Lue keskustelun säännöt.
Hyvät Äitienpäivään pettyneet äidit!
14.05.2007 |
Joka vuosi äitienpäivän jälkeen (joskus jopa äitienpäivän kuluessa) täällä saa lukea jupinoita siitä, kuinka mammat ovat pettyneet äitienpäivän viettoon. Mies ei ole ostanut lahjaa, ei ole hankkinut kukkia, ei ole askarrellut korttia, ei ole siivonnut, ei ole leiponut kakkua, ei ole ollut innoissaan aamusta iltaan...
... ja sitten suunnitellaan kostoa isänpäiväksi.
Oletteko te tulleet ajatelleeksi, että eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä. Se, ettei mies toteuta jokaista toivettanne ei välttämättä suinkaan tarkoita, etteikö hän arvostaisi äitiyttänne. Hän vain juhlii vaatimattomammin.
Jos teidän mielestänne vanhempien juhlapäivään kuuluvat fanfaarit, upeat juhlapäivälliset ja hulppeimmat lahjat, senkun toteutatte tällaiset unelmajuhlat kun olette itse suunnittelemassa ne aivan mielenne mukaan - isänpäivänä. Mitä väliä sillä viime kädessä on, kuka juhlakalu on?
Jos taas ajattelette, että " miehen kuuluisi järjestää upeat kemut, koska ne ovat teille merkitykselliset" niin voisitte itse pysähtyä hetkeksi miettimään, onko teidän tapanne järjestää isänpäiväjuhlat sittenkään juuri sitä, mitä mies haluaa... vai sitä, mitä te haluatte? Mies ehkä innostuisi kaljasta, hyvästä seksistä, urheilusta, peleistä & yksinolosta. Olisitteko valmiita antamaan heille omanlaisensa juhlat ja kunnioittamaan heidän toiveitaan?
Eivät miehet valita vääranlaisesta juhlinnasta. Ymmärrän, että erilainen aktiivisuustaso voi harmittaa, mutta että kostot ja kaikki?
Kommentit (23)
Ei siitä kannata hernettä vetää nenäänsä, jos mies puuhailee omiaan. Harve tekee niin ilkeyttään tai loukatakseen, useimmat toimivat noin ihan vain hönöyttään. Entä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitienpäivä miehen krapulassa. Mies sai nukkua yli 8 tuntia, minä alle 5 tuntia pätkissä.
Lahjaa tai kukkia en odottanut, jos ois edes pari tuntia saanut yhteen menoon nukkua, vois jaksaa olla mieliksi taas miehellekin.
että mies ei muista minua äitienpäivänä on merkki siitä, että ei arvosta äitiyttäni.
Pikkusieluista tuollainen unituntien laskeminen. Perheneuvolassa käskisivät sinua lopettamaan heti alkuunsa moisen kirjanpidon :)
Varmaan yksi jos toinenkin poti tänä äitienpäivänä krapulaa edellisöisten euroviisujen takia.
Ap puhuu paljon asiaa...
Minun mielestäni tällaisissa " juhlimisissa" on tärkeää, että järjestää sellaisen päivän/hetken, jonka tietää juhlan kohteen haluavan. Se on sitä huomaavaisuutta. Ei kai kukaan oikeasti järjestä juhlia itselleen..? Kukapa tuntisi paremmin kuin oma puoliso - äitien/isänpäivän ohjelman järjestäminen pitäisi siis olla tosi helppoa. Toinen arvostaa lahjaa, toinen yhteistä aikaa ja kolmas sitä, että saa katsoa matsin rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänpäivänä mies odottaa saavansa yli 200¿ lahjoja.
Ja juhlien järjestäminenhän on hyvin usein muutenkin naisen juttu, koska he niistä niin pitävät muutekin :)
Miehiä voisi oikeasti koettaa ymmärtääkin vähän. Kuten yllä sanottiin, harva ilkeyttään noin lähtee toimimaan. Osaamattomuuttaan ehkä lähinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli oikein mukava äitienpäivä :), aamusta laululla herätys ja lasten itsetekemiä lahjoja kukkien kera jne.
Mutta, mutta: rakas puolisoni päätti juuri ennen ruokailua " pikaisesti piipahtaa" hoitamassa yhden asian. Lapset laittoivat ruokaa (meillä on sekä isoja että pieniä lapsia), joten ruoka tuli kauniisti tarjolle ja kävimme yhdessä lasten kanssa pöytään. Lasten isä vaan ei ollut mailla halmeillakaan tässä vaiheessa.
Eipä siinä teoriassa mitään eikä mies ole lapseni ;), mutta hitusen hullulta kyllä tuntui, että toinen on poissa juuri tasan yhteisenä ruokahetkenä. Joka tosin oli lasten kanssa ihan mukava ja ruokakin hyvää :).
Mies tosin toimii näin muutenkin, ei varmaan edes tietoisesti, mutta ajoittaa menojaan jne juuri siihen ainoaan hetkeen päivässä/viikossa kun ei sopisi.
No, seurauksena tästä taipumuksestaan minä olen nyt oppinut sujuvasti olemaan laskematta miestä " hetkiin" mukaan. Jos ei käytöstavat riitä normaaliin kanssakäymiseen, niin omapa on menetyksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...koskaan ei voi aivan varmasti tietää, tuleeko mies juhla-aterialle vai ei, joten en laske mitään sen varaan. Pääsen juhlatunnelmaan myös ilman miestä, olenhan viettänyt monta yksinäistä juhlapyhää jo ennen kuin tapasin hänet. Jos hän sitten onkin mukana, on se mukava lisä. Rakkauttaan hän osoittaa monilla muilla tavoilla.
olisin halunnut vain levätä ja ehkä kahvit sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että se tuntuu tosi kurjalta!
