' ' **TAMMITENAVIEN alkuviikko ma-ke**' '
Availempa uutta pinoa..Edellisestä ei enää avautunut viimeinen sivu..Ainakaan mulla..
Jeps..Tänään siis ultra..Vähän jänää, et mitä löytyy..Mun piti olla töissä tänään ja siten myös vapaa lastenhoito huolista, eilen kuitenkin mies ehdotti, että vaihdetaan vuoroja, kun on iltapäivällä meno, jonne ei lapsia pysty ottaan mukaan, mutta onneksi sain kaverin lähtemään mukaani vähän lapsia kaitsemaan siksi aikaa.. :)
Lauantai siis meni töissä ja ihan kivaa oli pitkästä aikaa..Alkoi vaan väsyttää kahden aikaan ihan sikana ja sinnittelin viiteen asti..Puoli kuuden jälkeen pääsin nukkumaan ja eiköhän neiti herättänyt mut pärinällään ennen yhdeksää..Se on nyt oppinut päristämään ja pärisee kokoajan..
Oireisto ei ole kummoinen vieläkään mitä kovasti ihmettelen..
Oho, nyt pitää alkaa toimimaan, että keritään sinne ultraan..Palaillaan..
pikku_ruu & minimii rv 6+6 tai 6+3
Kommentit (44)
Ja sikiö ja suke näkui selvästi. Raskausviikkoja nyt 6+5.
Alkiolla oli pituutta 9 mm ja se laskettu aika on sitten ehkäpä se 2.1.2008.
Olen tosi helpottunut kun ultrassa kaikki oli hyvin, minulla kun oli sitä veristä vuotoa rv 5+1, joka kuitenkin sitten loppui saman päivän iltana. Näissä lapsettomuushoidoilla autetuissa raskauksissa vuodot ovat kuulemma hyvin tavallisia ja harmittomia. Minua kiusaa tosi paljon tuo pahoinvointi ja oksentelu. Tänään aamullakin otin lasin tuoremehua heti kun heräsin, ja samantien sen oksensin. Lapsettomuusklinikalta, jossa olen ollut hoidoissa, neuvottiin ottamaan tuoretta inkivääriä hyppysellinen kielen päälle, esim. raastettuna. Se on tosi väkevää, mutta sillä on taipumus auttaa tosi hyvin pahoinvointiin ja oksenteluun. Että tämä vinkki teille kaikille tiedoksi, jotka kärsitte samasta.
Huomenna lähdemme perheen kanssa Rhodokselle, joten loppuviikosta en tule kirjoittelemaan tänne.
Plumeria: Ymmärrän huolesi täysin. Itsellänikin, vaikka olemme lasta toivoneet tosi paljon ja joutuneet turvautumaan lapsettomuushoitoihin, on tullut epävarmuuden tunteita. Että onkohan tämä sittenkään meille oikea ratkaisu ja meneekö kaikki hyvin? Mutta kyllä ne yleensä menee, alkuraskaudessa ja muutenkin, on ihan normaalia miettiä kaikenlaista elämässään. Toivotaan, että voit huoletta kertoa ilouutisen vanhemmillesikin. Eivät he kuitenkaan päätä sitä, kenen kanssa sinä perustat perheen.
Hyvää alkuviikkoa,
Kerttuli2 rv 6+5
juu, kylla se minullakin tuppaa pelottamaan kaikenlaiset asiat sen jalkeen kun selvisi etta on raskaana. tama mun ja miehen parisuhde kun ei tosiaan ole millaan vakaalla pohjalla viela kun yhteiseloa takana vasta 4kuukautta ja on eri kulttuuritaustat ym.. yritan kumminki olla stressaamatta asiaa. parisuhde onnistuu jos onnistuu. ja tietty huolettaa se etta pikkuinen pysyy mukana koko pitkan matkan. viime keskiviikkonahan minulle jo ultra tehtiin, mutta ei niin pienesta viela sydanaania nakynyt.. toivottavasti perjantaina sitten.
ma olen kertonut asiasta aidilleni, joka on infonnut miestaan ja veljeani. sen lisaksi viidelle ystavalleni (kolme niista miehen ja minun yhteisia). mies ei ole viela kertonut kellekaan. voi raukka kun on kumminkin niin nuori viela niin pelkaa muiden ihmisten kommenttia. niin ja host-perhettani, koska olen talla hetkella englannissa aupairina. aluksi mietin etta en kylla kerro kenellekaan, koska on niin alkuvaiheessa viela, mutta enhan mina tietenkaan ole turpaani osannut kiinni pitaa. :D muille ihmisille kerron sitten paljon paljon myohemmin.
pahaolo vaivaa taallakin. millaan ei tekisi mieli syoda yhtaan mitaan, mutta pakkohan se on. oksentanut en ole, mutta etova olo seuraa aamusta iltaan. muita oireitaki on alkanu ilmenemaan. tissit on alkanut kasvamaan (tai sitten vaan kuvittelen) ja hemmetin kipeat ne valilla on. vasymys vaivaa, 12tunnin younia tuli kylla nukuttua vkonloppuna (mutta vasymys mua on vaivannu kylla jo ennen raskauttaki). narastaa ja ilmavaivoja on. pissilla pitaa juosta jatkuvasti. ei nuista muista oireista mitaan vaivaa ole, mutta taman pahanolon vois kylla ottaa pois.
