Olen vihdoin normaalipainoinen - ihanaa!!

Hienoa, että joku haluaa päästä ylipainosta eroon. Mielestäni nykyinen keskustelukulttuuri on mennyt aivan liikaa siihen suuntaan, että laihduttamista hyssytellään. Onhan se nyt yksilön ja yhteiskunnan terveydenhuoltokulujen kannalta hyvä asia, että ihmiset olisivat normaalipainoisia ja pyrkisivät sitä kohti. Nykyisin vaan hoetaan niin paljon sitä, että ihmisellä on oikeus olla todella ylipainoinen ja kehopositiivinen itsensä hyväksyminen on upeaa. Miksi räikeä ylipaino pitäisi ihmisen itsensä hyväksyä? Se ei tee millään tavalla hänelle hyvää.

Onnea! Minä en kehtaa kertoa ihmisille, millä taktiikalla olen laihduttanut normaalipainoiseksi. Lähipiirissä on näitä "virallisten ravitsemussuositusten" kannattajia, jotka kehottavat syömään rypsiöljyä ja laihduttamaan pienellä kalorivajeella lautasmallia mukaillen. Minulla tuo ei koskaan toimisi. Nautin oliiviöljyä, voita ja muita rasvoja, kun ketoilen. Viralliset ravitsemussuositukset ovat tästä kaukana, mutta tämä on ollut ainoa minulla toimiva keino.

Meinaatko vielä pudottaa painoa, ap?

Ääh, jos vyötärys pitäisi olla puolet pituudesta, olisin anorektikko. Olen tasapaksu kropaltani. Mutta mittauksen mukaan sisäelinrasvaa ei ole liikaa.

Onneksi olkoon! :) 

Jos toinen noin hehkuttaa saavutustaan niin ei tee vaikeaa olla iloinen toisen puolesta ja onnitella avoimesti. Aloitteellisesti en itse kommentoisi toisen ulkonäköä, mutta jos toinen itse ottaa sen puheeksi ja vielä niin että hän on ylpeä siitä työstä minkä on tehnyt oman hyvinvointinsa eteen, niin sitten voin siitä puhua. 

Yksi syy miksi joillekin voi olla vaikeaa hehkuttaa toisen laihtumista voi olla se että hänellä itsellään on syömishäiriömäisiä tapoja ja siis nimenomaan laihuuden ja rajoittamisen suuntaan. Itsellä menee välillä sellaiseksi kun laihdun (nytkin normipainossa mutta laihduttamassa) ja siitä on ristiriitaisia fiiliksiä, mutta yritän että se ei vaikuttaisi siihen miten suhtaudun toisten laihtumiseen, kun tiedän kyllä että he todennäköisesti tekivät sen ihan terveellisesti ja varsinkin kun ylipainosta normaalipainoon pääseminen on hieno juttu, mutta takaraivossa voivat ne omat epäterveet ajatukset ja tavat nostaa päätään, mutta se mitä omassa päässäni pyörii ei liity muiden kehoihin ja saavutuksiin. Minun ongelmani eivät ole sinun ongelmiasi. Joillain se voi vaan olla vaikeampaa erottaa nuo asiat ja olla tuomatta niitä omia fiiliksiään esille kun puhuu toisesta. Eli ei aina ole sitä että olisi laihduttaneelle kateellinen tai haluaisi sinun pysyvän lihavana. Tämmönen yksi perspektiivi keskusteluun.

Tinderissä kun nainen kertoo olevansa normaali painoinen, niin jokainen mies on täysin eri mieltä, heistä kyseessä on reilusti ylipainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Minä en kehtaa kertoa ihmisille, millä taktiikalla olen laihduttanut normaalipainoiseksi. Lähipiirissä on näitä "virallisten ravitsemussuositusten" kannattajia, jotka kehottavat syömään rypsiöljyä ja laihduttamaan pienellä kalorivajeella lautasmallia mukaillen. Minulla tuo ei koskaan toimisi. Nautin oliiviöljyä, voita ja muita rasvoja, kun ketoilen. Viralliset ravitsemussuositukset ovat tästä kaukana, mutta tämä on ollut ainoa minulla toimiva keino.

Tämä. Lisäisin myös sen, että haluan normaalipainoisena elää syöden niitä asioita, jotka minulle maistuvat. Rypsiöljy on kamalaa, käytän oliiviöljyä. Leivälle laitan voita tai kunnon oivariinia. Maidon juon rasvaisena. Kyse on vain siitä, minkä verran näitä tuotteita käyttää. Tippaakaan ei kiinnosta elämä, jossa asiat menevät ravitsemussuositusten mukaan. 

Onnea sinulle! Toivottavasti olet aina kuitenkin tyytyväinen itseesi, oli painosi mikä tahansa <3

Minulla on itsellä ylipainoa noin 7kg, 90kg painan ja normaalipainon yläraja siis 83kg

Aika usein tuo ärsyttää ja keinotkin siihen on tietysti olemassa: söisin vähemmän, liikuntaa harrastan lenkkeilyn muodossa joka päivä. Kuntosali ei olisi pahitteeksi.

Naisellani on ylipainoa yli 20kg, tullut pikkuhiljaa iän myötä.. Liikunta ei nappaa, syöminen on epäsäännölistä ja alkoholia kuluttaa aika paljon..

Rakastan naistani todella paljon, on naisena unelma jne. mutta välillä sitä miettii että minkälaista se oli olla normaalipainoisen kanssa: napata syleilyyn sillai että naisen jalat nousevat ilmaan tuosta vaan ilman pelkoa että jaksaako nostaa.. 

