Mikä auttaa teitä jaksamaan arjen keskellä?

Ja huolia on iso kasa. Sellaisia, joita on hyvin vaikea ratkaista.

ehkäpä se onkin se, mikä ne voimat enimmäkseen vie. ap

Sen ymmärrän, jos joku ei meinaa jaksaa yh:na koliikkikaksosien kanssa tms ,mutta median keksimä lause koko jaksaminen arjen keskellä.



Arkihan on täynnä pieniä iloja, kuten myös pientä puuhaa, miksei sitä elämää jaksaisi?

tietää mitä on kokenut ja mitä enää voi kokea, eli eipä paljon. Kaikki mitä normaali elämässä tapahtuu on helppoa. Ymmärrän, että useimmilla ei kuitenkaan samallalailla ole.



Mieltä piristävät monet arkisetkin asiat. Ja, urheilu, aina. Siihen kannattaa purkaa stressiä. Lisäksi esim. hyvään ruokaan ja viiniin, rentoon lomailuun tai oman itsensä hoitamiseen esim. meikkeihin, kampaajaan tai hierojaan.



Lisäksi, ellei sielu kuki-taiteet ja kulttuuri tai vaikka hyvä kirja-maailma on tosi ankea paikka.

Vaikka väsymyksen vuoksi saatan huutakin heille turhasta, niin silti lapset tulee illalla syliin ja sanoo äiti mä rakastan sua. Sit tuleekin tippa linssiin ja huono omatunto kun on tiuskinut oman väsymyksensä takia. :)

konkreettisina jaksuttajina ruokavalio (kasvispainotteinen, hitaita hiilareita, vähän lihaa, keinotekoiset mönjät pois) sekä rautavalmiste (kräuterblutsaft luontaistuotekaupasta).



Liikun suht runsaasti, sellaset karvaa vajaat 10 km joka arkipäivä ja yritän ehtiä muutenkin vaikka kerran viikossa uimaan.



Yritän järjestää asiat aikataulutuksella. Aina kun tiedän jonkin asian olevan edessä, teen sen heti kun vain kykenen. Ei jää laskut maksamatta, kirjaston kirjat palauttamatta jne, kun tekee aina mahdollisimman aikaisin nämä asiat.



Minulla on rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Perheellisenä en ehkä ehdi kovin usein iltaa istumaan, mutta yritän muutenkin pitää kontaktia, skypet ja meset on keksitty.



Lasten kanssa yritän joka päivä tehdä jotain merkityksellistä, tänä keväänä olemme tutkineet luontoa päivittäisellä kävelyretkillä tarhaan ja kotiin.

Toisen ihmisen katastrofi on toisen pieni vastoinkäyminen. Itse olen hyvin optimistinen, avoin ja positiivinen ihminen. Näin vaikka olen yhden lapsistanikin haudannut ja muutenkin välillä nähnyt elämän kurjemmatkin puolet.

kun oliskin vain tavallista arkea. Mutta jatkuvasti joku myllerrys tai ongelma jäytää voimia. Jaksaisin pyykit ja ruuat ja vaipat ja duunit ja ihan kaiken arkisen jos ei jatkuvasti tarvitsisi elää luoden jotain katastrofisuunnitelmaa. Miten ihmiset teillä muilla, onko elämä yleensä tasaista arkista hyörintää? Minkälaiset asiat syövät teidän energianne?

Takana kahden viikon sairasteluputki yhdessä kahden lapsen kanssa, itsekin vielä ihan puolikuntoinen. Koti on kuin pommin jäljiltä, ei jaksaisi siivota, mutta taitaa olla pakko, kun päiväkodista kerrottiin tänään että siellä on täitä. Eli ei kun päitä tarkastamaan, ja jos jotain löytyy, niin suursiivous ja täinkarkotus odottaa. Että nyt sitten vielä tämä tähän...

No, ei siinä itkukaan auta, joten huumori ehkä auttaa. Musta huumori.

vaan hiukan suurempia juttuja perheessä, kuten vakavia sairauksia ja kuolemaa. Tällä kysymyksellä kuitenkin tarkoitin ihan arkisia, pieniäkin juttuja. ap