Jos vanhempien välit huonot eron jälkeen, miten lapset?

Se mikä pitäisi olla hyöty erosta, pitäisi olla se, että riidat loppuu (jos niitä nyt on ollutkaan). Lapsi kärsii kahdesta asiasta yleensä erossa eli siitä, että asioista ei puhuta tai niistä ei saa puhua tai että vanhempien välit ovat riitaisat. Molempiin kannattaa kiinnittää erityistä huomioa.



Miten sitten vanhempien välejä voi parantaa... no toista voi harvoin muuttaa, joten yleensä kannattaa yrittää muuttaa itseään. Jospa metsä vaikka vastaisi niin kuin sinne huudetaan? Jos kertoisi toiselle vanhemmalle sen, että miten arvostaa sitä mitä hän tekee lapsen eteen (ja jos ei tee paljon, niin kehuu niistä pienistä jutuista, jotka ovat totta)? Tai jos kertoisi, että antaa toiselle täyden tuen vanhemmuuteen? Tai jos kohtelisi toista vanhempaa kuin järkevää, älyllistä olentoa ja samalla tavalla kuin vaikka ystäviään? Tai jos ongelmia tulee, niin yrittäisi hakea apua niihin?



Pahaan jos vastataan aina pahalla, niin paha ei lopu koskaan. Jos pahaan vastataan aina hyvällä, niin ehkä joku päivä se tuottaakin hedelmää... ei voi tietää eikä maksa mitään kokeilla.

Toista vain kiinnostaa yhä vähemmän ja kaikki, mikä on tarkoitettu rakentavaksi kääntyy kai sitten vittuiluksi ja pilkkaamiseksi toisen mielessä? Mitä sitten?



Ja jos yrittää joskus selittää tätä, niin hullummaksi vain menee. " Vittu kun sä olet niin täydellinen olevinaan ettet edes viitsi suuttua" .



Dah?

Lakata kommunikoimasta kokonaan muuten kuin lasten asioista ja niistäkin vain sähköpostilla ja tekstiviesteillä. Näin riitaisat välit saadaan rauhoitettua kun riita tarvitsee aina polttoainetta ja nyt polttoaine vähenee koko ajan kun uutta ei enää tule. Voi kestää vuoden tai parikin ennen kuin riita lakkaa kokonaan mutta kyllä se lakkaa.

Aina lapsia vaihdettaessa, vaikka mahd mukaan vaihto onkin pk;n kautta. Mistään omista jutuista ei ole puhuttu vuoteen, silti viha vaan kiihtyy ja kiihtyy. Toinen vanhempi mm potkii seiniä ja lapset siitä ihmeissään.

Vähän samaa, kuin lapselta olisi viety lelu pois.

Vierailija:

Aina lapsia vaihdettaessa, vaikka mahd mukaan vaihto onkin pk;n kautta. Mistään omista jutuista ei ole puhuttu vuoteen, silti viha vaan kiihtyy ja kiihtyy. Toinen vanhempi mm potkii seiniä ja lapset siitä ihmeissään.

Isä tapaa lapsia silloin kun haluaa ja lapsille ja hänelle sopii, kolme kertaa vuodessa. :( Itse en ole mistään asiasta puhunut hänelle vuosiin en enää ole jaksanut hakata päätäni seinään ja pahoittaa omaa mieltäni.

Isästä meillä ei paljon puhuta, tiedän, että se ei ole oikein, mutta olen ajatellut että parempi olla hiljaa kun puhua pahaa, mitään hyvää sanottavaa minulla ei hänestä ole.

tuskin osaa kulkea matkaa vielä vuosiin itse. Ei ole suoraa bussiyhteyttä, vaan vaihto. Autolla matka n. 10km, bussilla pahimmillaan toisen kaupungin kautta kierto.