Olenko huono äiti jos en halua unikouluttaa vauvaani?
En halua huudattaa vauvaa, mielestäni se ei ole vauvan psyykkiselle kehitykselle hyvä. Tassuttelu ei tuota meillä tulosta. Yösyötän vauvaani (9 kk) vielä monta kertaa yössä. Voiko pätkittäinen yöuni olla haitaksi vauvan aivojen kehitykselle? Kumpi on pienempi paha huudatusunikoulu vai pätkittäinen yöuni, vauvan kannalta? Minä kyllä jaksan miten päin vain.
Kommentit (43)
lapsellesi? Toiset unikouluttaa, toiset ei. Eikös kaikki ole kuitenkin ihan omista mieltymyksistä ja jaksamisesta kiinni, mitä opetat lapsellesi. Tätä mieltä itse olen ; oman pään ja maalaisjärjen käyttö on sallittua lapsen kasvatuksessakin:)
joka ajattelee lapsen, eikä oman itsensä parasta=)
T:äiti, joka ei ole unikouluttanut yhtäkään lastaan ja jokaikinen heistä nukkuneet viim. 2v yöt läpi
Ja olin sen jälkeen niin hajalla oleva ihmisraunio. Onneksi rupesi lapsi sitten nukkumaan pidemmissä pätkissä ja jopa läpi yönkin.
Minulla on sama periaate unikoulujen suhteen. Minulle tassuttelu on luonnollinen osa vauvan rauhoittelua, mutta huudatus ei missään tilanteessa tule kyseeseen. Vauvallehan on luonnollista nukkua pätkissä (unisykleissä) ja ajan kanssa yöunet sitten pitenee.
tai muuten ei saa tuloksia. Oikeesti! Mä en heti pystynyt unikouluun ja sitten imetin 1, 5h välein, mutta voimat meni ja samoin vauva tarvitsi unta, mutta mun piti sulatella asiaa.
Unikoulu menikin sitten hyvin, vaikka vielä heräillään n.1-3 krt yössä, tosin aina paranee. Samoin oli imetyksen lopetus, siinä äidin pitää olla henkisesti valmis lopettamaan tai ei tule mitään.
Olet hyvä äiti ja siirryt seuraavaan vaiheeseen, kun olet valmis!
En minäkään jaksa/halua unikouluttaa...
En kannata huudattamista, mutta tarjoamalla vaikka vettä loppuu kiinnostus yösyöttöihin parissa yössä.
Kahta jopa yli puolitoistavuotiaaksi. Minä en kestänyt vauvojen huudatuksia enkä edes kokenut sitä tarpeelliseksi. Minusta lasten uni ei edes kummemmin häiriintynyt, kun he nukkuivat vieressä, nappasivat rinnan suuhun ja jatkoivat untaan. En huomaa mitään poikkeavaa heidän aivojensa kehityksessä, en tosin ole millään tutkinut, mutta kaikki ovat normaalin fiksuja lapsia.
Siihen saakka olin aina antanut tissiä kun vauva heräsi, mutta jo yhdessä yössä koulutuksessa päästiin eteenpäin ja seuraavana yönä vauva nukkui n. 21-05 kertaakaan heräämättä! Unikoulu osui siis mielestäni täysin oikeaan aikaan. Meillä vauva joskus vielä heräilee yöllä, huutelee vähän niinkuin " koemielessä" ja jos jaksan, suhisen vähän. Yleensä vauva siitä vajaan minuutin kuluessa taas nappaa tutin suuhunsa ja nukahtaa. Huuto ei siis tosiaankaan ole mitään hysteeristä karjumista enää, vaan vähän äää-äää-ää? -tyyppistä " oletteko siinä lähellä" huutelua.
Kaksi vanhempaa lastamme olemme unikouluttaneet samalla mallilla ja yhtä hyvin tuloksin.
Joskus klo 5-6 jos vauva herää, olen antanut tissiä ja sitä vauva erittäin nopeasti alkaakin juomaan, ei vain lussuta. Siitä sitten unet jatkuvat hyvinkin jonnekin 8:30 saakka.
Kannattaa kokeilla, mutta vain sinä tiedät milloin on ehkä se oikea aika.
