Avioeron paras puoli - valitettavasti - oli ero anopista

ja minusta on ikävä sanoa näin, mutta totta se on: Avioeroon loppuivat anopin kanssa hänen aina aloittamansa keskustelut/vinoilut lasten aamupalasta, kotiin tulosta au-parin (eikä äidin) luo, lounaasta, musiikki- ja urheiluharrastuksista, väärästä kielestä jota puhuin lapsilleni jne jne … mutta myös perheen lomista, automme koosta, viikonlopuista. 
Eroon loppui se hankaluus, kertaheitolla. Mieheni välit äitiinsä olivat aika kauan huonot, eivätkä vieläkään ole hyvät koska kukaan ei pidä kalenterista huolta (kuten minä ennen). Lapseni eivät käy isovanhemmilla usein (paitsi minun vanhemmillani). Menetetty aika on poissa!