G: Millaisia vääriä valintoja olet tehnyt elämässäsi?

15 hei! Kyllä työn ohessakin voi opiskella akateemiseksi ,esim. ensin avoimessa yliopistossa. Sun iässä voi ihan hyvin mennä yliopistoon. Jos opiskelet vaikka 5 vuotta, on sulla vielä 30 vuotta jäljellä työelämässä.



T:itsekin viisastunut 31v yliopisto-opiskelija

Aloin seurustella kun olin 16v ja edelleen yli 10v myöhemmin olen saman miehen kanssa. Lapsiakin on jo 2.



Olisi saanut vähän vertailupohjaa ja varmistuksen sille että mieheni on takuulla se oikea. Nyt en tiedä muusta.

-Muutin liian aikaisin pois kotoa

-sitouduin liian varhain vakavasti

-tein ekan mukulan liian aikaisin



vaikka en kyllä tiedä, olisinko nyt sen onnellisempi, vaikka en noita virheratkaisuja olisi tehnytkään.

-väärän koulutusalan valitseminen. Valitsin alan, jossa varmempi työllistyminen kuin alalta joka olisi intohimoni, mutta en taida ihmistyyppinä soveltua alalle ollenkaan..

-liian suppean työkokemuksen hankkiminen. Olisi pitänyt olla muissakin kesätöissä kuin siinä yhdessä ja samassa

-parisuhde meni vaihtoon-lähdön edelle

-nyt tuntuu koko parisuhde väärältä valinnalta :(

Vai tehdäänkö elämän suuret merkittävät väärät valinnat jo nuoruudessa ja loppuikä sitten kärsitään niistä?

- suostuin ainoastaan vanhempieni mieliksi opiskelemaan alaa joka on minulle täysin vastenmielinen.



- jätin nämä opinnot kesken kun tulin raskaaksi ja nain lapseni isän joka on täysi työnarkomaani eikä välitä muusta tässä maailmassa kuin työstään ja itsestään



- suostuin hullu vielä toiseen lapseen tämän saman kusipään kanssa.



Nyt olen sitten ainoastaan peruskoulun käynyt 21-vuotias kahden lapsen äiti, jonka mies on aina töissä ja koko ajan ollaan lasten kanssa keskenään!

Töistä ei mitään havaintoa eikä kiinnosta enää opiskella mitään.

Eilen sanoin haluavani eron, mitähän nyt sitten käynee.

Kohta olen varmaan vielä yh, harmittaa lasten puolesta kun on tällainen luuseriäiti.

Minä TIEDÄN, että mieheni on oikea minulle. Tietysti meillä on ongelmia, mutta ne kuuluvat jokaiseen parisuhteeseen. Vaikka minulla ei seurustelusuhteita ole ennen miestäni juuri ollutkaan olen kuitenkin tavannut elämässäni paljon ihmisiä ja osaan kyllä olla kiitollinen miehestäni. Hän on loistava isä, kantaa vastuunsa, rakastaa ja kunnioittaa minua, auttaa ilman pyytämistä ja pitää perhettään tärkeimpänä asiana elämässään. Hän saa minut nauramaan ja tuntemaan oloni turvalliseksi. Minä en ainakaan kaipaa sen enempää varmistuksia... Jos sinulla näin on, ongelmana on luultavasti jokin muu kuin sitoutuminen nuorena.

ossa sitten vedin kaatokännit (en sitä muutamaa mukavaa), sillä seurauksella, että tuli kaikenlaisia ukkeleita haalittua mukaan jne. Vasta lasten saamisen jälkeen olen oppinut juomaan viinaa " oikein" . Mutta se, että olen kantanut järisyttäviä morkkiksia johtuen juomisestani on tehnyt sen, että minusta on tullut tosi avarakatseinen. En tuomitse ketään sen perusteella mitä joku " muu" ihmisestä sanoo, en etenkään kännikäytöksen perusteella :). Ja kyllä se, että olen tehnyt tyhmyyksiä on kuitenkin muokannut minusta ihmisen joka olen. Ja toisaalta, kaikesta huolimatta, pystyn kävelelmään ihmisten ilmoilla, selkä suorana asiaa enempää miettimättä. Vieläkin olen törmännyt siihen, että joku kertoo minulle " sä olit aina nuorena tosi kännissä" yms. toilailujani mainostanut. Ihminenhän ei voi muuttua ?