Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet, että ihmiset eivät muista kavereistaan enää kovin paljon?
11.06.2026 |
Olen jo monta kertaa ihmetellyt, kun ihmiset eivät muista asioita, joista olen kertonut esim. edellisellä viikolla. Mutta okei, elämä on kiireistä eikä kaikkea voi muistaa, ei siinä mitään.
Mutta viime aikoina olen alkanut ihmetellyt sitä, kun suht läheiset kaverit, jotka olen tuntenut jo 10+ vuotta ja joiden kanssa ollaan keskustelu monenlaisista asioista hyvin paljon vuosien varrella, ovat unohtaneet minusta ihan perusasioita. Pari esimerkkiä: "en tiedä, millaisia kirjoja yleensä luet, varmaan romantiikkaa?" ihmiseltä, jonka kanssa ollaan keskusteltu nimenomaan kirjoista vuosikausia, ja jonka pitäisi tietää varsin hyvin, että en lue romantiikkaa. Tai "en nyt muista, sä olit varmaan millenniaali?" ihmiseltä, jonka pitäisi varsin hyvin tietää, että olemme samanikäisiä millenniaaleja.
Ei kai se dementiaakaan ole, kun nämä ovat vasta kolme-neljäkymppisiä ihmisiä. Eikä tässä ollut mitään v*ttuiluakaan taustalla, vaan nämä esimerkki-ihmiset itse asiassa esim. pyytävät minulta palvelusta.
Mutta olen hämilläni, että olen nyt monta kertaa törmännyt siihen, että minusta ei muisteta sitä sun tätä, vaikka itse muistan näistä ihmisistä kaikenlaista pikkujuttuakin, joita ovat vuosien varrella kertoneet.
Onko ihmisillä alkanut laajemminkin pätkiä muisti, vai onko kyse vain siitä, että en olekaan heille kovin mielenkiintoinen kaveri, ja se jostain syystä alkaa ilmetä vasta nyt?
Kommentit (30)
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Niin kai se on. Mutta ihmettelen, etten tällaista ole aikaisemmin huomannut, ja nykyään sitä tulee vastaan jatkuvasti. Tuntuu tosi oudolta, ettei esim. pitkäaikainen tuttavuus muka yhtäkkiä edes tiedä, minkä ikäinen olen :D
Lisään vielä aloitukseen, että tässä ei siis ole kyse siitä, että joku unohtaa jonkin yksittäisen asian minusta. Se nyt on ihan normaalia.
Mutta esimerkiksi tuo henkilö, joka ei muista ikääni eikä ilmeisesti sitä, että me olemme monta vuotta keskustelleet kirjallisuudesta, on yksi ja sama. Eikä nuo kaksi esimerkkiä ole ainoat samanlaiset, vaan on yhtäkkiä alkanut vaikuttaa siltä, ettei tämä ihminen - jonka olen tosiaan tuntenut jo 12 vuotta - tunne minua ollenkaan.
Ja tämä ei ole edes ainoa samanlainen henkilö! Vaan useampi tuntemani ihminen on yhtäkkiä alkanut vaikuttaa siltä, että he eivät muista minusta juuri mitään. Alkaa tulla vähän outo fiilis. Alkaako netti ja tekoäly oikeasti tuhota ihmisten aivoja, vai olenko minä niin mitäänsanomaton, ettei minusta jää perusasiatkaan mieleen? (Mutta jos näin on, miksi tätä ei ole koskaan aiemmin ilmennyt?)
Olen kyllä jo kauan sitten huomannut, että ihmisten muistissa on tosi suuria eroja. Tuli mieleen, kun 2000-luvulla juteltiin vanhojen lukiokavereiden kanssa lukioajoista, ja olin järkyttynyt siitä, että pari heistä ei muistanut puoliakaan niistä hauskoista asioista, joita huvittuneena muistelin. Me olimme jotain 25-vuotiaita silloin, lukiosta oli muutama vuosi vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Niin kai se on. Mutta ihmettelen, etten tällaista ole aikaisemmin huomannut, ja nykyään sitä tulee vastaan jatkuvasti. Tuntuu tosi oudolta, ettei esim. pitkäaikainen tuttavuus muka yhtäkkiä edes tiedä, minkä ikäinen olen :D
Mulla on taas sellainen kokemus, että oma äiti ja aiemmin oma mummo olivat ihan pihalla mun asioista, ihan tärkeistäkin, esim. mitä sairauksia mulla on ollut lapsena, tai esim. millaisia kirjoja tykkään lukea tai mitä muuten harrastaa. Kun mietin taas omaa lastani tai lastenlapsiani, niin tunnen heidät tosi hyvin, ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Tosin nykyään on kyllä paljon instagramin ansiota, että pysyn kärryillä heidän jokapäiväisistä asioistaan, vaikka välimatkaa on yli 100 km.
