Mitä setä- tai tätitapoja sinulle tullut keski-iässä?

Härskeilen nuorille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta matkustaa oikeastaan minnekään, eikä ainakaan ulkomaille, koska se tietäisi eroa omasta sängystä, kahvinkeittimestä, vessasta ja suomalaisesta hanavedestä.

Tämä! Minä entinen maailmanmatkaaja, joka budjettia venyttääkseen lensi neljällä välilaskulla Aasiaan ja Australiaan, en jaksa nyt mennä mihinkään koska siellä voi olla vieraita asioita, en jaksa lentokenttiä ja muita ihmisiä ja niska ja selkä kipeytyvät liian pitkistä lennoista. Tukholman risteilylle menen, jos saan hytin yläkansilta, eikä sieltä nuorison bilekerroksista autokannan  alta.

Nousen ylös viikonloppuisinkin jo kuudelta. Menen saunaan niin että puoli yhdeksän uutiset alkaa sopivasti saunasta tullessani, ja ylipäätäänkin katson TV:tä enemmän lineaarisena kuin suoratoistona. Lottoarvontaa en sentään katso telkkarista kuponki kädessä, vaan teen lotot netissä ja voitot tulee automaattisesti jos on tullakseen, mutta lottoan kuitenkin joka on vanhemman väen juttu. Ajan Toyotalla.

M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tätiintyä tai setääntyä kun ikää tulee.

Ei tietenkään pidä mutta se vain tapahtuu, ihan huomaamatta, vaikka kuinka pitäisit itseäsi nuorekkaana niin nuorempien mielestä tätiinnyt tai setäännyt. Tavalla tai toisella.

Nyt kyse tätitavoista. Se että joku pitää itseään nuorekkaana on eri asia. 

Tätitapa kuulostaa leimaavalta. Vai onko tätiys jotain mihin vain luisutaan kun tietty ikä kopsahtaa mittariin? Mikä erottaa tätitavan ei-tätitavasta?

Jokainen voi halutessaan määritellä itsensä vaikka ei tädiksi ja ei sedäksi, vaan muuksi nuorekkaaksi, tai sitten huumorilla pilke silmässä kertoa setätavoista. Tai kertoa muita tapoja. Vapaa on jokainen.

Saatan mennä ajoissa nukkumaan. Olen 51-vuotias ja ketterä ja kevyt kuin heinäsirkka. Vähän tässä jo niveliä kolottaa, mutta kun vertaa sähköskuuttisukupolveen, niin olen varmasti kovemmassa kesätävyyskunnossa kuin keskimääräinen 20- vuotias. Ikäni olen urheillut ja liikkunut. Surulliseksihan tämä silti vetää nuorten puolesta.

^Niin tuo nuorison päivittely on kyllä sitä negatiivista puolta näistä setätavoista.

Nuorena sitä ajatteli että reppureissaaminen on se oikea tapa matkailla, ja että reissatessa on hienoa kohdata paikallisia ihmisiä, mutta toisiin suomalaisiin ei pidä törmätä, tai jos vahinko käy niin tilanteesta pitää päästä pois paljastumatta "junteille".

Nykyään en näe ongelmaa ajatuksessa, että varaanpa pakettimatkan Kanarialle suoralla lennolla ja pukeudun siellä farkkuihin, lenkkareihin, mainos T-paitaan ja lippikseen, enkä peittele suomalaisuuttani.

Anarkia.

Huokailen. Esimerkiksi tuolilta ylös noustessani tai ihan muuten vaan. 

Autosta ei pysty nousemaan ylös ilman kuuluvaa ähkäisyä.

Olen alkanut katsoa ajankohtaisohjelmia ja nyökytellä, kun olen samaa mieltä vieraiden kanssa.

Siirryin makeista viineistä kuiviin. Eiku, ainahan mä olen kuivista tykännyt. Hitto kun en vieläkään keksi tätitapoja. Vain sen yhden. Oottakaas. Lopetin kiroilun. Eiku, enhän mä ole lopettanut. Sori. 60+

Mun mies on alkanut päästellä faija-ääniä. Just sellaista epämääräistä röhinää, huokailua, rykimistä ja ähinää milloin missäkin tilanteessa 

En ollut ajatellutkaan, että lintujen kattelu on keski-ikäistä, kun itse olen sitä tehnyt lapsesta saakka. Tosin opin tavan papaltani. :D Hän aina istui keittiön pöydän ääressä särpien kahvia kattelemassa varisparven menoja. Niitä variksia oli kolmisen kymmentä kahdessa valtavassa koivussa. Pappa aina kertoi tähystäjät ja lentosuunnat ja ruokailut. Sitten saatettiin istua siinä hiljaa yhdessä tunti pari... tai siltä se lapsena tuntui.

Nykyään istun itekseni terassilla ja kattelen mustarastas pariskunnan menoa ja kuuntelen käkeä ja fasaanejakin tässä lähellä jossain on...

N53

Kuuntelen sydämeni jyskytystä ja koetan muistella mikä on normaali leposyke.

Välttelen sokeria mutta alkoholista en kykene täysin luopumaan. Tulen niin hyvälle tuulelle pikku hiprakassa (kuten nyt) ettei maksa vaivaa.

Nukun aina kun pystyn ja nukuttaa. Iso osa elämästä meni unettomuudesta: nyt kun onnistuu, niin nautitaanpa tästä ihanuudesta kaksin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tätiintyä tai setääntyä kun ikää tulee.

Ei tietenkään pidä mutta se vain tapahtuu, ihan huomaamatta, vaikka kuinka pitäisit itseäsi nuorekkaana niin nuorempien mielestä tätiinnyt tai setäännyt. Tavalla tai toisella.

Nyt kyse tätitavoista. Se että joku pitää itseään nuorekkaana on eri asia. 

Tätitapa kuulostaa leimaavalta. Vai onko tätiys jotain mihin vain luisutaan kun tietty ikä kopsahtaa mittariin? Mikä erottaa tätitavan ei-tätitavasta?

Jokainen voi halutessaan määritellä itsensä vaikka ei tädiksi ja ei sedäksi, vaan muuksi nuorekkaaksi, tai sitten huumorilla pilke silmässä kertoa setätavoista. Tai kertoa muita tapoja. Vapaa on jokainen.

Silti tivaan: miksi jokin tapa olisi tätiä tai setää?

Tai jos ihmiset ovat niin ennustettavia niin miksei täällä koskaan listata kakskymppistapoja? 

Haastan tyhmää lokeroimista ainsa kun sellaisiin törmään. Täti voi olla ihan mitä tahansa, toivottavasti ei ainakaan tapojensa vanki tai varsinkaan niistä käsin määriteltävissä.

Miksi yhtään kenenkään pitäisi pyrkiä nuorekkuuteen? Hyi olkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaahan että sanaa ikääntynyt/ikääntyminen käytetään vasta 65 vuotta täyttäneistä. 

Jokainen ihminen ikääntyy koko ajan. Vieläpä täsmälleen samalla nopeudella.

Ei vanhene samalla nopeudella. Fysiikan lakien mukaan aika kuluu kaikkien kohdalla hieman eri nopeudella.