Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän perheen huumori ja keskustelukulttuuri
26.05.2026 |
Olen seurustellut nyt jonkin aikaa mukavan & komean miehen kanssa. Hänellä on sisarustensa kanssa läheiset välit ja koko suku tuntuu olevan paljon tekemisissä keskenään. Olen siis tavannut heidätkin jo monta kertaa.
Minä en vain tajua tätä miehen ja hänen siskojensa välistä huumoria ja ylipäätään keskustelukulttuuria. Siskot ovat ihan kivoja, tosi puheliaita ja sosiaalisia. Mutta sisarusten välillä kaikki jutut ovat tällaisia: "Menin eilen kauppaan ja voi että siellä ei ollutkaan sitä pakastepitsaa ja mä ajattelin, että täytyykö mun nyt lähteä hakeen sitä muualta, mut en sit jaksanutkaan ja söin ne nuudelit kotona" ja sitten he kaikki nauravat kovaan ääneen tälle?!
He eivät koskaan puhu mistään vakavammista tai edes henkilökohtaisista asioista, vaan kaikki (se jatkuva, he ovat tosi puheliaita) juttelu on täysin pinnallista ja arkipäiväistä erilaisten sattumusten selostamista ja niille nauramista. Kuin joku vähän tyhjäpäisten kokoontuminen!
Toinen asia mikä minua vaivaa on se, että sosiaalisuudestaan ja puheliaisuudestaan huolimatta he voivat ignoorata aivan täysin esimerkiksi porukkaan tulevan uuden ihmisen. Olen joskus ihmetellyt tätä, kun eivät tervehdi, esittäydy, eivätkä varmasti kysy uudelta tuttavuudelta yhtään mitään, ovat kuin eivät huomaisikaan. Viikonloppuna, kun saavuimme mieheni kanssa juhlaporukkaan hänen siskonsa ilahtuneena esittelee ympärillä oleville, että "tässä on mun veli Matti janiinedelleen", mutta ei esittele minua kenellekään! Mut ohitettiin aivan täysin, ihan kuin en olisi paikalla ollutkaan. Myöskään miesystäväni ei kiinnittänyt tilanteeseen mitään huomiota. Seisoin vaivautuneena siinä vieressä ja myönnän, loukkaannuin.
En tiedä. Mies on ihana, mutta ajattelen jo nyt, että voi apua, jos muutamme vaikka yhteen ja mun täytyy olla tämän suvun kanssa enemmänkin tekemisissä ja sisarukset käyvät meillä joka viikko. En jaksaisi!
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin semmoista sisäänpäinlämpiävää sakkia, jonka sisäpiireihin päästäkseen tarvii todella tehdä töitä tai jopa muuttua heidänlaisekseen, ennen kuin tulee täysin hyväksytyksi. Kannattaa kyllä miettiä, oletko valmis uhraamaan ehkä persoonasikin ja ruveta sellaiseen yritykseen.
Itse en voi sietää tyhjänpäiväistä hölinää tai ainaista small talkia ja pitäisin tuollaista jatkuvaa pintajutustelua red flaginä, jos en olisi koskaan kuullut mitään asiallista, korrektia ja sivistystä osoittavaa puhetta heidän suustaan.
Ehkä voisit testata, onnistuuko heiltä mikään sivistynyt keskustelu. Ota joku kunnollinen ja tärkeä asia puheeksi ja koita, saako heidän kanssaan mitään keskustelua aikaan siitä aiheesta. Vai lyödäänkö se lekkeriksi.
Miksi ihmeessä pitäisi edes päästä miehen sisarusten sisäpiiriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin semmoista sisäänpäinlämpiävää sakkia, jonka sisäpiireihin päästäkseen tarvii todella tehdä töitä tai jopa muuttua heidänlaisekseen, ennen kuin tulee täysin hyväksytyksi. Kannattaa kyllä miettiä, oletko valmis uhraamaan ehkä persoonasikin ja ruveta sellaiseen yritykseen.
Itse en voi sietää tyhjänpäiväistä hölinää tai ainaista small talkia ja pitäisin tuollaista jatkuvaa pintajutustelua red flaginä, jos en olisi koskaan kuullut mitään asiallista, korrektia ja sivistystä osoittavaa puhetta heidän suustaan.
Ehkä voisit testata, onnistuuko heiltä mikään sivistynyt keskustelu. Ota joku kunnollinen ja tärkeä asia puheeksi ja koita, saako heidän kanssaan mitään keskustelua aikaan siitä aiheesta. Vai lyödäänkö se lekkeriksi.