Ajattelin vain etten lempeydelläni aiheuta vauvalle hallaa. Olen järkeillyt asian näin, että unikoulu on uusi ilmiö (?) ja todennäköisesti kautta historian vauvoja on syötetty öisin kunnes ovat itse vieroittaneet itsensä. ap
heräillä monta kertaa yössä, niin eihän siihen mitään välttämätöntä tarvetta ole. Mutta ei ole välttämätöntä tarvetta myöskään syöttää tervettä ja hyvin kasvavaa lasta montaa kertaa yössä. Kenenkään äitiyden mittariksi tästä asiasta ei liene - kuten joku jo viisaasti sanoikin, nämä on päätöksiä joita perheissä tehdään monista eri syistä, ja niiden kanssa sitten eletään.
Mielestäni hyvä äiti on sellainen joka rakastaa lastaan ja vastaa tämän tarpeisiin. Tuon vastaamisen voi tehdä usealla eri tavalla ja lasten tarpeetkin vaihtelevat, eli ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa mallia.
Jollekin sopii unikoulu ja sillä saa hyviä tuloksia, varmasti hyvä ratkaisu heille. Toinen ei taas koe sitä omakseen vaan järjestää yönsä muilla tavoin, ihan yhtä hyvä ratkaisu.
Joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun lekee näitä hyvä äiti/huono äiti- juttuja. Siis jos lapsesta huolehditaan ja tämä saa rakkautta osakseen niin tekeekö siinä todellakin itsestään huonon äidin jos imettää liian lyhyen tai pitkän aikaa, unikouluttaa tai heräilee yöllä, syöttää purkkiruokaa tai valmissoseita, käyttää kesto- tai kertakäyttövaippoja, synnyttää alateitse tai sektiolla, antaa 1v:n mummulaan yökylään jne. Oikeasti on olemassa vanhempia jotka laiminlyövät lapsiaan ja täällä määritellään hyvä äitiys synnytystavan tai imetyskuukausien mukaan?!?
meillä oltiin koko perhe niin hajalla ja eron partaalla kun 10kk valvottiin esikoisen kanssa ennen kuin kokeiltiin huudattamatonta unikoulua, että voin suositella jos nukkuminen kiinnostaa. '
Oletko tutustunut Elizabeth Bantleyn metodiin. Viime vuonna suomennettukkin teos.
Toisella lapsella lopetin seitsenkuisena. Tuo esikoiseni jota syötin pidempään on nyt 4 vuotias ja yöunet ovat pätkittäisiä ja levottomia. Liekö tuolla tekemistä asian kanssa, varmuutta ei ole.
Eli voit nauraa. ;-)
En epäile äitiyttäni enkä ole itse asiassa kertaakaan todellisuudessa pohtinut olenko huono äiti. Tiedän varsin hyvin, että minä itse määrittelen äitiyteni ja vauva kertoo omalla tavallaan kuinka olen " suoriutunut" , eivät muut äidit.
Lähinnä minua kiinnosti muiden suhtautuminen unikouluun ja kaipasin faktaa siitä miten herääminen monta kertaa yössä vaikuttaa vauvan aivojen kehitykseen. Olen aiheesta ohimennen kuullut sellaistakin, että heräily hidastaisi kehitystä vaikkakin vauvat nukkuvatkin sykleissä.
Aloitukseni eivät yleensä saa tulta allensa, joten oli pakko turvautua kikka kolmoseen. Pahoitteluni. ;-) ap
Joskus ei tiedä itkeäkö vai nauraa kun lekee näitä hyvä äiti/huono äiti- juttuja.
Sen jälkeen on mentävä " ilmoittautumaan" eli laitettava käsi rauhoittavasti vauvan päälle ja sanottava, että nyt nukutaan. Lähdetään pois, ja jos huutaa, kellosta katottava se 2-3 min ja taas mentävä vauvan luo. Jos annetaan vauvan huutaa pitkään, kokee itsensä hylätyksi. Meillä tehosi muutamassa yössä ja nyt nukkuu yöt herättelemättä.
Kuvittelin, että vauvalle on tärkeää nukkua kokonaiset yöunet puoli vuotiaasta alkaen, se oli todella tärkeää olevinaan silloin.
Myöhemmin tajusin, että kyse saattoi olla tiheän imun kausista ja minä en vaan tajunnut sitä.
Onneksi esikoinen oppi nukkumaan pitkät unet (6-8h putkeen) jo muutaman unikouluyön jälkeen. En silti ole halunnut unikoulua kahden nuoremman kanssa enkä onneksi ole ollut hermoraunio ja univajeessa.
Oletpahan vaan äiti, joka valitsee jomman kumman tavan ja elää sitten sen mukaan. Ei siinä sen ihmeempiä.