Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän perheen huumori ja keskustelukulttuuri
26.05.2026 |
Olen seurustellut nyt jonkin aikaa mukavan & komean miehen kanssa. Hänellä on sisarustensa kanssa läheiset välit ja koko suku tuntuu olevan paljon tekemisissä keskenään. Olen siis tavannut heidätkin jo monta kertaa.
Minä en vain tajua tätä miehen ja hänen siskojensa välistä huumoria ja ylipäätään keskustelukulttuuria. Siskot ovat ihan kivoja, tosi puheliaita ja sosiaalisia. Mutta sisarusten välillä kaikki jutut ovat tällaisia: "Menin eilen kauppaan ja voi että siellä ei ollutkaan sitä pakastepitsaa ja mä ajattelin, että täytyykö mun nyt lähteä hakeen sitä muualta, mut en sit jaksanutkaan ja söin ne nuudelit kotona" ja sitten he kaikki nauravat kovaan ääneen tälle?!
He eivät koskaan puhu mistään vakavammista tai edes henkilökohtaisista asioista, vaan kaikki (se jatkuva, he ovat tosi puheliaita) juttelu on täysin pinnallista ja arkipäiväistä erilaisten sattumusten selostamista ja niille nauramista. Kuin joku vähän tyhjäpäisten kokoontuminen!
Toinen asia mikä minua vaivaa on se, että sosiaalisuudestaan ja puheliaisuudestaan huolimatta he voivat ignoorata aivan täysin esimerkiksi porukkaan tulevan uuden ihmisen. Olen joskus ihmetellyt tätä, kun eivät tervehdi, esittäydy, eivätkä varmasti kysy uudelta tuttavuudelta yhtään mitään, ovat kuin eivät huomaisikaan. Viikonloppuna, kun saavuimme mieheni kanssa juhlaporukkaan hänen siskonsa ilahtuneena esittelee ympärillä oleville, että "tässä on mun veli Matti janiinedelleen", mutta ei esittele minua kenellekään! Mut ohitettiin aivan täysin, ihan kuin en olisi paikalla ollutkaan. Myöskään miesystäväni ei kiinnittänyt tilanteeseen mitään huomiota. Seisoin vaivautuneena siinä vieressä ja myönnän, loukkaannuin.
En tiedä. Mies on ihana, mutta ajattelen jo nyt, että voi apua, jos muutamme vaikka yhteen ja mun täytyy olla tämän suvun kanssa enemmänkin tekemisissä ja sisarukset käyvät meillä joka viikko. En jaksaisi!
Kommentit (54)
Kuulostaa kyllä todella vähä-älyiseltä, mutta jos mies on sinun seurassasi normaali niin en välittäisi. Paitsi jos se retardisuku asuu lähellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jatkoon !
Juu, tällainen "erilainen" miesvihasatu.
Stalkkerin vainopeukku tuli jälleen!
Hän on nopea, tuo katkera nainen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljellä vissiin vaihtuu muijat sen verran tiiviisti, ettei siskot jaksa enää panostaa tutustumiseen.
Tämä tuli itsellänikin ensimmäisenä mieleen
Voisiko tosiaan olla.
Mies on vielä sen verran nuori,
että se oikea on yhä löytymättä.
Siskot tietävät veljensä metkut. 🤔
Meillä on menty niin, että suhde
on ollut jo pitkällä; stabiililla,
vakavalla pohjalla ennen kumppanin
perheelle esittelyä ja vice versa.
Sitä ennen on
käyty lukemattomia pitkiäkin
puheluja, tutustuttu vähä vähältä
rauhassa. Ei kerralla kymmeniä
utelevia, kenties tungettelevia/
kiusallisia kysymyksiä. Luottamusta
vähitellen rakentaen..
Itse ekassa kasvotapaamisessa
on sitten kätelty ja halattu, mutta
varsinainen jutteluosuus on
ollut hillitty, sillä olemme
poppoona keskittyneet läsnäoloon;
lähinnä syömiseen notkuvan pöydän
ääressä. -E-
Moi rakas!
Vierailija kirjoitti:
Ei, en todellakaan odota, että mulle ruvettaisiin avautumaan jostakin keskenmenoista.
Mutta jotenkin ajattelisin, että aiheet voisivat olla jotakin muutakin kuin nauraa hohottamista tällaiselle mitä söin tänään - kävin aamulla lenkillä - menen huomenna salille - otin pakastimesta viimeiset mustikat -tyyppisille jutuille, joille vielä nauravat porukalla, enkä minä keksi että mikä naurattaa.
Mies on itsekin myöntänyt, että heidän perheessään ei ole tapana puhua oikein mistään syvällisemmistä tai minun mielestäni edes ihan tavallisista, henkilökohtaisista asioita. Miehellä on muun muassa terveysongelmia, joiden takia käy nyt monenlaisissa tutkimuksissa, eikä hänen sisaruksensa käsittääkseni tiedä tästä yhtään mitään, vaikka ovat yhteyksissä useita kertoja viikossa.
On se minusta aika outoa. AP
Mitä outoa siinä on, että ei halua turhaan huolestuttaa sisaruksia ongelmilla, mille he eivät voi tehdä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin semmoista sisäänpäinlämpiävää sakkia, jonka sisäpiireihin päästäkseen tarvii todella tehdä töitä tai jopa muuttua heidänlaisekseen, ennen kuin tulee täysin hyväksytyksi. Kannattaa kyllä miettiä, oletko valmis uhraamaan ehkä persoonasikin ja ruveta sellaiseen yritykseen.