Tämä! Otapas esille jokin itsellesi tärkeä asia. Voisit olla itse aktiivisempi, tervehtiä ja esitellä itsesi reippaasti. Siitä ei kukaan pahastu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin semmoista sisäänpäinlämpiävää sakkia, jonka sisäpiireihin päästäkseen tarvii todella tehdä töitä tai jopa muuttua heidänlaisekseen, ennen kuin tulee täysin hyväksytyksi. Kannattaa kyllä miettiä, oletko valmis uhraamaan ehkä persoonasikin ja ruveta sellaiseen yritykseen.
Itse en voi sietää tyhjänpäiväistä hölinää tai ainaista small talkia ja pitäisin tuollaista jatkuvaa pintajutustelua red flaginä, jos en olisi koskaan kuullut mitään asiallista, korrektia ja sivistystä osoittavaa puhetta heidän suustaan.
Ehkä voisit testata, onnistuuko heiltä mikään sivistynyt keskustelu. Ota joku kunnollinen ja tärkeä asia puheeksi ja koita, saako heidän kanssaan mitään keskustelua aikaan siitä aiheesta. Vai lyödäänkö se lekkeriksi.
Miksi ihmeessä pitäisi edes päästä miehen sisarusten sisäpiiriin?
Niinpä, jos ystävystytään niin sitten mutta eikö riitä, että tullaan toimeen ainakin näin alussa?
ei kaikkien kuullen puhuta syvällisiä
Vaikutat aika raskaalta tyypiltä. Ehkä siinä vois olla jotain juurisyitä. Minkälaista oma huumorisi on ja jos sinulla on sellaisia ystäviä, niin miksi miehesi suvun pitäisi olla samanlaisia?
Okei, ovat mahdollisesti aika juntteja. Näitä on Suomessa myös ylemmissä luokissa eli ei ole täysin varallisuudesta esim riippuva juttu. Mutta itse miettisin lähinnä vain sitä että onko puoliso minulle riittävän sopiva, eli osaako hän puhua esim tunteistaan. Jokaisella meillä on jotain painolastia... Kai sinä oppisit tuntemaan puolison suvun ja suvun tuttavapiirin ajan kanssa, joten ei sinua tarvitsisi jatkossa niin esitellä tms. Ja eivät nyt miltään hirviöiltä vaikuta kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että jos jo tässä vaiheessa seurustelua tämä asia ärsyttää, niin ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu, jos muutatte esimerkiksi yhteen joskus. Valitettavasti se on niin, että puolison mukana tulee usein myös puolison suku, etkä tietenkään voi vaatia miestäsi vaikka vähentämään yhteydenpitoa sisaruksiinsa.
He kuulostavat kyllä harvinaisen ärsyttävältä porukalta. Itse inhoan tällaisia tyhjän hölöttäjiä, joiden on pakko puhua vain puhumisen ilosta.
Ja sen kumppanin sosiaalinen toimintakulttuuri tulee myös sieltä. Mieti tätä.
Voisiko joku kertoa syyn, miksi pitäisi tutustua seurustelukumppanin sukuun. Enpä ole kuullut kenestäkään jonka elämään tuo ihmissuhdeviidakko olisi tuonut lisäarvoa - päinvastaista kokemusta senkin edestä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erkkikään jaksa kuunnella jotain tyhjää kälätystä!
Joskus tuollaiset hyvin tiiviit sisarusporukat ovat sellaisia, että ulkopuolisten, siis jopa puolisoiden, on vaikea päästä mukaan joukkoon.
Valitettavan usein käy niin, että lapsuudenkodissa opitut tavat kommunikoida siirtyvät parisuhteeseenkin. Puhuuko miehesi sinun kanssa muusta kuin kaupassa käymisestä ja pitsan syömisestä?
Tuo, että sinua ei juhlissa esitellä muille, vaikka veljesi esitellään, on taas aivan moukkamaista käytöstä. Oliko tarkoituksella ja mielenosoituksellisesti annettu pikkupiikki sinun suuntaasi vai vain totaalista käytöstapojen puutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko he itä-suomalaisia? Minulla on hyvin samankaltainen kokemus oman miehen perheestä, puhuvat paljon ja toistensa päälle ja toistensa asioista, mutta kukaan ei koskaan kysy minulta edes kuulumisia. Minä kyselen heiltä kyllä. Ollaan oltu vuosia jo naimisissa.
