Jos vihaisit työtäsi, irtisanoutuisitko ennen uuden työn löytymistä?
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on viikonloppu! Thank god it's Friday!
Ja taas huomenna palattava haukuttavaksi 😭
Älä palaa, ei ne voi kotoa tulla väkisin hakemaan.
Järkyttävää, miten työkeskeinen meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme edelleen on. Moni on niin riippuvainen palkkatuloista, että sitä voisi kutsua palkkaorjuudeksi. Ja varsinkin oikeiston silmissä myös ihmisarvo on sidottu palkkatyön tekemiseen.
Mää tein tuon. Irtisanouduin. Oli kokonaan pois töistä 4 kuukautta. Yritin päästä takaisin töihin ja ei käy! Kukaan ei halua ottaa. Lopulta jouduin nöyränä kysymään töitä, yrityksistä joissa oli ollut aikaisemmin.
Nyt olen taas töissä ja vihaan jokaista päivää. Ja olen töissä tässä työpaikasssa eläkeikään asti.
Vierailija kirjoitti:
Mää tein tuon. Irtisanouduin. Oli kokonaan pois töistä 4 kuukautta. Yritin päästä takaisin töihin ja ei käy! Kukaan ei halua ottaa. Lopulta jouduin nöyränä kysymään töitä, yrityksistä joissa oli ollut aikaisemmin.
Nyt olen taas töissä ja vihaan jokaista päivää. Ja olen töissä tässä työpaikasssa eläkeikään asti.
Kuinka kauan eläkkeeseen?
No en. Ensin uusi työ, sitten vaan irtisanoutumaan. Ei huonon työn takia kannata tilannetta pahentaa.
Itketti jo huominen työpäivä...
Vierailija kirjoitti:
Itketti jo huominen työpäivä...
Ei kuulosta terveellä tuommoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itketti jo huominen työpäivä...
Ei kuulosta terveellä tuommoinen.
Täysin terve reaktio tässä sairaassa maailmassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itketti jo huominen työpäivä...
Ei kuulosta terveellä tuommoinen.
Täysin terve reaktio tässä sairaassa maailmassa!
Ei muuta kun psyyke lääkkeiden voimalla töihin ja hymyä huuleen!
Meinasin muuttaa eri paikkakunnalle, sit ei tule karenssia,kun irtisanoutuu muuton takia.
En vihannut työtäni, mutta tulin pahasti narsupomoni kiusaamaksi, ja irtisanouduin tyhjän päälle. Se oli vaikea ratkaisu, mutta ainoa. Ei ollut muita vaihtoehtoja, työyhteisö oli niin sairas, väärää vallankäyttöä jne. myös muita, jopa asiakkaita, kohtaan. Väkivaltaakin, jopa fyysistä. Työpaikka oli vankila, jos ihmettelette. Ratkaisu johti työttömyyteen, mutta myös mukaviin seikkailuihin, kun sen työn perässä sai muuttaa. Olen sen jälkeen toiminut useissakin ammateissa ja saanut asua sekä nuoruuteni unelmakaupungissa (jonne muutin seur. työn perässä) että nyt unelmieni maaseutumökissä (samoten unelma, ja täälläkin uusi työ).
Kannustan jokaista työpaikkakiusatuksi tullutta lähtemään heti. Ihmisellä on vain yksi elämä. Elä se täysillä
Vierailija kirjoitti:
En vihannut työtäni, mutta tulin pahasti narsupomoni kiusaamaksi, ja irtisanouduin tyhjän päälle. Se oli vaikea ratkaisu, mutta ainoa. Ei ollut muita vaihtoehtoja, työyhteisö oli niin sairas, väärää vallankäyttöä jne. myös muita, jopa asiakkaita, kohtaan. Väkivaltaakin, jopa fyysistä. Työpaikka oli vankila, jos ihmettelette. Ratkaisu johti työttömyyteen, mutta myös mukaviin seikkailuihin, kun sen työn perässä sai muuttaa. Olen sen jälkeen toiminut useissakin ammateissa ja saanut asua sekä nuoruuteni unelmakaupungissa (jonne muutin seur. työn perässä) että nyt unelmieni maaseutumökissä (samoten unelma, ja täälläkin uusi työ).