Kavereista ja työkavereista jotenkin ymmärrän, etteivät aikuisena pysy selvillä kaikista asioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Niin kai se on. Mutta ihmettelen, etten tällaista ole aikaisemmin huomannut, ja nykyään sitä tulee vastaan jatkuvasti. Tuntuu tosi oudolta, ettei esim. pitkäaikainen tuttavuus muka yhtäkkiä edes tiedä, minkä ikäinen olen :D
Mulla on taas sellainen kokemus, että oma äiti ja aiemmin oma mummo olivat ihan pihalla mun asioista, ihan tärkeistäkin, esim. mitä sairauksia mulla on ollut lapsena, tai esim. millaisia kirjoja tykkään lukea tai mitä muuten harrastaa. Kun mietin taas omaa lastani tai lastenlapsiani, niin tunnen heidät tosi hyvin, ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Tosin nykyään on kyllä paljon instagramin ansiota, että pysyn kärryillä heidän jokapäiväisistä asioistaan, vaikka välimatkaa on yli 100 km.
Kavereista ja työkavereista jotenkin ymmärrän, etteivät aikuisena pysy selvillä kaikista asioistani.
Itse asiassa osa näistä unohtelijoista on minullakin lähisukulaisia, ja joo, tuntuuhan se vieläkin ikävämmältä kuin jonkun tuttavan unohtelut. Iäkkäämpien kohdalla voi tietysti laittaa ihan sen piikkiin, että ei kaikkea vuosikymmenien takaista voi muistaa. Mutta ei kaikkea senkään piikkiin voi laittaa.
Ihmettelen kyllä, että onko ihmisillä jokin massaunohtelu meneillään, vai onko se aina ollut näin ja minulla on vain poikkeuksellisen hyvä muisti. Minä kun aina luulin olevani hajamielinen!
Niitä ei itseään kiinnosta samanlaiset asiat kuin sinua esim kirjallisuudessa. Ehkä siksi sanovat noin ikäänkuin eivät muistaisi. Kun eivät voi suorempaan sanoa. Ne on ehkä enemmän hyvän päivän tuttuja.
Itseäni ei kiinnosta politiikka niin en jaksa kuunnella puolue asioita, koska ihminen on täysin samaa mieltä kuin puolueensa. Siksi olen pyytänyt olemaan puhumatta minulle politiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen että informaatiotulvalla on tekemistä tämän kanssa.
Itsessäni huomaan sen että aivot kuormittuu nykyaikana niin paljon että unohdan ns ei-niin-tärkeitä asioita juurikin kavereiden kohdalla. Millään ei jää päähän esim heidän lemmikkien nimet tms ja tätä tapahtuu pelottavan paljon.
Veikkaan että kyse on somen/älypuhelimen luomasta liiallisesta informaatiotulvasta ja meidön aivot räpiköi parhaansa sen kuorman alla löytääkseen asiat jotka kannattaa painaa muistiin ja sitten hylkää samalla myös ns tärkeitä asioita. Vähän kuin tietokone jonka muisti alkaa täyttyä ja ei ole enää paikkaa minne työntää talletettavat tiedostot ja sittwn hätäpäissään poistelee edellisiä tiedostoja, nii vähemmän tärkeitä
Vierailija kirjoitti:
Niitä ei itseään kiinnosta samanlaiset asiat kuin sinua esim kirjallisuudessa. Ehkä siksi sanovat noin ikäänkuin eivät muistaisi. Kun eivät voi suorempaan sanoa. Ne on ehkä enemmän hyvän päivän tuttuja.
Itseäni ei kiinnosta politiikka niin en jaksa kuunnella puolue asioita, koska ihminen on täysin samaa mieltä kuin puolueensa. Siksi olen pyytänyt olemaan puhumatta minulle politiikasta.
Niin siis tämän ihmisen kanssa nimenomaan luettiin samoja kirjoja ja keskusteltiin niistä.
Muuten ymmärrän kyllä, että jonkun kaverin harrastusasiat eivät jää mitenkään mieleen, jos kyseinen harrastus ei kiinnosta sinua yhtään. Mutta meillä on ollut siis sama lukuharrastus, ja yhtäkkiä kaveri ei muista sitä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen että informaatiotulvalla on tekemistä tämän kanssa.