Mahdoton kuvitella, että se mieskään kovin hieno olisi. Oletkin jo alkanut huomata, että ei oikeastaan ole. Tee johtopäätökset. Ihan saatanan rasittavaa porukkaa, ja tuollaista saisit kestää päivästä toiseen näkymättömänä aaveena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ens kerralla lyöt bertram russellit pöytään ja alat keskustella syvämietteisestä filosofiasta
Miksi pitäisi puhua henkilökohtaisista asioista isossa porukassa? Kyllä minäkin siskoni kanssa keskustelen vakavistakin asioista, mutta en siskoni miehen seisoessa vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, en todellakaan odota, että mulle ruvettaisiin avautumaan jostakin keskenmenoista.
Mutta jotenkin ajattelisin, että aiheet voisivat olla jotakin muutakin kuin nauraa hohottamista tällaiselle mitä söin tänään - kävin aamulla lenkillä - menen huomenna salille - otin pakastimesta viimeiset mustikat -tyyppisille jutuille, joille vielä nauravat porukalla, enkä minä keksi että mikä naurattaa.
Mies on itsekin myöntänyt, että heidän perheessään ei ole tapana puhua oikein mistään syvällisemmistä tai minun mielestäni edes ihan tavallisista, henkilökohtaisista asioita. Miehellä on muun muassa terveysongelmia, joiden takia käy nyt monenlaisissa tutkimuksissa, eikä hänen sisaruksensa käsittääkseni tiedä tästä yhtään mitään, vaikka ovat yhteyksissä useita kertoja viikossa.
On se minusta aika outoa. AP
Ah, vanha kunnon ikävien tunteiden välttely! Sinuna tällaisen liiton kokeneena häipyisin. Heti.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko he itä-suomalaisia? Minulla on hyvin samankaltainen kokemus oman miehen perheestä, puhuvat paljon ja toistensa päälle ja toistensa asioista, mutta kukaan ei koskaan kysy minulta edes kuulumisia. Minä kyselen heiltä kyllä. Ollaan oltu vuosia jo naimisissa.
Mulla puolestaan hämäläis-pohjalaisesta perhedynamikasta, jossa puhutaan joka ikisen, jota asia ei kosketa, kanssa, mutta ei varmasti sen, jota asia koskettaa, kanssa. Voi stana, mitä soppia ja loukkaantumisia tolla saa aikaan!!! Sivusta kun seuraa, ei tiedä itkeä vai nauraa.
Minä en ainakaan puhu henk. kohtaisia tai erityisen syvällisiä asioita vieraiden läsnäollessa. Esimerkiksi työpaikalla tai juuri veljeni vaimon ollessa paikalla voidaan hyvin höpöttää jotain kevyitä aiheita seuranpitona, mutta henkilökohtaisemmat aiheet kuuluvat vain lähimpien ystävien seuraan. Piste.
Pidän vaivaannuttavana ja epäkohteliaana jos puolitutut alkavat kertomaan juuri niitä hyvin henkilökohtaisia asioita tai jos keskusteluun tuodaan arkoja aiheita, oli kyse sitten politiikasta, uskonnosta, abortista tai vaikka eutanasiasta. Jokaisella olkoon oma mielipide, mutta jos en oikeasti tunne ihmistä hyvin, niin näistä ei keskustella.
En ole ikinä ymmärtänyt miksi naisille kumppanin sukulaiset tai kaverit ovat niin iso juttu. En minäkään pidä yhdestäkään kumppanini sukulaisesta, mutta ei se ole mikään ongelma.
ei aina tarvitse olla tekemisissä kumppaninsa sukulaisten kanssa. Minullakin on miesserkku, joka on ollut reilut 10 vuotta yhdessä vaimonsa kanssa. Serkkuni vanhemmat, eli tätini ja hänen mies, ovat tavanneet miniänsä vain muutaman kerran näiden vuosien aikana. Minä ja veljeni olen tavannut kerran. Mutsini ehkä kolme kertaa on tavannut tämän naisen. Serkkuni käy siis aina itsekseen kylässä vanhempiensa luona eri paikkakunnalla.
No se sun miesystäväsi on valinnut sut kenties just sen takia että sun kanssa voi jutella syvällisiä ja perheessään se ei ole tapana. Perheen kanssa Puheen aiheet pidetään kevyinä, helppoina ja sellaisina jotta uudet tuttavuudet voivat helposti osallistua kertomalla jonkun oman hupaisan jutun. Kerro yhtä tavanomainen juttu siellä niiden muiden joukossa joku kerta. Tämä on heidän tapa bondata.
Yksi syy, miksi joissain perheissä ei keskustella esim. politiikasta on se, että siitä on aikaisemmin tullut riitaa. Koska halutaan pitää välit sisaruksiin, niin on parempi puhua aiheista, joista ei saa riitaa aikaiseksi. Älä sinä nyt mene aloittamaan riitaa siellä.