Naiset! Oletteko koskaan lyöneet/läpsäisseet miestänne? jos niin missä tilanteessa? miten mies suhtautui?

tilenne on ollut sillainen että ollaan riidelty. mies sanoin todella loukkaavasti ja mä löin häntä. kerkes kyllä vähän väistämään että en kovin lyönyt.

Syvä masennus, väsymys, ahdistus ja silmitön raivo on ollut maltin menetyksen syy.

tavaralla. Riita loppui samantien, mies oli niin ällistynyt ja repesi nauramaan (en koskaan ole vastaavaa tehnyt tai muuten käynyt käsiksi)

en käytä fyysistä väkivaltaa

Muutamia kertoja. Viimeeksi pari viikkoa sitten yöllä. Olin niin väsynyt vauvan imetykseen, hoitoon, rintatulehduksiin, esikoisen heräilyihin ym. ja mies vaan nukkua tosotti. Ei herännyt, vaikka yritin herätellä. Oli kuitenkin samalla lailla kuin minäkin kotona seuraavana aamuna, ei töissä. Sitten ruvettiin jotain lopulta tappelemaan ja riitelemään, molemmat väsyneinä. JOtenkin sanat loppui kesken ja aloin läpsiä. Mies vetäisi suuttuneena minut ja patjan sängystä lattialle.



Asia käytiin läpi seuraavana päivänä. Tilanne hävetti ja kauhistutti molempia. Sovitttiin, että IKINÄ ei enää päästetä tilannetta tohon. Meillä suurin ongelma on AINA väsymys. Mies on erittäin sikeä uninen, minä taas herään aina lasten ininöihin. Ollaan sovittu, että minä imetän ja hoidan vauvan öisin, mies esikoisen. Ongelma vaan on siinä, että joudun aina ensin herättämään miehen, että se voi sitten hoitaa esikoisen yöheräilyt. Mies nyt ei kuule mitään.

Kun mies on tullut humalassa kotiin paljon myöhemmin kuin mitä sovittu. Esim. klo 4. Ja sitten on niin humalassa, ettei osaa kertoa edes miten on kotiin päässyt. Yritän kysellä ja kysellä ja se vaan mongertaa jotain. Silloin pimenee ja lyön.

Useammankin kerran.



Tilanne on aina sama, mieheni alkoholinkäyttö. En voi sietää häntä humalassa. Alkoholia pitää ottaa siihen pisteeseen että on ihan räkä kännissä eikä osaa välittää mistään. Oksentaa minne sattuu ja on ÄLLÖTTÄVÄ! Se saa vereni kiehumaan. Varsinkin kun hän aina lupaa ettei sellainen örveltäminen enää toistu.



Selvinpäin aivan mahtava tyyppi ja rakastettava mies. Hyvin harvoin hän lähtee " ottamaan" kavereittensa kanssa, mutta silloin kun lähtee tulee aina kauhea riita yöllä ja läiskintä alkaa. Nykyisin olemme sopineet ettei hän tule kotiin yöksi noilta reissuilta. Aamulla on kaikki paremmin..

Poikaystäväni haastoi riitaa siitä, miten ruma tukka mulla on. Tulistuin siitä, kun nappasi tukasta mua kiinni ja sanoi, että tän vois vaikka repiä irti, kun se on niin kamalan näköinen. Siinä vaiheessa läppäsin poskelle ja siihen loppui se suhde.

Mies oli taas vaihteeksi niin ääliö, että ei enää hermot kestäny:(

olen kans muutaman kerran humalassa. Mies ollut kiukkunsa vallassa jotenkin oli koitettava saada sitä " hereille" . Näistä on kyllä jo vuosia aikaa. Näistä huolimatta en pidä itseäni väkivaltaisena.

Olen lyönyt,potkinut munille,heittänyt kukkaruukulla,mukilla ja puukoristeella. Tästä on jo kauan. En puolustele tekojani mutta olin kovin väsynyt ja ärsyyntynyt koska hoidin yksin kolmea alle kolmevuotiasta. Esikoinen 2,5v ka vauvakaksoset jotka söivät kerran tunnissa.

tönäisin kerran niin että kaatui. Oltiin oltu juhlimassa ja sain karmean mustasukkaisuuskohtauksen jota kotona selviteltiin.

Siinä tilanteessa, jos mies otti kiinni riidan aikana (siis ihan pidelläkseen). Onneksi elämä on nykyään rauhallisempaa.

Exän kanssa rakastettiin paljon ja riideltiin tulisesti, läpsittiin ja lyötiin toinen toisiamme. Ihminen on hauras, mies tai nainen, jos joutuu fyysisen väkivallan kohteeksi. Toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi sitä kokea...

Olin saanut tietää, että hän oli naimisissa ja oli käyttänyt väärää nimeä. Kuvioihin oli myös tullut kolmas nainen (anteeksi, mutta huoran näköinen), joka ei kuitenkaan ollut hänen vaimonsa, joka oli ihan siisti ja fiksu tyyppi. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt miksi juttumme ei kehittynyt ollenkaan ja muuttunut fyysiseksi suhteeksi mitä odotin (olin tuntenut miehen jo lähes kaksi vuotta). Meillä ei siis tuolloin ollut ollut fyysistä suhdetta (eikä koskaan tullutkaan olemaan vaikka juttu pysyi hengissä 20 vuotta, koko juttu oli vain ihan sairas, hänelle tuli pian ero ja exänsä teki itsarin 10 vuoden kuluttua erosta.)



En ole koskaan osannut ottaa kantaa tuohon lyömiseen enkä edes tiedä osaanko hävetä sitä, koko juttu oli niin kamala. Mies otti lyönnin hiljaisena vastaan, mutta poski oli kyllä vähän punanen. Lähdin paikalta, mahdollisesti itkien itse (en enää muista).