Lue keskustelun säännöt.
Kasvatettiinko teidät nöyristelemään muita, esim juhlissa pitää hakea ruoka viimeisenä jne?
31.05.2026 |
Oliko teidän lapsuudenperheessä tämmöstä kasvatusmallia, että esim juhlissa piti hakea ruoka viimeisenä. Antaa muiden hakea ensin.
Kaupan parkkipaikalla auto kauas huonoimpaan ruutuun, että kaikki muut ihmiset pääsee lähemmäs jne.
Ei saa pukeutua kirkkaisiin väreihin/huomiota herättävästi ettei muut ihmiset ihmettele ja pahoita mieltään. Ihan sama vaikka olisi omat synttärit tai häät, mahdollisimman huomaamaton reppana täytyy olla.
Sellaista lähes "anteeksi että olen olemassa" -tyyliä.
Kommentit (80)
Olen usein miettinyt miten aasialaiset kulttuurit eroavat länsimaisista.
Silmiinpistävää on vanhempien ja iäkkäiden kunnioitus, toisin kuin meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu ihan tuollaiseen nöyristelyyn ja muiden miellyttämiseen, mutta piti opetella olemaan kohtelias ja ottamaan muut huomioon,. Esim. piti opetella kuuntelemaan muita, kysymään mitä kuuluu ja välttää olemasta koko ajan äänessä puhumassa vain itsestään. Yleensä vanhuksia kohtaan piti olla kohtelias, kysyä voiko auttaa tarjoilujen hakemisessa ja nousta antamaan tuoli huonojalkaiselle. Meillä oli kotona aina sulkeiset, miten kätellään ja siihen aikaan pieniltä tytöiltä tai pojilta odotettiin niiuauta tai pokkaamista. Äidillä oli hyvä maku ja meillä oli aina kauniit vaatteet päällä. Jo mummi opetti, että jos ei pidä huolta itsestään ei tee sitä muillekaan ja se sääntö pitää yhä minulla.
Äiti varoitti käyttämästä sanaa vaan, jos esittelee itsensä. Hän mokasi nuorena itsensä soittamalla kaverilleen ja esitteli itsensä (nimi keksitty) "hei, täällä kerttu vaan, onkohan liisa kotona" Ja koska kaveri ei ollut kotona kaverin äiti kertoi sitten Liisalle, että joku Vaanin Kerttu soitti sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kasvatettu nöyräksi, mutta kasvatettiin käytöstavoille. Kun olin lapsi niin oli itsestään selvää että sukujuhlissa noutopöytään mentiin ikäjärjestyksessä (noin sukupolven tarkkuudella), naiset ensin.
Ikäjärjestys? Voi vi..ttu.
Ymmärrän kyllä että se kuulostaa sinusta kummalliselta, sinähän olet syrjäytynyt luuseri. Mutta meillä joilla on ystäviä ja vahvat sukusiteet, meillä on luontaisia tapoja.
Mutta kun nuoremmat pääsevät siitä nopeimmin, en ymmärrä miksi vanhusten pitää päästä ensimmäisenä hidastelemaan
Varmaan siksi, että kyseessä ei ole mikään nopeusennätysten tavoittelu, vaan yhdessäolo. Jos nuorilla on kiire pois, he voivat esim. onnittelun jälkeen samantien poistua, ei ole pakko odotella kolmea minuuttia, että saa kahvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kasvatettu nöyräksi, mutta kasvatettiin käytöstavoille. Kun olin lapsi niin oli itsestään selvää että sukujuhlissa noutopöytään mentiin ikäjärjestyksessä (noin sukupolven tarkkuudella), naiset ensin.
Käytöstapojen kasvattaminen ja huomaamattomaksi reppanaksi kasvattaminen on eri asioita.
Reppanaksi kasvattaminen ja sellaiseksi jääminen ovat eri asioita. Jälkimmäinen kertoo alhaisesta älykkyydestä, joka on tavallista maaseudun yksinäisille naisille.
Tutulta kuulostaa, eikä sillä tavalla oppinut hyviä käytöstapoja eikä elämässä pärjäämistä, kun opetettiin istumaan juhlissa hiljaa ja oma vuoro oli kaikessa viimeisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kasvatettu nöyräksi, mutta kasvatettiin käytöstavoille. Kun olin lapsi niin oli itsestään selvää että sukujuhlissa noutopöytään mentiin ikäjärjestyksessä (noin sukupolven tarkkuudella), naiset ensin.
Meidän suku oli niin kovaa kursailemaan, että tuolla periaatteella ei pöytään olisi päästy ikinä. Vieraita ja vanhempia ihmisiä kutsuttiin ensin, mutta jos eivät saaneet arvojärjestystään päätettyä inhimillisessä ajassa tms niin sitten vaan joku reippaasti ekana, että päästään asiaan.
Opetettiin. Typerä ja sairas uskonnollisuus vaikutti taustalla. Lapsi ei ollut minkään arvoinen, eikä saanut luulla itsestään yhtään mitään.
Ihan roskana pitivät.
Annoin sitten koko maailman kävellä ylitseni ja virtsata päälle.
Mielenterveys meni totaalisesti.
Sellaista se oli yybermaalla viimevuosituhannella.
En muuten hoida vanhempiani, enkä armoa tunne kun he ovat apua vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lähimmät omaiset ja pappi aloittavat ruokailun hautajaisissa.
