Kun ei vaan jaksa täyttä työpäivää
Palasin pari vuotta sitten takaisin työelämään oltuani ensin 3 vuotta lapsen kanssa kotona.
Pidin ennen työni vauhdikkaasta temmosta. Päivät sujuivat nopeasti, kaikilla oli selkeä rooli, työporukka oli mukava ja yhteishenki hyvä.
Kotihoidontuen/vanhempainvapaan aikana työpaikaltani on eläköitynyt kaksi työntekijää, ja loput kahdeksan ovat toistuvasti eri pituisilla sairauslomilla. Osa tekee nykyään myös lyhyempää työviikkoa, mikä tarkoittaa kokoaikaisille jäljelle jääneille todella kovaa työtahtia.
En yksinkertaisesti jaksa enää 40 h työviikkoa + työmatkoja (0,5 h suuntaansa) + pikkulapsiarkea. Työmatkat ovat minulle itsessään mieluisaa omaa aikaa – hetkiä, jolloin voin kuunnella täysillä vaikka örinäheviä ilman Kuormuri Leon lallatuksia. Lapsiperhearki ei sekään ole minulle erityisen kuormittavaa, ja koen lasten kanssa olemisen jopa voimavarana. Ongelma on enemmän siinä, että 40 tunnin työviikko on nykyisellä työkuormalla niin raskas, että arjesta tulee jatkuvaa selviytymistä.
Olen jatkuvasti uupunut, vaikka pidän kiinni riittävistä yöunista, liikunnasta ja ravitsevasta ruokavaliosta sekä olen laskenut siisteystasoa kotona (lapsi kyllä siivoaa omat jälkensä, joten mitään siivousrumbiakaan ei ole).
Silti tuntuu, ettei vuorokaudessa yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja kaikkeen, ja kaikkein vähiten lapsen kanssa olemiseen. Viikonloputkaan eivät riitä palautumiseen.
Haluaisin tiputtaa työtunteja 50-80%:n, mutta työnantaja ei ole halukas tähän henkilöstövajeen takia. Työterveydessäkään ei oikein nähty vaihtoehtoja tilanteeseen ("sellasta se on kun palaa kotoa takaisin töihin").
Minä pelkään palavani täysin loppuun.
Kommentit (26)
Itse kerran pyysin eräässä työpaikassa työajan lyhennystä, koska työmatkojen takia päiville tuli pituutta ihan liikaa, mutta palkka oli niin huono, että ei olisi ollut varaa maksaa asuntoakaan siltä paikkakunnalta. Työnantaja kysyi, miten MINÄ aion järjestää työt niin, että ne tulee tehdyksi? Jaa, luulin että se on työnantajan ongelma? Oli minulla näkemys ja lopulta se näkemys otettiin käyttöön ja toimi käytännössä paremmin kuin alkuperäinen tapa.
Pidäthän kiinni töissä myös tauoista, sillä yl. Työviikko on 37.5 h. Yksi etäpäivä viikossa palauttaa kuormitusta jo paljon, samoin oma harrastus. 80% työaika jos talous ei kaadu siihen.
Tuo, että halyat pudottaa työajan 50-80% kuulostaa oudolta. Tämä kuulostaa siltä, että et itse tiedä mitä haluat. Jos lapsesi ovat sen ikäisiä, että voit tehdä osittaista työaikaa sovi asiasta työnantajan kanssa ja ota 80% työaika käyttöön.
Kärsitkö unettomuudesta? Leposyke viittaa siihen. Oman ajan järjestäminen ja harrastukset ovat tärkeitä, mutta rauhoita illat itseäsi varten. Esim. Kuntoilu illalla virkistää ja vie yöunet. Liikkua kannatttaa heti iltapäivällä töiden jälkeen. Ja jätä kahvi pois klo 12 jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ei ainakaan tarvitse vinkua ja ihmetellä k miksi miehet tienaa enemmä. Se johtuu ouhtaasti siittä että miehet tekee enemmän töitä eikä vingu ja valita kuinka ihan normaali työpäivä on liian pitkä ja liian rankka etten jaksa sitä
Hah hah. Kyllä naiset ovat yleensä niitä ylitunnollisia puurtajia, miehet eivät viitsi rehkiä samalla tavalla. Olen tehnyt pitkään taloudessa töitä ja miehet häipyvät usein nopeasti, kun työssä vaaditaan niin paljon ilman ylityökorvauksia ja useampi omalla työpaikallani on saanut lähdöt koeajalla, koska työn jälki on ollut niin huonoa.
"Jos vapaan järjestelyistä ei päästä sopimukseen, työnantajan on annettava vapaata yksi jakso vuodessa. Tällöin vapaan pituudesta ja sen ajankohdasta saa päättää työntekijä. Jos lyhennetystä työajastakaan ei päästä työnantajan kanssa sopuun, vuorokautinen työaika lyhennetään kuuteen tuntiin.
Lyhennetyn työajan täytyy olla yhdenjaksoinen lepotaukoja lukuun ottamatta. Jos työaika on järjestetty keskimääräiseksi, viikoittaisen työajan on oltava keskimäärin 30 tuntia viikossa."
Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa, ei ole kokemusta, mutta ei tuo lyhennetyn työajan pyytäminen lapsen takia ihan niin mustavalkoinen ole ja jotkut työnantajat pitää kiinni kynsin ja hampain täysaikaisista työntekijöistä ainakin varhaiskasvatuksessa.