Minäpä kerron omasta äitienpäivästäni.
Oli meidän talonmiesvuoro ja piti hoitaa liputus
Minä laitoin aamulla herätyskellon klo 7.45 soimaan, että mies nousee ylös ja nostaa lipun salkoon ja hakee samalla lehden. Sitten voisi keittää kahvit ja hoitaa lasten aamutoimet. Se olisi riittänyt minulle äitienpäivälahjaksi.
No miten se päivä sitten meni...
Herätyskello soi ja minä herätin miehen, että nousisi lipun nostoon, mies tähän örisi, että laita kahvi kiehumaan, niin hän nousee sitten...
Huomautin,että olisi äitienpäivä. Samalla lapseni heräsi itkemään ja menin lohduttamaan, mies ei tehnyt elettäkään noustakseen eli minunhan se piti lähteä talonmies huki hoitamaan, poika jäi sänkyyn itkemään, kun olisi halunnut köllötellä rauhassa äitienpäivänä. Nostin lipun, hain lehden, keitin puuron lapsille ja syötin pienimmät, potatin lapset ja hoidin aamupesut,keitin kahvit ja luin lehden, siivosin keittiön. mies nousi klo 10 ja kysyi, että miksi olen pahalla päällä? Kerroin syyn ja mies siihen, että eihän tässä mitään ole menetetty ja alkoi muka paimentaa lapsia.
Menin sänkyyn rypemään itsesäälissä ja kohta 2 vuotias poikani tuli viereeni kädessään astianpesuainetabletti, se saatanan äijä ei sen vertaa katsonut lasten perään, että minun piti sitten nousta sekin homma tekemään. Siinä itkua tihrustaen hoidin lapset. Meidän piti lähteä anoppilaan lounaalle ja kun piti alkaa lapsia pukemaan, niin äijä keksi lähteä katsomaan autosta öljyjä eli minä sitten puin koko katraan ja siinä samalla koitin sitten itseänikin laittaa, kun silmät oli kuin särjellä itkun jäljiltä.
Anoppilassa hoidin lapset ja kuuntelin anopin vittuilut urheasti, lahjaksi vietiin minun ostama lahja.
Tultiin kotiin ja mies lähti omiin menoihinsa.
Eli äitienpäivän saldo tänä vuonna
ei kakkua, ei kahvia, ei lahjaa, ei kukkia, ei onniteluita, ei vapaapäivää kotitöistä. Eli ihan normaali päivä, että minä hoidan koko huushollin ja lapset, ainoana lisänä paha mieli, talonmies hommat ja anopin vittuilut.
itse olisin tuossa vaiheessa kyllä ollut niin vittuuntunut että mies olisi koko muksukatraan kanssa saanut mennä yksinään anoppilaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hellyttävintä oli lastan (ja miehen sponssaama) lahja:)
Olin joskus maininnut, että ranneketju olis kiva. En sen kummemmin ole siitä puhunut. Ja tästäkin on ollut aikaa.
Lapset sen muisti ja isälleen kertoi, että äiti haluaa rannekorun. Olivat touhussa menneet kultasepänliikkeeseen ja taskurahoja oli kaivettu ja isältään pyydetty lisää rahaa. Lapset valitsivat omasta mielestään upeimman korun:)
Paku, hopeinen killutin, mikä näyttää siltä kuin olisi suklaamunasta tullut.
Nyt äiti käyttää sitä ylpeänä ja kehuu, eikä taatusti aiheuta lapsilleen pettymystä sanomalla, että hiukka olisivat voineet miettiä (edes mies), että onko tämä nyt aikuisen naisen koru:).
Nyt töissä hivelen sitä ja myhäilen, että upeita lapsia ja ihana mies.
Itse kyllä tarkoitin sellaista ohutta kultaketjua. Mutta kun tämä on rakkaudella ostettu niin sitä pidetään. Ja ylpeänä äiti sitä kantaakin.
Ja btw; meillä mies on juuri niitä jotka eivät juuri huomioi sen paremmin äitienpäiviä kuin syntymäpäiviäkään. Tänäkin vuonna mies tulee olemaan syntymäpäivieni aikaan ulkomailla, mutta ei se minua haittaa.
Omasta mielestäni on hieman hassua, jos juhlat ovat aikuiselle ylitärkeitä.
Ap
se on av tyyli. Kuka sitä nyt vaimoaan muistaisi kun aikuisia ollaa. Nyrkkiä niin johan homma hoituu.
Aamu-unet ja valmis aamupala ois ollu niin ihanaa saada. Isänpäiviä meillä on vietetty kahdesti ja vietetään tänäkin vuonna. Kun on muuten tuo mies helmi, niin mitä yhdestä äitienpäivästä, kun katsoo kokonaisuutta (vaikka eilen olinkin surullinen).
EDES yhden kerran mies olisi ottanut vastuuta lastenhoidosta.. Kyllä olis voinu muakin loukata tuollainen..
ottaa juhlimisestakin vastuu itselleen :)
Tekee omaa lempiruokaa & ostaa juuri sitä, mitä haluaa. Hymyilee ja on ylpeä äitiydestään.
vaan vanhempien keskinäisestä kyräilystä, vertailusta, loukkaantumisista, katkeruudesta ja kostosta. Haloo?