Itsessäni huomaan sen että aivot kuormittuu nykyaikana niin paljon että unohdan ns ei-niin-tärkeitä asioita juurikin kavereiden kohdalla. Millään ei jää päähän esim heidän lemmikkien nimet tms ja tätä tapahtuu pelottavan paljon.
Veikkaan että kyse on somen/älypuhelimen luomasta liiallisesta informaatiotulvasta ja meidön aivot räpiköi parhaansa sen kuorman alla löytääkseen asiat jotka kannattaa painaa muistiin ja sitten hylkää samalla myös ns tärkeitä asioita. Vähän kuin tietokone jonka muisti alkaa täyttyä ja ei ole enää paikkaa minne työntää talletettavat tiedostot ja sittwn hätäpäissään poistelee edellisiä tiedostoja, nii vähemmän tärkeitä
Tätä epäilen minäkin. Esim. tuo, ettei uudet nimet painu enää helposti mieleen, on tuttua minullakin.
En kyllä itse ole alkanut unohtaa asioita, jotka olen tiennyt jo vuosia; esim. jos olen viimeiset 10 vuotta tiennyt, minkä ikäinen tuntemani ihminen on, ei se yhtäkkiä putoa mielestä pois. Mutta toisaalta voihan se varmasti joidenkin kohdalla niinkin mennä, että vanhemmasta päästä alkaa poistua asioita muistia kuormittamasta.
Hmmmm. Olen Ap:n kanssa samaa ikäluokkaa ja huolestuin itsestäni kovasti toissa- ja viimevuonna, koska minulla oli nimenomaan muisti alkanut pätkiä. Olen sittemmin luopunut älylaitteista, pidän digipaastoa ja olen lisännyt liikuntaa. Tuntuu, että ajatus kulkee hieman kirkkaammin ja muisti on vähäsen ehkä ja toivottavasti elpynyt.
Syytän heikkoa verenkiertoa (myös aivoissa) liikkumattomuuden takia ja jatkuvaa skrollaamista, multitaskausta sekä useiden välilehtien välillä hyppelyä. Olen tainnut tuhota oman keskittymiskykyni. Mutta toivon, että se palautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Niin kai se on. Mutta ihmettelen, etten tällaista ole aikaisemmin huomannut, ja nykyään sitä tulee vastaan jatkuvasti. Tuntuu tosi oudolta, ettei esim. pitkäaikainen tuttavuus muka yhtäkkiä edes tiedä, minkä ikäinen olen :D
Mulla on taas sellainen kokemus, että oma äiti ja aiemmin oma mummo olivat ihan pihalla mun asioista, ihan tärkeistäkin, esim. mitä sairauksia mulla on ollut lapsena, tai esim. millaisia kirjoja tykkään lukea tai mitä muuten harrastaa. Kun mietin taas omaa lastani tai lastenlapsiani, niin tunnen heidät tosi hyvin, ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Tosin nykyään on kyllä paljon instagramin ansiota, että pysyn kärryillä heidän jokapäiväisistä asioistaan, vaikka välimatkaa on yli 100 km.
Kavereista ja työkavereista jotenkin ymmärrän, etteivät aikuisena pysy selvillä kaikista asioistani.
Itse asiassa osa näistä unohtelijoista on minullakin lähisukulaisia, ja joo, tuntuuhan se vieläkin ikävämmältä kuin jonkun tuttavan unohtelut. Iäkkäämpien kohdalla voi tietysti laittaa ihan sen piikkiin, että ei kaikkea vuosikymmenien takaista voi muistaa. Mutta ei kaikkea senkään piikkiin voi laittaa.
Ihmettelen kyllä, että onko ihmisillä jokin massaunohtelu meneillään, vai onko se aina ollut näin ja minulla on vain poikkeuksellisen hyvä muisti. Minä kun aina luulin olevani hajamielinen!
Muistat hyvin mutta sinulla voisi olla samankaltaisia samoista asioista kiinnostuneita kavereita joita voi olla vaikeampi löytää oman kokemukseni mukaan.
Tuossa aloituksessa mainitsit että nuo kaverit pyytävät sinulta palveluksia. Mitähän palveluksia pyytävät?
