Ex-tupakoitsijoita paikalla?

Olin polttanut enemmän ja vähemmän 14 vuotta, nyt ilman tupakkaa 6 vuotta

Nyt ollut polttamatta 3v. Ei se helppoa ollut lopettaa. Itkin joskus ääneen kun teki mieli tupakkaa. Mutta lopettaa voi vain jos on motivoitunut. Ps. Olen sitte lihonut 25 kg.

eli poltin alle 2 vuotta lapsen syntymän jälkeen. Lopetin taas aivan seinään, heitin tupakointivälineet hittoon, kävelin kaksi ekaa viikkoa aivan megalenkkejä, ulkoilin, jumppasin, siivosin, join kokista...ei tehnyt oikeesti edes röökiä mieli, kun oli niin urheilullinen olo. Muutaman kerran on käynyt mielessä tupsulle meno, sitten onkin mennyt jääkaapille. Ei toivottavaa sekään, että lopettaa röökinpolton ja muuttuu valaaksi kun syö aina jotakin pientä tupakannälkään, mutta lienee ohimenevää. Tää oli nyt tässä, ikinä en enää sytytä savuketta.

Sitten bilepolttelin muutaman vuoden, kunnes reilut kolme vuotta sitten tulin raskaaksi ja loppui biletys ja polttaminen.



Saas nähdä, maistuuko enää ollenkaan, kun tästä joskus vielä (ehkä) pääsen jonnekin juhlimaan. Luulen, että ei maistu, koska nyt tokan lapsen jälkeen jo kuvottaa röökin hajukin.

Harkitsin lopettamista pitkään, tein surutyötä jo etukäteen. Sitten eräänä helmikuisena maanantaipäivänä yhdeksän vuotta sitten en vain enää ostanut sitä seuraavaa askia.



Päätin lopettaa loppuiäkseni ja pidin lupaukseni. Testasin itseäni jo samana iltana baarissa enkä sortunut! Vieläkin joskus tupakansavu tuoksuu viettelevän hyvältä, mutta tuskin koskaan enää tekee mieli savuketta.



Olen nikotinisti, mutta kuivilla. Yhä ja aina.

Sen jälkeen en ole kertaakaan röökiä suuhuni laittanut.



Mieheni lopetti nyt viimevuonna, oli polttanut lähemmäs 15 vuotta. Hän käytti miltei vuoden nikotiinivalmisteita (lääkärin luvalla). Nyt on ollut kuivilla 2 kk. En suko enää kummankaan alkavan käryttelemään. On sen verran kuvottavaa.

Eli nyt on viides päivä menossa ilman tupakkaa. Pitkään on puhuttu, että i lopettaa. Aina olen sanonut miehelle että kyllä mä sitten lopetan jos sinäkin. No mies sitten viime torstaina ilmoitti että hän ei ole koko viikkona polttanut yhtään. Pakko se oli sitten sanoa, että en kai minäkään sitten enää. Oli enää yksi tupakka askissa ja sen poltin perjantaiaamuna. Päätös on helppo kun en vaan mene ostamaan sitä tupakkaa. Jos sitä tupakkaa olisi, niin varmaan olisin sortunut (yksi vielä) mutta nyt vaikka mieli tekee niin sitä ei ole. Ja voi että kun mulla on niin kova ikävä niitä tilanteita, joissa oon tupakan polttanut...

Ikään kuin unohdan, mikä lopettamisessa oli hyvää ;) Tällä hetkellä on viikonloppupolttaja, eli joka viikko vähintään 2 tupakkaa. Bileissä enemmänkin (paljon).