulun käynyt. Mutta tilillä on nyt jo ensimmäinen euro-miljoona.
Että se tiedoksi akateemiselle, joka luulee että kaikki ammattikoulun käyneet ovat varattomia.
No, vanhanakin voi vielä oppia, vai mitä akateeminen?
Vierailija:
Mun mies on muuten ammattikoulun käynyt. Mutta tilillä on nyt jo ensimmäinen euro-miljoona.
Että se tiedoksi akateemiselle, joka luulee että kaikki ammattikoulun käyneet ovat varattomia.
No, vanhanakin voi vielä oppia, vai mitä akateeminen?
Ei sit kuitenkaan kovin fiksu mies, jos makuuttaa rahoja tilillä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on viisi huonetta + keittiö 99,5 neliötä länsihelsingissä kerrostalossa, velaton hinta asunnosta oli 165 000 euroa, ja remonttiin käytimme 20 000 euroa, lainaa on 95 000 euroa
Meidän halumme oli tehdä muutakin kuin asua näinä vuosina, eli halusimme mahdollistaaa matkustelun, kotiäitiyden, ison auton ja kaikenlaisten opiskelujen tekeminen
Meillä kuitenkin mies tienaa mun mielestä ihan hyvin, kun saa 3 000 kuussa, itse saan vain sen 2100 jos olen töissä, mutta siis kotosalla vietän aikaani lasten kanssa.
Meidän tuloilla ei olisi ikinä varaa tuollaiseen lainaan, luopumatta kaikista muista asioista.
ollaan jo 33v, molemmat matkusteltu paljon. Toisaalta meille on tulossa myos perintoa, joten ihan palkkatuloilla ei tarvitse maksella. Laina tulee olemaan yli 300 tuhatta euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ollaan jo 33v, molemmat matkusteltu paljon. Toisaalta meille on tulossa myos perintoa, joten ihan palkkatuloilla ei tarvitse maksella. Laina tulee olemaan yli 300 tuhatta euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä elämässä pitää olla muutakin kun lainanmaksua... Vaikka tavallinen kotiarki on lapsille tärkeintä, niin ei silloin jos vanhemmat koko ajan töissä ja joka asiassa säästetään...
Ähtärissä juuri viime kesänä katselin, kuinka erään perheen lapsien piti valita ne halvimmat jäätelöt, kun muut niin kalliita! Mitä elämää se on, jos koskaan ei ole varaa maksaa muutamasta jäätelöstä muutamaa eruoa...?
Entä sitten kun se asunto vihdoin on oma? Penniä ollaan venytetty 20-vuotta, lapset kasvaneet ja muutaneet pois kotoa... Koskaan käymättä ulkomailla, ravintoloissa, saamatta merkki farkkuja jne (KÄRJISTÄEN!)
Ja ymmärrän kyllä jos perhe ostaa maksukykyynsä sopivan asunnon, mutta omassa lähipiirissä paljon näitä 200 neliön omakotitalon ostajia, joilla lisäksi vielä merkkihuonekalut (lainarahalla) ja uudehko auto myös (velaksi ostettu).
No, valinta kysymyksiähän nämä ovat;) Itse arvostan enemmän riippumattomuutta, vapautta tehdä mitä haluaa, milloin haluaa. Ja sitä ettei tarvitse koko ajan elää penniä venyttäen, ja kuitenkin rahaa jää joka kuukausi ihan mukavasti säästöön... Ehkä joskus ostan niillä rahoilla mökin Suomesta/loma-asunnon jotakin lämpimästä!;)
n. 200 000e talosta ja 100 000e veneestä. Myytiin vajaat 2 vuotta sitten miltei velaton kerrostaloasuntomme Helsingistä ja ostettiin samalta alueelta omakotitalo.
Meillä vuositulot lähentelee 100 000e vuodessa, on korkokatto sekä hyvät vakuutukset muutenkin sairauden tai kuoleman varalta. Ikää mulla 35v ja miehelläni 42v.
