Mun miehellä oli vaikea lapsuus.

Hän on sitten omaksunut kotoa sellaisen mallin, että mitään ei voi muuttaa vaan on pakko elää sellaisena kuin on nyt - että parantua ei voi eikä muuten kohentaa itseään ja oloaan.



Voi raukkaa. Itse asiassa säälin teitä kaikkia. :(

Vierailija:

Hän on sitten omaksunut kotoa sellaisen mallin, että mitään ei voi muuttaa vaan on pakko elää sellaisena kuin on nyt - että parantua ei voi eikä muuten kohentaa itseään ja oloaan.

Voi raukkaa. Itse asiassa säälin teitä kaikkia. :(

Mutta ei meitä kannata sääliä. Teen tosissani töitä että tilanne muuttuisi, mutta se kyllä vaatisi mieheltäkin asenteen muutosta. Mutta " minä nyt olen tämmöinen, en minä muutu, sun pitää vain sopeutua, itsehän menit mun kanssani naimisiin" . Plääh.

ap

Nyt mulla ja (aivan ihanalla) miehelläni 2 lasta. Eipä tulisi mieleenkään jättää perheen pyörittämistä hänen harteilleen ja keskittyä vain itseeni. Jotain sillä on pielessä.

sitoutumista, koska pelkää ehkä menettävänsä teidät. Syynä se, että lapsuudessa on kokenut vastaavaa liian monta kertaa. Aika klassinen kuvio. Tiedän itsekin alkoholistiperheen lapsena.



Minulle viestii lähinnä, että mies rakastaa teitä, ja paljon, mutta haluaa pitää sitä pientä etäisyyttä, koska ei luota tarpeeksi, perusluottamus ihmisiin puuttuu.



Nuo aiemmat paskapuheet voit jättää omaan arvoonsa.

Vierailija:

sitoutumista, koska pelkää ehkä menettävänsä teidät. Syynä se, että lapsuudessa on kokenut vastaavaa liian monta kertaa. Aika klassinen kuvio. Tiedän itsekin alkoholistiperheen lapsena.

Minulle viestii lähinnä, että mies rakastaa teitä, ja paljon, mutta haluaa pitää sitä pientä etäisyyttä, koska ei luota tarpeeksi, perusluottamus ihmisiin puuttuu.

...olisiko sulla jotain vinkkiä siihen, miten lähteä työstämään tätä asiaa? Onko mielessä jotain hyvää kirjallisuutta aiheesta? Tahtoisin ymmärtää paremmin mieheni sielunelämää, mutta se on tosi hankalaa kun eihän se mitään puhu, siitä lapsuudestaankaan. Jos lukisin valaisevan kirjan, se voisi auttaa.

ap

olen itse alkoholistiperheestä, enkä ollenkaan tuollainen. Tunnen myös muutamia muita, eivätkä hekään ole tuollaisia!



merkillinen tapa sanoa asia, kuin haluaisi laittaa vahingon kiertämään tai sinut maksamaan hänen velkansa.



onko sanonut asian suutuspässään vaan rauhallsiesti selittänyt asian, asiallisesti. niin että vaikuttaa siltä että hän itse oikeasti uskoo sen olevan hyvä ja looginen selitys omalle käytökselleen?

Vierailija:

sitoutumista, koska pelkää ehkä menettävänsä teidät. Syynä se, että lapsuudessa on kokenut vastaavaa liian monta kertaa. Aika klassinen kuvio. Tiedän itsekin alkoholistiperheen lapsena.

Minulle viestii lähinnä, että mies rakastaa teitä, ja paljon, mutta haluaa pitää sitä pientä etäisyyttä, koska ei luota tarpeeksi, perusluottamus ihmisiin puuttuu.

Nuo aiemmat paskapuheet voit jättää omaan arvoonsa.

Vierailija:

onko sanonut asian suutuspässään vaan rauhallsiesti selittänyt asian, asiallisesti. niin että vaikuttaa siltä että hän itse oikeasti uskoo sen olevan hyvä ja looginen selitys omalle käytökselleen?

Mutta tuo selitys naksahti niin hyvin kohdalleen, että siinä on vähintään totuuden siemen, jos ei ihan koko totuus.

Meidän pitäisi miehen kanssa pystyä keskustelemaan tämä asia halki, mutta olemme huonoja keskustelemaan, eikä aikaakaan tahdo olla.

ap

Et sä voi sanoa niin, että kyse on siitä ja siitä ja unohda muut paskapuheet. Et näillä käytettävissä olevilla tiedoilla.



Sinä itse ajattelet niin omista subjektiivisista lähtökohdistasi. Minusta taas ei tunnu tuolta.

T: kasi

Jos joku ei ole, se ei ole erityisesti minun ongelmani. Tässä tapauksessa heidän erilaisuutensa ei vain erityisesti auta tämän ongelman tulkintaa.

ihmisillä on usein joku primaarireaktio, ei se ole yleensä *koko* totuus.