Kannustan jokaista työpaikkakiusatuksi tullutta lähtemään heti. Ihmisellä on vain yksi elämä. Elä se täysillä
Noin käy vain naisille suunnatussa viihdekirjallisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihannut työtäni, mutta tulin pahasti narsupomoni kiusaamaksi, ja irtisanouduin tyhjän päälle. Se oli vaikea ratkaisu, mutta ainoa. Ei ollut muita vaihtoehtoja, työyhteisö oli niin sairas, väärää vallankäyttöä jne. myös muita, jopa asiakkaita, kohtaan. Väkivaltaakin, jopa fyysistä. Työpaikka oli vankila, jos ihmettelette. Ratkaisu johti työttömyyteen, mutta myös mukaviin seikkailuihin, kun sen työn perässä sai muuttaa. Olen sen jälkeen toiminut useissakin ammateissa ja saanut asua sekä nuoruuteni unelmakaupungissa (jonne muutin seur. työn perässä) että nyt unelmieni maaseutumökissä (samoten unelma, ja täälläkin uusi työ).
Kannustan jokaista työpaikkakiusatuksi tullutta lähtemään heti. Ihmisellä on vain yksi elämä. Elä se täysillä
Noin käy vain naisille suunnatussa viihdekirjallisuudessa.
Tuttu kaava: nainen eroaa ja muuttaa maalle. Aloittaa kuvan leipomon tai kirjakaupan josta saa elannon vaikka puoli päivää menee naapurin ilkikurista mutta kuitenkin niin hurmaavaa maajussia liehitellessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihannut työtäni, mutta tulin pahasti narsupomoni kiusaamaksi, ja irtisanouduin tyhjän päälle. Se oli vaikea ratkaisu, mutta ainoa. Ei ollut muita vaihtoehtoja, työyhteisö oli niin sairas, väärää vallankäyttöä jne. myös muita, jopa asiakkaita, kohtaan. Väkivaltaakin, jopa fyysistä. Työpaikka oli vankila, jos ihmettelette. Ratkaisu johti työttömyyteen, mutta myös mukaviin seikkailuihin, kun sen työn perässä sai muuttaa. Olen sen jälkeen toiminut useissakin ammateissa ja saanut asua sekä nuoruuteni unelmakaupungissa (jonne muutin seur. työn perässä) että nyt unelmieni maaseutumökissä (samoten unelma, ja täälläkin uusi työ).
Kannustan jokaista työpaikkakiusatuksi tullutta lähtemään heti. Ihmisellä on vain yksi elämä. Elä se täysillä
Noin käy vain naisille suunnatussa viihdekirjallisuudessa.
Tuttu kaava: nainen eroaa ja muuttaa maalle. Aloittaa kuvan leipomon tai kirjakaupan josta saa elannon vaikka puoli päivää menee naapurin ilkikurista mutta kuitenkin niin hurmaavaa maajussia liehitellessä.
Kerro lisää itsestäsi
Joka päivä mietin tätä ja miettiminen kuluttaa energiaa. Ei tule sellaista normaalia arkeen kuuluvaa lepoa jossa töihin menee itsestään selvästi koska niin vain tehdään. Haikailen vaihtoehtoja ja kirjoitan työhakemuksia.
Olisin menettänyt terveyteni, joten irtisanouduin. 2 vuotta sen jälkeen meni määräaikaisissa duunarinhommissa ennen kuin löysin oman alan töitä. Ei kaduta, koska duunarihommat oli ihan ok ja terveyttä ei kannata uhrata.
Sanotaan, että vakityö on onnenpotku. En saa hyötyjä kun ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä mietin tätä ja miettiminen kuluttaa energiaa. Ei tule sellaista normaalia arkeen kuuluvaa lepoa jossa töihin menee itsestään selvästi koska niin vain tehdään. Haikailen vaihtoehtoja ja kirjoitan työhakemuksia.
En muista koskaan eläneeni tuollaista leppoisaa aikaa.
Olen ottanut lopari 5 kertaa enkä ole uutta työtä löytänyt sitä ennen. Löydän työn myöhemmin. Ekan kerran otin loparit koulusta vuonna 2002, olin opettajana 3 vuotta ja totesin että nyt riittää.