SARS-CoV-2 viruksen ja sen piikkiproteiinia koodaavan mRNA-rokotteen neurotoksiset peptidit tuhosivat aivot, sen huomaa myös oikeiston kannatuksen noususta, mm. empatiaan kykenevät monimutkaiset aivoyhteydet tuhottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm. Olen Ap:n kanssa samaa ikäluokkaa ja huolestuin itsestäni kovasti toissa- ja viimevuonna, koska minulla oli nimenomaan muisti alkanut pätkiä. Olen sittemmin luopunut älylaitteista, pidän digipaastoa ja olen lisännyt liikuntaa. Tuntuu, että ajatus kulkee hieman kirkkaammin ja muisti on vähäsen ehkä ja toivottavasti elpynyt.
Syytän heikkoa verenkiertoa (myös aivoissa) liikkumattomuuden takia ja jatkuvaa skrollaamista, multitaskausta sekä useiden välilehtien välillä hyppelyä. Olen tainnut tuhota oman keskittymiskykyni. Mutta toivon, että se palautuu.
Tämä taitaa olla todella yleistä nykyään. Mutta kiva kuulla, että digipaasto ja liikunta tuntuu auttavan.
Olen itse erityisen huolissani siitä, mitä se tekee nuoremmille sukupolville :( Jos keskittymiskyky ja muisti tuhoutuu jo kasvuiässä, niin vaikea sitä on myöhemmin korjata.
Mä en osaa sanoa onko lisääntynyt yleisemmin vai ei. Mulla on ihan surkea muisti ja mä kärsin tästä häpeää, että en ihan oikeasti vaan muista pitkäaikaistenkaan kavereiden asioita tai kuulumisia, joista on vaikka kuukausi tai pari sitten keskusteltu. Yritän piilotella sitä että en muista, koska en halua olla epäkohtelias tai loukata, mutta enhän mä vaan voi sille mitään. :( Joskus jopa oon yrittänyt pitää kuulumisista kirjaa ja perustanut kaverimuistioita, mutta se tuntuu tosi oudolta enkä sitten jaksa (tai muista) niitä ylläpitää, kun joudun töissäkin jo ylläpitämään isoa muistiota että pysyn työelämän vaateiden perässä.
Itse epäilen että mun lähimuistin tuhosi yli kymmenen vuoden krooninen stressi lapsuuden/nuoruuden aikana. Tämä oli elämässäni ihan helvetillinen ajanjakso. Toki tämä on ihan mun oma teoria. Käsittääkseni kuitenkin on tutkimuksia siitä, että krooninen stressi voi aiheuttaa ainakin tilapäisiä muistihäiriöitä, epäilen että ei tee kovin hyvää kehittyville aivoille.. Vanhempi on aina ollut myös tosi hajamielinen, että on varmaan osittain geneettinen piirre myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm. Olen Ap:n kanssa samaa ikäluokkaa ja huolestuin itsestäni kovasti toissa- ja viimevuonna, koska minulla oli nimenomaan muisti alkanut pätkiä. Olen sittemmin luopunut älylaitteista, pidän digipaastoa ja olen lisännyt liikuntaa. Tuntuu, että ajatus kulkee hieman kirkkaammin ja muisti on vähäsen ehkä ja toivottavasti elpynyt.
Syytän heikkoa verenkiertoa (myös aivoissa) liikkumattomuuden takia ja jatkuvaa skrollaamista, multitaskausta sekä useiden välilehtien välillä hyppelyä. Olen tainnut tuhota oman keskittymiskykyni. Mutta toivon, että se palautuu.
Tämä taitaa olla todella yleistä nykyään. Mutta kiva kuulla, että digipaasto ja liikunta tuntuu auttavan.
Olen itse erityisen huolissani siitä, mitä se tekee nuoremmille sukupolville :( Jos keskittymiskyky ja muisti tuhoutuu jo kasvuiässä, niin vaikea sitä on myöhemmin korjata.
Noooo, ehkä niitä ei enää tulevaisuudessa tarvita, kun AI tekee kaiken ajatustyön. Nuorethan tekee koulutehtävät ja työhakemuksetkin nykyään tekoälyllä. Siinä on tulevaisuus.
Nykyään ei ole kavereita. On vain tuttuja. Itsekeskeinen yhteiskunta alkoi kehittymään 2000-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmille se minä itse on tärkeämpi, siksi muiden sanomiset eivät jää mieleen.