Mieheni on jo ennakkoperintöä saanut, minä saamassa niin isäni kuin äitinikin puolelta vaikkei perintöjen varaan mitään ollakaan laskettu.
ja varmaan ostetaan huutiksesta ne huonekalut, jotka tarvitaan. Laina on 35v eteenpäin, mutta katsotaan nyt, eiköhän siitä suurimman osan saa maksettua ihan 15v sisällä. Mutta nyt ei tällä hetkellä ole varaa ottaa tiukemmalla aikataululla.
300 000 000¿ velkaa ja me tienataan miehen kanssa kuussa bruttona 900¿ mut tää talo on tosi ihq, meillä on 15 lasta ja mä oon raskaana rv22+5
24 > Onpa teillä paljon velkaa, miten pystytte tohon? Mulla ja mun miehellä on velkaa ulosotossa 200¿ ja me tienataan kuussa 5000¿ kumpikin nettona
Mä tunnen henkilökohtasesti pankinjohtajan ja maksan sille luonnossa
Alue: Aihe vapaa
Vastaanpa nyt sitten hivenen toisenlaisen pääkaupunkiseutulaisen näkökulman. En sano, että minun tai alkuperäisen tapa toimia olisi jommalla kummalla parempi, mutta kunhan nyt kerron, että pääkaupunkiseudullakin asiat voi mennä eri tavalla, vaikka toisin usein väitetään.
Olen pääkaupunkiseudulle paluumuuttaja, jolla 1998 tänne takaisin muuttaessaan oli 20000 mk rahaa pankkitilillään, siitä 6000 mk upposi muuttoon ja toinen 9000 mk implanttiin (hammas eikä rinta ;-)), joten ihan aika nollasta siis aloitettiin, rahaa tilille jäi 5000 mk eli nykyrahassa 840 euroa.
Vuoden verran säästimme rahaa niin paljon kuin pystyimme eli käytännössä koko toisen palkan. Palkkani vielä tippui 6000 mk kuussa kun muutimme muualta pääkaupunkiseudulle eli bruttopalkka tippui 1000 eurolla, mutta sekin oli arvokysymys, kuten kaikki muutkin jutut tässä meidän tapauksessa.
Mistään emme ole saaneet koskaan euron euroa ulkopuolelta, kaikki on ihan palkkatuloilla maksettu. Olen ehtinyt tässä myös eroamaan (ja menemään naimisiinkin) ja osituksessa ottamaan 90000 euroa velkaa, se on silti ollut kaikista suurin lainamäärä mitä koskaan on ollut, itseasiassa tätä asuntoa kohtaan suurin lainamäärä on tainnut olla vähän vajaa 80000 euroa, sillä osa lainoista kohdistui tuolloin 90000 euron aikaan toiseen asuntoomme.
Koko ajan ollaan siis alle 80000 euron velan asuttu pääkaupunkiseudulla perheasunnossa ihan palkkatulojen turvin. Ja näiden kuluneen 8 vuoden aikana, mitä tässä olen asunut on sattunut yhtä sun toista taloudellista " heikkoa kautta" , kuten olin äitiyslomalla, olin hoitovapaalla, olin yksinhuoltajana eli yhden aikuisen tuloilla ja ison lainan omistajana. Työttömyyttä tälle jaksolle ei ole sentään osunut, mutta aika paljon on ollut kuukausia/vuosia jolloin ei ole tuosta 8 vuodestakaan tullut edes kahden aikuisen palkkatuloja talouteen.
Tosin olen melko varma, että alkuperäisen kirjoittajan mielestä asuntomme ei ole perheasunto vaan luultavammin sen irvikuva. Mutta kuten jo joku tässä ketjussa sanoi, niin minulle kodin muodostaa ne ihmiset, jotka ovat täällä neljän seinän sisällä ja en millään jaksa uskoa, että olisin yhtään onnellisempi missään muussa asunnossa, onneni kun ei muodostu seinistä tms.