Olen nainen, jättänyt lapseni enkä tapaa tätä ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa. Olet varmasti ylpeä itsestäsi. Yksikään lapsi ei ansaitse tuollaista äitiä.

Äitiystaidoissani ei ollut mitään vikaa, päin vastoin. Lapsi ei edes itkenyt seurassani, toisin kuin isän, jonka seurassa sai kirjaimellisia paniikkikohtauksia, huusi kuin palosireeni ja ulosti alleen paniikkikohtauksissa

 

Kannattaisi mennä itseensä, miksi purkaa vihaa miehen väkivallasta ja sairaudesta äitä ja lasta kohtaan, lapsen äitiin. Olet osa ongelmaa

Miten kykenit uhraamaan lapsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä tapauksissa syyllistetään naista. Kyllä se suurin syy vaan on siinä.väkivaltaisessa miehessä,  joka on monesti oma puoliso.

Se silti ei oikeuta oman lapsen hylkäämiseen. Erota voi, mutta lasta ei voi hylätä.

Äiti/lapsisuhdetta ei pitäisi katkaista kuin ns fyysisessä/henkisessä pahoinpitelytapahtumisessa!

Karseata kuultavaa kun aikuinen kertoo ettei hänellä ole ollut äitiä/isää.

Se on valitettava juttu, mutta maailmassa on oikeasti aika paljon väkivalloin tuotettuja lapsia. Jos naisen (tai miehen) pakottaa äidiksi väkivallooin, niin ei häntä oikein voi syyttää siitä, että kävelee pois tilanteesta. Kaikilla on oikeus päättää omasta vanhemuudestaan itse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinustako on hienoa hylätä oma lapsi? Tosi voimaannuttavaa joo...

On, jos oman lapsen hoivaaminen johtaa äärimmäisiin väkivallantekoihin naista/äitiä kohtaan. Jos en tätä tekisi, hyväksyisin sen, että lasta käytetään ankkurina pahoinpidellä naisia ja äitejä

Tiestikö että erota voi myös hylkäämättä lasta?

Kyllä ja niin teinkin. Tai siis mies teki, kun siis petti minua ja suunnitteli vauvankin viemistä toisen naisen luokse. Kokeilimme "yhteishuoltajuutta", mutta se ei lopettanut väkivaltaa. Sanoin viranomaisille, että voin ottaa lapsen yksinhuoltajuuden, koska lapsen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta en suostu toimimaan yhteistyössä miehen kanssa joka on minulle hengenvaarallinen ja tuhoaa koko elämäni. Hän tuhosi myös urani. Mies ei suostunut tähän joten valitsin rauhan ja henkeni pitämisen

Ajattelin asiaa myös siltä kannalta, että koska raskautuminen tapahtui petoksellisesti ja väkivaltaisesti, se vähentää velvoitteitani "äitinä". Äidiksi tulemiseen pitää olla suostumus ihan yhtä lailla kuin seksiinkin

Avasitko itte pi. Lllun? Velhonhihat ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa. Olet varmasti ylpeä itsestäsi. Yksikään lapsi ei ansaitse tuollaista äitiä.

Äitiystaidoissani ei ollut mitään vikaa, päin vastoin. Lapsi ei edes itkenyt seurassani, toisin kuin isän, jonka seurassa sai kirjaimellisia paniikkikohtauksia, huusi kuin palosireeni ja ulosti alleen paniikkikohtauksissa

 

Kannattaisi mennä itseensä, miksi purkaa vihaa miehen väkivallasta ja sairaudesta äitä ja lasta kohtaan, lapsen äitiin. Olet osa ongelmaa

Miten kykenit uhraamaan lapsesi?