Toimiiko ketoilu vain puhtaana hiilihydraatittomuutena?

Up

Vierailija kirjoitti:

Toimiiko ketoilu vain puhtaana hiilihydraatittomuutena?

Ei tarvitse olla täysin hiilihydraatiton, mutta hiilareita saa tulla vain vähän (pyrin pitämään alle 20 g/vuorokaudessa). Eli monet ruoka-aineet ovat pannassa tällä ruokavaliolla.

Toisekseen: jos ketolla on, kannattaa ryhtyä puhtaalle ketolle (clean keto). Tällöin syöt vain selkeitä tuotteita (lihaa, kalaa, kasviksia, rasvaa jne). Moni yrittää laihduttaa dirty-ketolla eli syöden kaikkea prosessoitua (kalorittomia juomia, vähähiilarisia kastikkeita/majoneeseja, prosessoitua lihaa) ja ihmettelee, miksi ei laihdu. Prosessoidut tuotteet ylläpitävät insuliiniresistenssiä, joka estää laihtumisen.

Vierailija kirjoitti:

Minun on ollut aina helppo laihduttaa, mutta nyt yli 40-v. raskauden jälkeen: ei mikään meinaa toimia. Nälkäkuuria en ole testannut. Kai se on ainoa tie. Vihaan vain nälän tunnetta. Kai se on kuten muut hankalat tunteet, et se on vain hyväksyttävä, annettava olla. "Tunnen nälkää, mutta se on välillä ihan ok. Hyväksyn ja kestän tämän tunteen."

Nälkäkuuria sekä oikeaa liikuntaa(juoksu, kuntopyöräily, hiihto) et ole testannut. Nälkäkuuri ei ole ainoa tie.

-sivusta-

Täällä myös yksi normaalipainon saavuttanut. Tosin haluan vielä jatkaa painon pudottamista. Ihan sitäkin ajatellen, että painonpudotuksen loppuessa tulee kuitenkin pari kiloa siitä, kun keho kerää nestettä. 

Mahtava tunne, kun mahtuu taas entisiin vaatteisiin ja pääsee housuostoksille, kun nykyiset lököttävät päällä!

Onko täällä joku, joka on onnistunut pitämään kilot poissa laihdutuksen jälkeen?

Millä tavalla laihdutti? Ihmisen on hankala oppia mitään uusiatapoja. Ja kun ikää tulee niin laihduttaminen on aina hankalampaa.Melkein jokainen on ollut kevyempi parikymppisenä kuin viisikymppisenä.

Onneksi olkoon, hyvä sinä/te, jotka olette onnistuneet pudottamaan painoa! 

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joku, joka on onnistunut pitämään kilot poissa laihdutuksen jälkeen?

Minä pudotin 31-vuotiaana 18 kiloa raskauskiloja. Olin saanut kaikki nuo 18 kiloa 5 kk aikana. Äidilläni oli sama, että raskaana tuli hurjasti kiloja. Paino ei pudonnut synnytyksen jälkeen, joten laihdutin ketogeenisellä ruokavaliolla ja hyvin sujui. Paino pysyi normaalina muutaman vuoden, mutta sairastuin vakavasti ja sen myötä lihoin. En usko, että olisin näin lihonut, jos olisin ollut terve. Nyt olen toista kertaa karistamassa kiloja, kun sairauteen liittyvät lääkitykset on pitkälti saatu ajettua alas. Tämän urakan jälkeen toivon, että pysyisin loppuelämäni normaalipainoisena.

muita?

Itse en kehu ellen tiedä, että henkilöllä on ollut tavoitteena pudottaa painoa eikä ole mitään syömishärötaustaa..

Olen ollut hoikka, lievästi ylipainoinen, notmaalipainoinen treenattu... Enkä ole koskaan ollut suuri muiden kommenttien ystävä. Inhottaa syvästi oli se sitten kehu tai joku rääpiminen tai läähättely. Siksi en lähde muita kehumaan ellen tiedä, että heille se on iloksi ja voimavaraksi. 

Aloittajalle paljon onnea saavutuksestaan<3

Vierailija kirjoitti:

Itse en kehu ellen tiedä, että henkilöllä on ollut tavoitteena pudottaa painoa eikä ole mitään syömishärötaustaa..

 

Olen ollut hoikka, lievästi ylipainoinen, notmaalipainoinen treenattu... Enkä ole koskaan ollut suuri muiden kommenttien ystävä. Inhottaa syvästi oli se sitten kehu tai joku rääpiminen tai läähättely. Siksi en lähde muita kehumaan ellen tiedä, että heille se on iloksi ja voimavaraksi. 

 

Aloittajalle paljon onnea saavutuksestaan<3

Painon lasku tahattomasti voi myös olla oire jostain sairaudesta. Olisi varmaan aika ikävää, jos olisi laihtunut esim. syövän takia ja sitten porukka tulisi onnittelemaan ja niille joutuisi selittämään siitä syövästä. :( Tulee mieleen, kun olin nuorempi ja naapurin lihava pappa laihtui valtavasti ja sitten pian kuolikin siihen sairauteen, joka hänet oli näivettänyt.

Siksi en itsekään kehu laihtuneita elleivät he itse ota asiaa puheeksi ja kuulosta tyytyväisiltä laihtumisestaan. Mutta jos näin käy niin sitten olen kyllä iloinen heidän puolestaan!