Ymmärrän kyllä että siinä saattaa olla jokin osatotuus ja tunnistit sen. Teidän pitäisi saada rauhallisesti keskustella asiasta ja hänen pitäisi saada jotenkin purettua tuota täysin irrationaalsita väitettä. Ehkä hän sitten ymmärtäisi sen myös itse ja voisi luopua siitä jos on selittänyt itse itselleen asiaa noin.



Sivumennen sanoen alkoholistithan aina selittävät perheen kaltoinkohtelua juuri noin " minun oli pakko juoda (viikon ruokarahat) koska minulla on niin vaikeaa kun tässä perheessä on niin negatiivinen ilmapiiri (koska kaikki ruoka on loppu)"

Miehelle pahat lapsuudentraumat. Hän oli ei haluttu lapsi. Isä oli aina poissa ja äiti joi ja hoiteli miehiä.. 10 vuotiaana äiti jätti perheen ja isä ja poika jäivät kahdestaan. Isä löysi uuden naisen ja käytännössä muutti hänen luokse,ja 11v poika asui koko teini-iän yksin isossa talossa. Olemme kihloissa ja meilä on lapsia,mies on ihana isä ja avomies. Mutta välillä aistin välinpitämättömyyttä perhettä kohtaan,varsinkin riitatilanteissa. Mies saattaa huutaa minulle " enkö minä kelpaa,muuta sitten muualle,jätä perhe ja lähde ryyppäämään" . Yritän ymmärtää mutta välillä on vaikeaa.

ehkä juuri siksi haluan antaa lapsilleni toisenlaisen lapsuuden kuin omani, eli paljon kaikkea hyvää (mitä en itse saanut). Ei tulisi mieleenkään käyttäytyä yhtä itsekkäästi kuin miehesi. Oma mieheni on tukenani ja osallistuu myös lastenkasvatukseen ja kodinhoitoon.

Vierailija:

Hän on sitten omaksunut kotoa sellaisen mallin, että mitään ei voi muuttaa vaan on pakko elää sellaisena kuin on nyt - että parantua ei voi eikä muuten kohentaa itseään ja oloaan.

Voi raukkaa. Itse asiassa säälin teitä kaikkia. :(

Vierailija:

Mies saattaa huutaa minulle " enkö minä kelpaa,muuta sitten muualle,jätä perhe ja lähde ryyppäämään" . Yritän ymmärtää mutta välillä on vaikeaa.

Meillä mies purkaa joskus traumojaan syyttämällä minua alkoholistiksi, vaikka en juo kuin pari-kolme siideriä vuodessa. Ja tuntuu, että se on koko ajan varpaillaan että koska jätän sen ja lapset, ja lähden viinan tai toisen miehen perään.

Ja koska miehellä ei ole normaalia äitisuhdetta tai kokemusta normaalista äidistä ja perheestä, hänen odotuksensa ovat jotenkin erikoiset. Hänen lastensa äidin pitäisi olla pyhimys, joka jaksaa ja jaksaa, tekee kaiken, ei koskaan suutu, ei juo eikä polta... Hänen ihanteensa on lähinnä 50-lukulainen maaseudun nainen, jolla on paljon lapsia, lehmiä ja kotitöitä ja joka raataa aamusta iltaan - valittamatta.

ap

Vierailija:

Vierailija:

Mies saattaa huutaa minulle " enkö minä kelpaa,muuta sitten muualle,jätä perhe ja lähde ryyppäämään" . Yritän ymmärtää mutta välillä on vaikeaa.

Meillä mies purkaa joskus traumojaan syyttämällä minua alkoholistiksi, vaikka en juo kuin pari-kolme siideriä vuodessa. Ja tuntuu, että se on koko ajan varpaillaan että koska jätän sen ja lapset, ja lähden viinan tai toisen miehen perään.

Ja koska miehellä ei ole normaalia äitisuhdetta tai kokemusta normaalista äidistä ja perheestä, hänen odotuksensa ovat jotenkin erikoiset. Hänen lastensa äidin pitäisi olla pyhimys, joka jaksaa ja jaksaa, tekee kaiken, ei koskaan suutu, ei juo eikä polta... Hänen ihanteensa on lähinnä 50-lukulainen maaseudun nainen, jolla on paljon lapsia, lehmiä ja kotitöitä ja joka raataa aamusta iltaan - valittamatta.

ap

fantasioin lapsena täydellisestä isästä ja nyt haluan mieheni olevan sellainen tytöllemme ja pojallemme. Auts, nyt vasta tajusin koko asian...

Vierailija:

Ja koska miehellä ei ole normaalia äitisuhdetta tai kokemusta normaalista äidistä ja perheestä, hänen odotuksensa ovat jotenkin erikoiset. Hänen lastensa äidin pitäisi olla pyhimys, joka jaksaa ja jaksaa, tekee kaiken, ei koskaan suutu, ei juo eikä polta... Hänen ihanteensa on lähinnä 50-lukulainen maaseudun nainen, jolla on paljon lapsia, lehmiä ja kotitöitä ja joka raataa aamusta iltaan - valittamatta.

ap