Miten elätte sen asian kanssa, että miehenne ei ole ihannemiehenne?

välillä aina tulee mieleen mitä muut ajattelee ja tekisi mieli muuttaa miestä koska olen joskus kuullut muiden ivaavia juttuja.

" Jalat alta" -miehen kohtasin aikanaan ja sain miehen jonka olin aina halunut -Saa olla todella kiitollinen ja onnellinen

niiden kanssa vaan pitää oppia elämään. Hyväksytkö itsessäsi vikoja? Miten voit elää itsesi kanssa?

Mitenkäkö elämme sen asian kanssa? Vastaus on: Rakkaus. Rakastua ja rakastaa voi muunlaistakin ihmistä kuin vain täydellistä.

Vaan että jos kumppani ei ole ihannemiehenne jossain OLENNAISESSA asiassa. Eli joku tietty asia on juuri sinulle tärkeä ja sitä ei ole kumppanissasi.



Kyllä hyväksyn itsessäni vikoja.



ap

Takana kohta 20 vuotta yhteistä eloa, enemmän ja vähemmän niitä myötä- ja vastamäkiä ollaan yhdessä koettu. Mieheni olisi muuten täydellinen, ellei olisi ns. tuurijuoppo. Olen sen hyväksynyt ja pystyn sen kanssa elämään, aikaisemmin tosin yritin kaikin keinoin häntä muuksi muuttaa ja raitistaa. Nyt tiedän paremmin.

Get real, ap sinäkin. Kyllä täällä pärjää kun tottuu :-)

Jossain vaiheessa suhdetta yleensä silmät aukeavat ja se ihannemies osoittautuu tavalliseksi, toivottavasti mukavaksi, mieheksi.

kun edelleen ymmärretään väärin.



Eli tarkoitan sillä ihannemiehellä sitä että hän olisi ' täydellinen' juuri minulle, ei siis tarvii olla täydellinen minkään yleisten normien mukaan tai täyttää mitään kriteerilistaa jonka olen laatinut.



En nyt saanut ihan vastauksia kysymyksiini.



ap

En oikeasti löydä miehestäni mitään isoa vikaa vain pikkuruisia ruttuja. En olisi aikoinaan hänet ensi kertaa tavattuani ikinä uskonut päätyväni hänen kanssaan naimisiin saatikka tekeväni lapsia. Meni vielä 3 ensimmäistä kuukautta täydellisessä epäluulossa ja epäuskossa suhteeseen. Sitten sitä vaan heittäytyi mukaan ja edelleen täydellisen rakastunut ja rakkaus vuosien myötä syventynyt. Hänestä saan voimaa, luottamusta ja uskoa itseeni. Hän on minun peruskallioni sekä muusani ja minä hänen.