Tuollaisella nöyryyskasvatuksella en oppinut pitämään puoliani. Mutta sitten kun koulussa kiusattiin, sain tietenkin kuulla että pitää osata pitää puolensa eikä olla tuollainen tönittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiseen kulttuuriin on aina kuulunut itsensä vähättely ja pienentäminen. Siinä ei ole hyvään hyvää. Samalla on vähätelty omaa perhettä.
Äidilleni tittelit olivat tärkeitä. Puhutteli herroiksi jotain lääkäriperheitä. Aina inhosin sitä, kun äiti pokkuroi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kasvatettu, mutta opetettiin siihen, että aikuiset ottavat ensin, sitten vasta lapset. Vanhukset ennen keski-ikäisiä ja päivänsankari ottaa ekana kakkua.
Muutaman kerran joku paremmin puolensapitävä lapsi otti ekana kakkua mummon synttäreillä tms. ja kahvittelut loppui kaikilta siihen. Siinä sai koko perhe kokea, mitä tapahtuu, kun vanhemmista ei ole kieltämään ja lapsi saa käyttäytyä huonosti. Oli muuten todella tehokas opetus! Eikä vienyt juhlista niiden varsinaista riemua eli yhdessäoloa. Kahvittelut jatkui, kun huonosti käyttyvä lapsi vanhempineen oli lähtenyt, kakut kannettiin takaisin pöytään jne.
Meillä mummo oli aika tiukka täti tällaisissa asioissa!
Kylläpä muuten kuulostaakin ihan ratkiriemukkaalta ja hyvältä yhteishengeltä.
Vierailija kirjoitti:
Opetettiin. Typerä ja sairas uskonnollisuus vaikutti taustalla. Lapsi ei ollut minkään arvoinen, eikä saanut luulla itsestään yhtään mitään.
Ihan roskana pitivät.
Annoin sitten koko maailman kävellä ylitseni ja virtsata päälle.
Mielenterveys meni totaalisesti.
Sellaista se oli yybermaalla viimevuosituhannella.
En muuten hoida vanhempiani, enkä armoa tunne kun he ovat apua vailla.
Uskontoon ei lasten vähättely ole koskaan kuulunut. Se on jotain suomalaista kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kasvatettiin, että ei pidä luulla itsestään liikoja. Ei kehuttu, vaikka olisi ollut aihetta, ettei vaan ylpisty. Jos joku lapsi veti turpaan, niin ei pitänyt välittää. Yksi koomisimpia muistoja on, kun olin lapsena lievästi pyöreähkö ja jotkut lapset haukkuivat minua läskimooses-nimellä, niin äiti käski minua vaan laihduttamaan. Jälkeen päin ajatellen, olisi ollut ihanaa, että äiti olisi lohduttanut ja kertonut, että olen arvokas juuri sellaisena kuin olen. Niin olisi hammaskiillekin säilynyt, kun ei olisi tarvinnut sairastua vuosikymmeniä kestävään bulimia-anoreksia -kierteeseen.
Sinua on kohdeltu huonosti, olen pahoillani
Todellakin. Tosin tarkoitus äidillä oli varmistaa, että sisko saa kaiken ensin ja haluamansa. Lisäksi plussaa siitä, että eristämällä äiti varmisti sen, etten oikein ikinä saanu kavereita koulussa. Oli turha edes toivoa pääsevänsä minnekään kodin ulkopuolelle.
Ei kasvatettu noin. Normaali kasvatus oli.
Hyvä kysymys. Toiminta oli hiukan erilaista, riippuen juhlista ja kyläpaikasta. En ole ikinä opetellut kursailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kasvatettu nöyräksi, mutta kasvatettiin käytöstavoille. Kun olin lapsi niin oli itsestään selvää että sukujuhlissa noutopöytään mentiin ikäjärjestyksessä (noin sukupolven tarkkuudella), naiset ensin.
Ei meillä nyt sentään ikäjärjestyksessä menty, mutta vanhat ja arvovieraat ensin. Häissä morsiuspari jne.
Sitten muut.
Se oli selvää, että lapset eivät rynnänneet ensimmäisinä ottamaan, vaan opetettiin kärsivällisyyttä ja muiden kunnioittamista.
Näpsiminen oli erityisen kiellettyä. Mutta jos joku lapsi kävi omia aikojaan vähän jotain pöydästä hakemassa, niin eipä siitä mitään mekkalaa tullut. Isä tai äiti sanoi, että ei noin ja sillä selvä.
No kyllä. Vasta aikuisena opin normaalimpia ja oikeasti kohteliaampia tapoja. Kuten että juhlissa kuuluu ottaa tarjoiluita jo ensimmäisestä, kollektiivisesta kutsusta. Eikä jäädä odottamaan että juhlien järjestäjä tulee henkilökohtaisesti kutsumaan kahvipöytään. Tuo kursailu ja kutsun odottelu on oikeasti ihan hirveän noloa.
Kyllä. Kasvatettiin, että ei pidä luulla itsestään liikoja. Ei kehuttu, vaikka olisi ollut aihetta, ettei vaan ylpisty. Jos joku lapsi veti turpaan, niin ei pitänyt välittää. Yksi koomisimpia muistoja on, kun olin lapsena lievästi pyöreähkö ja jotkut lapset haukkuivat minua läskimooses-nimellä, niin äiti käski minua vaan laihduttamaan. Jälkeen päin ajatellen, olisi ollut ihanaa, että äiti olisi lohduttanut ja kertonut, että olen arvokas juuri sellaisena kuin olen. Niin olisi hammaskiillekin säilynyt, kun ei olisi tarvinnut sairastua vuosikymmeniä kestävään bulimia-anoreksia -kierteeseen.