Mitä vanhempana ajattelet kun lapsestasi tuli jotain aivan muuta mitä toivoit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahalta. Lapseni suistui päihdemaailmaan enkä usko että hän tulee sieltä takaisin vaikka niin toivonkin jatkuvasti.

Älä luovu toivosta, vaikka se välillä ihan varmasti vaikeaa onkin. Minunkin lapseni suistui mutta pääsi sieltä pois. Nyt on päihteetöntä elämää takana muutama vuosi. Koska oma lapseni ja pari muuta tuntemaani ovat päässeet huumehelvetin syvästä kuopasta niin jaksan uskoa että muidenkin selviytymiseen. Voimia ja virtuaalihalaus sinulle ja lapsellesi.

Ei pelkkä toivominen riitä.

Ei tokikaan, mutta psyykelle ja mielelle on parempi vaihtoehto toivoa kuin luopua toivosta.

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävä aihe minusta, tarvittaisiin jotain positiivista juttua tällekin palstalle eli parempi olisi, että mistä olet onnellinen lastesi suhteen.

 

Me annoimme lasten (tietysti) itse valita se ala mikä kiinnostaa. Toinen jätti lukion kesken ja olin aika huolissani hänen elämäntyylistä, mutta sitten hän onneksi muutti toiseen kaupunkiin ja alkoi opiskella matkailualaa  ja nykyisin hän on kokki. Toinen taas on aina ollut  kiinnostunut tietotekniikasta ja opiskelee nyt yliopistossa. 

 

Olemme erittäin ylpeitä molemmista lapsistamme. Tärkeintä on, että he ovat itse valinnat tehneet ja että he olisivat muutenkin elämässä onnellisia. Sitä hartaasti toivon heille. Kaikille nuorille olisi tärkeää, että on haaveita mitä kohti mennä ja muuttaa suuntaa jos joku ei tunnu sopivalta... ettei jää syrjään yhteiskunnasta ja hakeudu huonoihin porukoihin.

Ei sinun ole pakko vastata tai edes lukea aiheita josta et pidä. Jos sinä halua sulkea silmäsi siltä, ettei maailmassa kaikki ole naminamia, niin sulje silmäsi, mutta älä pakota muita tekemään samaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni teki itsemurhan. Mitäpä luulet minun ajattelevan?

Syvä osanotto teille, jotka olette lapsenne menettäneet. Sellaista surua ja tuskaa en pysty edes kuvittelemaan. 

Minun lapseni on tehnyt joitakin elämänvalintoja eri tavalla kuin itse olisin ajatellut hänelle hyväksi. Opiskelu- ja ammatilliset valinnat näen nykyään hyviksi ja hänelle lopulta sopiviksi.

Jossain määrin haastavampi on ehkä se, että olemme poliittisesti eri linjoilla. Lapsellani on sellaisia poliittisia näkemyksiä, että osaa niistä minun on vaikea ymmärtää.  Nuorelle ihmiselle tyypillisesti lapseni näkemykset ovat vahvoja ja mustavalkoisia. Toivon, että iän myötä hänen käsityksensä asioista laajenisi.