Jos lapsenne ei pidä jostain ruoasta, teettekö silti kyseistä ruokaa välillä?

mutta jos mies ei jostain ruoasta tykkää, niin sitä en tee.

Tietenkin teen, kuinka muuten oppisi pitämän uusista mauista. Eriasia tietty on jos lapsi yökkäilisi tms. Mutta jos kyse on vain tottumattomuudesta/vastarannankiiskeydestä, niin kyllä :) Meidän nelivuotiaalla on kyllä sellainen kausi meneillään, että mikään ei kelpaisi " Mä en sitten tykkää tästä." on yleisin kommentti, vaikka sama ruoka olis ollut herkkua edellisviikolla. Kyllä hän silti aina syö pienen taivuttelun jälkeen (ainakin pitää maistaa).

Esim. paprika ja juusto oli pitkään yäk, mutta sinnikkään maistamisen tuloksena kelpaavat jo hyvin =)

Minulla oli koulussa oppilas, jolle ei kelvannut oikeastaan muu kuin lihapullat, makaronilaatikko ja spagetti+jauhelihakastike. Salaattiin ei halunnut koskeakaan. Äiti laittoi kotona kuulemma aina vain mieliruokia ainokaiselleen ja lajivalikoima oli todella suppea.

Mielestäni ei saa pakottaa syömään, mutta pitää totutella eri ruokiin maistamalla.

saa lapsen yökkimään. Onneksi niitä ei ole juuri tullut vastaan. Mutta ruokalajeja, joista hän ikäistensä tavoin muuten vaan marisee, kyllä tehdään. Aina ei voi syödä pastaa. ;-)

Vuosien mittaan monet tällaiset ruoat ovat siirtyneet lapsen inhokkilistalta hyvien ruokien listalle. Ilman mitään painostusta. Jonakin päivänä lapsi/nuori ottaa ruokaa, huomaa, että se onkin hyvää, ja ottaa lisää. 15-vuotias syö nyt lähes kaikkea. Oli juuri puhetta tästä aiemmasta nirsoilusta ja hän sanoi, että ei hän yhtään tiedä, miksi piti samoja ruokia pahoina mistä nyt pitää. Niinpä.

Vierailija:

hän sanoi, että ei hän yhtään tiedä, miksi piti samoja ruokia pahoina mistä nyt pitää. Niinpä.

Käytän myös paljon mausteita ja lapset ovat siihen tottuneet (varmaan jo kohdussa).



Mutta olen saanut eräältä äitikaveriltani kritiikkiä siitä, että teen sellaisia ruokia, joita lapset eivät tykkää syödä. Hän sitten ilmeisesti tekee itse vain lasten mieliruokia...

meillä suuri perhe. Mitään ei ole kenenkään pakko maistaa, iän mukana alkavat syödä lähes kaikkea, varsinkin kalat ja juustot avautuvat hitaasti. Mitään ruokaa joka sisältää fruktoosi-glukoosi siirappia ei osteta, ja siksi joudun tekemään lähes kaiken itse.

Teen sellaista ruokaa,ettei tarvise katsella nyrpeitä naamoja. En jaksa katsella pöydässä ruokailijaa jolla ruoka pyörii lautasella.

Muuten minun pitäisi tehdä esikoiselle aina vain makaroonia tai riisipuuroa.



Ja kyllä, kyllä joskus pakotankin syömään. Jos lapsi on selvästi nälkäinen (kiukuttelee) niin en todellakaan tee uutta ruokaa mitä lapsen kelpaisi syödä vaan käsken syömään lautasen tyhjäksi sitä mitä annetaan! Lapselle, kun ei oikeasti kelpaisi muut, kuin makarooni ja riisipuuro. :/

Silti keitin sitä säännöllisesti ja tätä nykyä se on yks lasten lempiruuista :) Kuopuskin joka on varsin pieniruokainen ja nirso vetelee sitä aina pari lautasellista hyvällä halulla.

mutta teen sitten mukaan vaikka vähän enemmän salaattia niin, että ruokaa menee jonkin verran, mutta sillä ei tarvitse vastentahtoisesti mahaansa täyttää.

Silti saa sitä vähän maistaa, kun sitä on. Miten muuten makuaisti pääsisi tottumaan uusiin makuihin?