Siten, että se oli alunperinkin pantu minuun väärin perustein ja oikeuksieni vastaisesti. Lapsi ei ole klooni minusta vaan myös isänsä. Naista ei voi r aiskata äidiksi. Lapsen voi kyllä r aiskata naisesta, mutta se jää siihen sitten

Vierailija kirjoitti:

Et ole tehnyt mitään, mitä miehet eivät olisi tehneet kautta vuosisatojen. Toivon sinulle kaikkea hyvää

Tämä on minusta kestämätön peruste: että miehetkin ovat tehneet niin. Miksi naisten pitäisi apinoida miehiä, kerro? Onko se sinusta tasa-arvoa? Siltähän se näyttää feministinen tasa-arvo: että se toteutuu kun mies ja nainen tekee samoja asioita samalla tavalla mieluummin samaan aikaan.

Avasitko itte pi. Lllun? Velhonhihat ym.

Juu, luotin mieheen sillä olen itse luotettava ihminen, enkä arvannut että maailmassa olisi tällaista pahuutta. Nyt tiedän toisin enkä enää luota miehiin (tai viranomaisiin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa. Olet varmasti ylpeä itsestäsi. Yksikään lapsi ei ansaitse tuollaista äitiä.

Äitiystaidoissani ei ollut mitään vikaa, päin vastoin. Lapsi ei edes itkenyt seurassani, toisin kuin isän, jonka seurassa sai kirjaimellisia paniikkikohtauksia, huusi kuin palosireeni ja ulosti alleen paniikkikohtauksissa

 

Kannattaisi mennä itseensä, miksi purkaa vihaa miehen väkivallasta ja sairaudesta äitä ja lasta kohtaan, lapsen äitiin. Olet osa ongelmaa

Miten kykenit uhraamaan lapsesi?

Siten, että se oli alunperinkin pantu minuun väärin perustein ja oikeuksieni vastaisesti. Lapsi ei ole klooni minusta vaan myös isänsä. Naista ei voi r aiskata äidiksi. Lapsen voi kyllä r aiskata naisesta, mutta se jää siihen sitten

Aiemmin annoit ymmärtää, että raizkaus oli jatkettu rikos eli olit siis suhteessa tämän miehen kanssa, kyseessä ei ollut mikään puskaraizkaus. Jouduit siis vastentahtoasi suhteeseen ja sinut pakottiin synnyttämään suhteesta syntynyt lapsi. Meneekö oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tehnyt mitään, mitä miehet eivät olisi tehneet kautta vuosisatojen. Toivon sinulle kaikkea hyvää

Tämä on minusta kestämätön peruste: että miehetkin ovat tehneet niin. Miksi naisten pitäisi apinoida miehiä, kerro? Onko se sinusta tasa-arvoa? Siltähän se näyttää feministinen tasa-arvo: että se toteutuu kun mies ja nainen tekee samoja asioita samalla tavalla mieluummin samaan aikaan.

Teknisesti en tehnyt mitään niin pahaa, mitä miehet ovat tehneet tai mitä minulle tehtiin. En r aiskannut ketään, en pettänyt ketään, en pakottanut ketään vanhemmaksi. En ryöstänyt kenenkään lasta, en loukannut kenenkään oikeuksia, jne. Lisäksi koska lapsi laitettiin minuun petoksellisesti, se vapauttaa minut "velvoitteistani" ihan niinkuin kaikissa muissakin sopimusasioissa. Jos työn tilaaja ei maksa palkkaa, ei urakoitsija rakenna taloa. Ymmärrätkös? 

Miehillä on erittäin pitkä rikoslista ennen kuin olen lähelläkään heidän pahuuttaan. Enkä tule sinne päätymään, sillä en ole paha

Aiemmin annoit ymmärtää, että raizkaus oli jatkettu rikos eli olit siis suhteessa tämän miehen kanssa, kyseessä ei ollut mikään puskaraizkaus. Jouduit siis vastentahtoasi suhteeseen ja sinut pakottiin synnyttämään suhteesta syntynyt lapsi. Meneekö oikein?