Niin kai se on. Mutta ihmettelen, etten tällaista ole aikaisemmin huomannut, ja nykyään sitä tulee vastaan jatkuvasti. Tuntuu tosi oudolta, ettei esim. pitkäaikainen tuttavuus muka yhtäkkiä edes tiedä, minkä ikäinen olen :D
Mulla on taas sellainen kokemus, että oma äiti ja aiemmin oma mummo olivat ihan pihalla mun asioista, ihan tärkeistäkin, esim. mitä sairauksia mulla on ollut lapsena, tai esim. millaisia kirjoja tykkään lukea tai mitä muuten harrastaa. Kun mietin taas omaa lastani tai lastenlapsiani, niin tunnen heidät tosi hyvin, ja olen kiinnostunut heidän asioistaan. Tosin nykyään on kyllä paljon instagramin ansiota, että pysyn kärryillä heidän jokapäiväisistä asioistaan, vaikka välimatkaa on yli 100 km.
Kavereista ja työkavereista jotenkin ymmärrän, etteivät aikuisena pysy selvillä kaikista asioistani.
Itse asiassa osa näistä unohtelijoista on minullakin lähisukulaisia, ja joo, tuntuuhan se vieläkin ikävämmältä kuin jonkun tuttavan unohtelut. Iäkkäämpien kohdalla voi tietysti laittaa ihan sen piikkiin, että ei kaikkea vuosikymmenien takaista voi muistaa. Mutta ei kaikkea senkään piikkiin voi laittaa.
Ihmettelen kyllä, että onko ihmisillä jokin massaunohtelu meneillään, vai onko se aina ollut näin ja minulla on vain poikkeuksellisen hyvä muisti. Minä kun aina luulin olevani hajamielinen!
Muistat hyvin mutta sinulla voisi olla samankaltaisia samoista asioista kiinnostuneita kavereita joita voi olla vaikeampi löytää oman kokemukseni mukaan.
Tuossa aloituksessa mainitsit että nuo kaverit pyytävät sinulta palveluksia. Mitähän palveluksia pyytävät?
No tämä yksi esimerkkikaveri pyysi minua lukemaan kirjoittamansa fantasiatarinan ja antamaan palautetta. (Tämä on ok, olen ennenkin tätä tehnyt ja teen sitä mielelläni.) Hän siis tuntui yhtäkkiä epäröivän, onko fantasia minua kiinnostava genre. Vaikka olemme keskustelleet fantasiakirjallisuudesta monta vuotta, suositelleet toisillemme kirjoja ja lukeneet samoja kirjoja samaan aikaan. Ja vaikka kirjoitan itsekin fantasiaa.
Tämä oli suorastaan "mitä hittoa?" -kokemus. Aloin jopa miettiä, sekoittaako hän nyt minut johonkin muuhun ihmiseen, koska meidän 12 vuoden kaveruutemme on aika paljon jopa pyörinyt fantasiakirjallisuuden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa sanoa onko lisääntynyt yleisemmin vai ei. Mulla on ihan surkea muisti ja mä kärsin tästä häpeää, että en ihan oikeasti vaan muista pitkäaikaistenkaan kavereiden asioita tai kuulumisia, joista on vaikka kuukausi tai pari sitten keskusteltu. Yritän piilotella sitä että en muista, koska en halua olla epäkohtelias tai loukata, mutta enhän mä vaan voi sille mitään. :( Joskus jopa oon yrittänyt pitää kuulumisista kirjaa ja perustanut kaverimuistioita, mutta se tuntuu tosi oudolta enkä sitten jaksa (tai muista) niitä ylläpitää, kun joudun töissäkin jo ylläpitämään isoa muistiota että pysyn työelämän vaateiden perässä.
Itse epäilen että mun lähimuistin tuhosi yli kymmenen vuoden krooninen stressi lapsuuden/nuoruuden aikana. Tämä oli elämässäni ihan helvetillinen ajanjakso. Toki tämä on ihan mun oma teoria. Käsittääkseni kuitenkin on tutkimuksia siitä, että krooninen stressi voi aiheuttaa ainakin tilapäisiä muistihäiriöitä, epäilen että ei tee kovin hyvää kehittyville aivoille.. Vanhempi on aina ollut myös tosi hajamielinen, että on varmaan osittain geneettinen piirre myös.
Stressi tekee sitä kyllä, ja unenpuute myös. Ja siitä kestää kauan palautua.
Tuollainen "kaverimuistio" on sinänsä kyllä hyvä idea, vaikka vaikuttaisikin oudolta. Yleensä asiat painuvat paremmin mieleen, kun niitä kirjoittaa ylös. Itse kirjoitan tosi sekavaan muistikirjaan ylös oikeastaan ihan kaikkea - "elämänmuistioksi" sitä voisi jo sanoa.
Äh, tuli vissiin taas huono otsikko. Jostain syystä en ikinä osaa otsikoida ketjuja kunnolla.