Miksi tässäkin ketjussa te jotkut äidit ette pidä edes maistattamista hyvänä? Ette jaksa katsoa nyrpeitä naamoja ruokapöydässä? Kuinka teidän lapset pärjäävät sitten esim. kouluruokien kanssa? Ostavatko esim. automaatista tai kiskalta ruuan sijasta karkkia ja limua?

Jos oma lapseni saisi valita, niin meilla syotaisiin varmaan joka paiva makaroonilaatikkoa, lihapullia & perunoita, spagettia & jauhelihaa tai nakkeja ja ranskalaisia. Yritan ainakin kerran pari viikossa valmistaa jotain hanen lempiruoistaan. 3,5 vuotiaani ei pida tavallisesta pastasta, riisista tai couscousista, mutta silti valmistan myos naita useamman kerran viikossa.



Erityisesti han nyrpistelee nenaansa riisille ja intialaisille ei-tulisille kanakastikkeille, mutta otan suurimman osan kastikkeesta pois, pilkon kanapalat pienemmiksi ja vahan ketsuppia reunalle dipattavaksi. Lisaksi pilkon esim. tomaattia ja kurkkua lisaksi, ja silloin menee alas. Riisia taytyy aina ainakin yksi lusikallinen maistaa...



Vihreat kasvikset han todella oksentaa ulos, kuten esim. pinaatin ja parsakaalin, vaikka ne yrittaisi piilottaa kuinka pieniksi palasiksi jonnekin kastikkeenkin sekaan...Mutta niidenkin tarjoamista jatkan mutta en enaa pakota niita maistamaan.

Sekä sellaisia ruokia, joista itse en niin kovin pidä. Esim. hernerokasta lapsi ei alkuun tykännyt, nyt tykkää. Minä en ole ennen pitänyt tonnikalasta, nyt pidän. Mies taas on pikku hiljaa tottunut paprikaan ja tomaattiin...

Kyllä minusta on tärkeää tarjota muitakin kuin lapsen lempiruokia, jotta makuaisti kehittyisi.

Anoppi on aina tehny omille lapsilleen vain niitä ruokia, joista he pitävät ja yhä edelleen yli kolmekymppisinä he karsivat ruokalistaltaan kaiken, mihin eivät ole tottuneet ja mistä eivät pidä (eivätkä haluakaan pitää). Ja nyt pyrkii tekemään saman lapsenlastensa suhteen.

Olen istunut remmi vieressäni jopa jouluaattona riisipuurolautanen edessäni. Selkääni en koskaan saanut mutta tosi nirso minusta tuli. Nyt aikuisena syön tasantarkkaan sitä mikä minulle maistuu enkä mitään muuta!



Meillä ei kukaan sano lapsille, että ainakin maistat. Aina välillä tarjoan jotain ihan uutta jota lapset ilman tappelua maistavat ja jos ei maistu, sitä ruokaa ei enää tehdä.



Ei ongelmia.

Ihminen tarvitsee monipuolista ruokaa elääkseen ja pysyäkseen terveenä. Lapsille monipuolinen ruoka on erityisen tärkeää kasvun ja kehittymisen kannalta.

Nautintoaineiksi voisi nimittää sellaisia herkkuja, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta joista saa nautintoa ja mielihyvää. Niitä ei kuitenkaan tarvita joka päivä, eivätkä ne ole edes hyväksi jos niitä nautitaan päivittäin.

Pakkosyötöllä ei varmasti ole hyviä seurauksia, mutta maistamaan houkutteleminen on ihan perusteltua. Tarvitaan ainakin 15 maistamiskertaa, että uuteen makuun tottuu.

Minua ihmetyttää kyllä se, että aina pitäisi olla juuri sitä ruokaa, mistä pitää. Kyllä sellaistakin pitäisi voida syödä, mkä ei ole erityisen hyvää.

Joku harva rukalaji saattaa olla jollekin niin vastenmielistä (esim. juuri lapsena koetun pakkosyötön takia), että sitä ei yksinkertaisesti pysty nielemään.

Mutta kai nyt suurin osa ruuista on ihan syötäviä. Kunhan niihin on tottunut.