Tavallaan. Minut petettiin suhteeseen ja äidiksi, mies laiminlöi oman osuutensa sopimuksesta. Lisäksi hän pahoinpiteli minut pois abortista. Muut rikokset, joita sitten alkoi kumuloitumaan raskauden edetessä, päälle

Keskustelun voi oikeastaan lopettaa jo tuohon, että minut petettiin raskaaksi. Suostumusta ei ollut, sillä se annettiin valheellisin tiedoin. Kaikki muu on vain ekstraväkivaltaa väkivallan päälle (mukaanlukien raskaus ja synnytys, jotka tuhosivat terveyttäni). Jo tuon perusteella, että olosuhteet olivat valheelliset, olisin vapautettu velvoitteistani

Kuinka usein peset pillusi?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein peset pillusi?

Ei taida liittyä asiaan. Täällä on myös seksipalsta, jonne voit mennä ihmettelemään pilluja

En tiennytkään, että siitoshullulla on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsesi oli, kun hylkäsit hänet?

Etkö ikävöi häntä enää lainkaan?

Onko lapsesi tyttö vaiko poika?

Ikävöin aluksi todella paljon, olihan hän vauva kun päätöksen tein. Nykyään tuo muisto aiheuttaa minussa vielä surua, mutta en mieti sitä hirveästi. Arvostan ja rakastan myös itseäni ja tämä ei päässyt toteutumaan noissa olosuhteissa ollenkaan, päin vastoin. Minua kohdeltiin niin huonosti, että halusin tappaa itseni useamman kerran. Tällainen ei ole humaania eikä kenenkään tule sellaiseen joutua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä toivot tulevaisuudelta?

Olen oikeastaan aika tyytyväinen elämääni nyt, kun väkivalta on loppunut ja olen siitä toipunut. Maailman tila tietysti on mitä on, mutta oma elämäni on hyvää, rauhallista ja seesteistä. Tulevaisuudelta toivon lisää hyviä asioita ja toivon myös, että muutkin naiset saavat sen elämän, minkä ansaitsevat

Kaikkea hyvää sulle. Ymmärrän sua täysin.

Kiitos samoin!

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään, että siitoshullulla on lapsi.

Ei lapsi ole minun. Lapsi joka r aiskataan naiseen ja pois naisesta on jotakin ihan muuta

Ok, ymmärrän: miehesi oli väkivaltainen hullu ja on sitä ilmeisesti edelleen. Jäikö lapsesi siis hänelle? Eikö sinua ollenkaan huoleta lapsen kohtalon ja psyykkinen ja fyysinen turvallisuus? Onko tuollaisesta isästä kasvattajaksi? 

Pelastit vain itsesi, uhrasit lapsesi ja jätit hänet väkivaltaisen isänsä armoille. Epäitsekkyytesi on vertaansa vailla. Uhriudut siitä että jouduit äidiksi vastoin tahtoasi. Pyysikö lapsesi syntyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiennytkään, että siitoshullulla on lapsi.

Ei lapsi ole minun. Lapsi joka r aiskataan naiseen ja pois naisesta on jotakin ihan muuta

Kenen se lapsi sitten on, isänsäkö?

Olen mies, jättänyt lapaseni, enkä kaipaa niitä enää ollenkaan. Haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen lapsesi oli, kun hylkäsit hänet?

Etkö ikävöi häntä enää lainkaan?

Onko lapsesi tyttö vaiko poika?

Ikävöin aluksi todella paljon, olihan hän vauva kun päätöksen tein. Nykyään tuo muisto aiheuttaa minussa vielä surua, mutta en mieti sitä hirveästi. Arvostan ja rakastan myös itseäni ja tämä ei päässyt toteutumaan noissa olosuhteissa ollenkaan, päin vastoin. Minua kohdeltiin niin huonosti, että halusin tappaa itseni useamman kerran. Tällainen ei ole humaania eikä kenenkään tule sellaiseen joutua

Mietitkö koskaan pääseekö lapsesi (anteeksi, sehän ei ole sinun lapsesi vaikka puolet sen geeneistä on sinun) toteuttamaan itseään?