Itse en voi sietää tyhjänpäiväistä hölinää tai ainaista small talkia ja pitäisin tuollaista jatkuvaa pintajutustelua red flaginä, jos en olisi koskaan kuullut mitään asiallista, korrektia ja sivistystä osoittavaa puhetta heidän suustaan.
Ehkä voisit testata, onnistuuko heiltä mikään sivistynyt keskustelu. Ota joku kunnollinen ja tärkeä asia puheeksi ja koita, saako heidän kanssaan mitään keskustelua aikaan siitä aiheesta. Vai lyödäänkö se lekkeriksi.
Tämmöiset hyvin sisäänpäinlämpiävät porukat muuttuvat ajan saatossa usein vähän hönteiksi. Johtunee siitä, että samat ihmiset ovat liikaa tekemisissä toistensa kanssa eivätkä jossain vaiheessa enää tajua tai välitä käyttäytyä niin, että kanssakäyminen onnistuisi klikin ulkopuolisten kanssa. Samanlaisia omituisia nauruporukoita näkee myös monilla työpaikoilla. Semmoista näennäistä rentoutta ja hassuttelua mutta edes peruskäytöstavat eivät tahdo luonnistua, kun siellä omassa kuplassa on hilluttu jo niin pitkään.
Kuulostaa jotenkin kypsymättömältä, ovatko vielä kovinkin nuoria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan puhu henk. kohtaisia tai erityisen syvällisiä asioita vieraiden läsnäollessa. Esimerkiksi työpaikalla tai juuri veljeni vaimon ollessa paikalla voidaan hyvin höpöttää jotain kevyitä aiheita seuranpitona, mutta henkilökohtaisemmat aiheet kuuluvat vain lähimpien ystävien seuraan. Piste.
Pidän vaivaannuttavana ja epäkohteliaana jos puolitutut alkavat kertomaan juuri niitä hyvin henkilökohtaisia asioita tai jos keskusteluun tuodaan arkoja aiheita, oli kyse sitten politiikasta, uskonnosta, abortista tai vaikka eutanasiasta. Jokaisella olkoon oma mielipide, mutta jos en oikeasti tunne ihmistä hyvin, niin näistä ei keskustella.
Minä taas olen hyvin läheinen mieheni vanhimman veljen vaimon kanssa. Tykkään myös tosi paljon tästä veljestä. Toisen veljen vaimon kanssa on kiva jutella, mutta en kuitenkaan avaudu hänelle kaikista asioista. Miehellä on useampi sisko, ja heistä yhden kanssa syntyy hyviä keskusteluja.
Puolituttujen kanssa ei tarviste kertoa henkilökohtaisista tai aroista asioista voidakseen keskustella kiinnostavista asioista, kuten vaikka kirjoista, näytelmistä elokuvista ja niiden herättämistä ajatuksista. Siitä juttu voi lentää melkein mihin vain.
Ladyilla on asiat tosi hyvin, kun näin
kovin, kovin pienet ovat aiheet ja
murheet. Sama kuin kertoisi
pikkurillin kynnen katkenneen.
Tasan yhtä vakava asia. Vai oletteko
vain niin nuorta jengiä, että perspektiivi
on vielä näin suppea/kapea?
Ei voi olla muuta kuin ei-työssäkäyvän eläkeläisen tai yh-äidin keksitty sepustus
liikaan vapaa-aikaan. Mä katkaisisin
välit jo tässä kohtaa, jos saisin tietää
perheenjäseneni juoruavan pskaa
kansanhömppälässä. Menisi maku täysin.
En kotiovea 2-naamaiselle juoruàmmàlle kuunaan aukaisisi. Varmaan pienemmän (itä)paikkakunnan ongelmia. Ei kuulosta
ainakaan helsinkiläiseltä. E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet miehelle vain söpö pllu. Jos hän pitäisi sinua oikeasti parisuhdemielessä potentiaalisena, hän esittelisi sinut kaikille ennen kuin ehdit edes paikalle. Tuo että hän ignooraa sinut täysin ja olet kuin ilmaa, tarkoittaa selkosuomella, että et tule kauaa porukassa pyörimään eikä sinua kannata tutustuttaa keneenkään.
Näissä jutuissa naisen eka lause on Olen seurustellut nyt jonkin aikaa mukavan & komean miehen kanssa. Eli mies on komea. Komea mies sitten osottautuu mieheksi jolla ei ole tapoja eikä sen kavereilla tai tai siskoilla. Eli mies on hölmölästä kotoisin mutta se on komea niin sen takia viihdyt sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jotenkin kypsymättömältä, ovatko vielä kovinkin nuoria?
Ei ole iästäkään kiinni, ollaan kaikki neljänkympin molemmin puolin eli ihan aikuisia ihmisiä. AP
Mun veli on ihana tyyppi ja ns. sarjaseurustelija. Hänellä on aikuisiällä ollut useita muutaman vuoden kestäneitä avoliittoja ja niiden lisäksi vaikka kuinka monta vuoden, pari kestänyttä seurustelusuhdetta. Kaikkia tapailusuhteita en tietenkään edes tiedä. On ollut pisimmillään sinkkuna ehkä muutaman kuukauden.
Täytyy näin siskona sanoa, ihan hyväntahtoisesti, että kun mulle taas esitellään joku Jaana / Henna / Kaisa / Riikka / Susanna, niin en vain jaksa ihan kauheasti enää innostua ja kiinnostua. Siis olen tietysti ihan asiallisen kohtelias, mutta en ajattele, että ooo, tässä nyt veljeni elämän rakkaus ja tuleva vaimo. Olisiko tässä AP:n kuviossa vähän jotakin tälläistä ilmassa?
Eipä tuo vaikuta kovin ihanalta ja mukavalta.