// mutsiko rv5+4
hei!
josko sitä tunkisi tänne pinoon mukaan? eilen plussasin, la on jossain tammikuun puolivälin jälkeen. eiköhän se ultrassa tarkentune ajastaan. osalla jo hyviä ultrauutisia olikin, onnea niistä!
kolmatta odotetaan ja yksi km:kin joukkoon mahtuu josta syystä nytkin aika varovaisin odotuksin vielä mennään.. kerrottu ei siis tosiaankaan ole kenellekään vielä ;) äitiäni mietin eilen kun kävi kylässä mutta jäi sitten hällekin kertomatta. ehkä ultran jälkeen sitten.
onko kellään muuten tietoa, onko tammikuisille luotu sähköpostiryhmää yahooseen tmv.?
t. annele rv 5+0 (tai tod.näk. vähemmän)
Plussattua tuli toissa viikolla eli nyt jotain 5+2 tai 3 menossa. Suurin osa ystävistä ja vanhemmat tietää jo. Meille tämä on jo kolmas ja ikääkin on riittävästi ja kohta jo 10v avioliittoa takana joten ei muuta syytä olla kertomatta kuin keskenmenon pelko.
Ajattelin itse että mukavampi kuitenkin jakaa surut ja ilot jos sitten niin on käydäkseen ja kerroin. Esikoisesta en vissiin kertonut kuin vasta rv 12 paikkeilla ystäville ja tutuille, mutta toisesta tuli kans kerrottua aika aikasessa vaiheessa.
Meidän vauveli on ihan ylläri kyllä. Kolmas ollut kyllä haaveissa ehkä sitten joskus mutta ei kuitenkaan virallinen haave vielä tai edes lähitulevaisuuden.
Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja täällä ollaan =)
Paha olo ei onneksi paljon vaivaa. Vähän etoo ja tosiaan alavatsassa myllertää mutta se nyt kuuluu asiaan =)) Rinnat on selkeästi raskaana olevan ei epäilystäkään. Helppo huomata ero kun muuten ei ole juuri ollenkaan etuvarustusta :DDD
RuuteliTuuteli siis mukana ja paljon tarrasukkia meille kaikille!
" Aamuteetä" tässä siemailen ja lueskelen teidän juttuja. Ensimmäinen yövuoro takana ja 3 jäljellä, kun vaan alkais tuo uni jo maistumaan vähän paremmin... Väsyttää mutta ei osaa nukkua.
Onnittelut annelelle plussasta ja tervetuloa mukaan!
Itsekin ollaan miehen kanssa vähän varovaisia vielä kertomisen suhteen, ollaan vasta niin alulla, että ei uskalla päästää koko riemua valloilleen. Omalle äidilleni kerroin eilen, mutta kukaan muu ei vielä tiedä. Äiti on jo jonkun aikaa vihjaillut, että kun mulla tuota ikääkin alkaa jo olla, niin kannattaisi alkaa tekemään asialle jotain. Ja kun vielä on täyspäinen mieskin niin... Eli äiti oli onnensa kukkuloilla uutisesta.
Joku viime viikolla kyseli työnimestä; Papunen köllöttelee meillä.
Nyt lähdettävä herättelemään miestä ja rakennukselle riehumaan, et päästäis kesän aikana muuttamaan.
Portsu ja Papunen (rv5+4)
Mitä uutisia Pikku-Ruu toi ultrasta? Löytyikö pikkuinen sieltä?
Onnea Kerttulille sykkeen löydöstä, toivottavasti meillä muillakin käy noin hyvin. On se ihana hetki *muistelee*
Meidän aamu alkoi sillä että lähdettiin suoraan sängystä kuvausreissulle kun aurinko paistoi niin ihanasti pitkästä aikaa. Täällä kun on ollut pilvistä ja sateista jo pitkän aikaa. Aamupalat syötiin autossa ja luonnossa.
Omassa navassa ei mitään uutta, ultraa odottelen :)
rv 6
Kiva kun tulee koko ajan enemmän Tammitenaviin väkeä, vaikka ihanteellisen paljon meitä jo onkin!
Oma napa: Etovuus on alkanut lähestymään pikkuhiljaa takavasemmalta, mutta vielä pysyy hyvin aisoissa kunhan muistaa vaan tarpeeks tiheesti laittaa suuhun jotain. Väsyttää, mutta siinäpä ne oireet tällä hetkellä onkin. Tissit on ehkä hieman raskaana olevan. :D
Kyllä on mukavaa, kun osa on jo päässyt ultraan, itse olen menossa loppukuusta jolloin sykkeen pitäisi varmasti näkyä (himo olis mennä jo!)
Nyt on pakko tehoilla kun neiti nukkuu. Voikaa hyvin ja tarrasukkia kaikille kasapäin!
-pompelo rv 5+6
heips kaikille!
täällä yks uus ilmoittautuu joukkoon mukaan. mä plussasin tänään, viikon on ollu pahaa oloa, ja siks piti tehdä raskaustesti. tää vauva on siis todellinen yllätysvauva, ja se ahdistaa. edellinen on VASTA 8 kk. eli meillä on siis yks vauva jo. en tiedä miten sopeudun tilanteeseen, varsinkin kun olin synnytyksen jälkeen tosi masentunut noin puol vuotta.
nyt on alkanu joo tosiaan viikko sit oksettava olo, ruoka ei maistu ja mieli käy vuoristorataa.. en oikeesti ees tiedä mikä viikko mul on ku kuukautiset oli tosi epäsäännölliset viime aikoina. ajattelin et menen neuvolaan sit ku poitsulla on seuraava käynti tän kuun lopussa.
onks muuten tääl muita jotka imettää viel? mä siis imetän. jotenki nyt vaan ahdistaa vauvan tulo, ku sitä ei kaiken järjen mukaan osannu odottaa. mut en mä kuitenkaa pysty keskeyttää raskautta. anteeks et tulee ikävänpuoleista tekstiä, mut pakko purkaa johonkin!
onnea odotukseen kaikille! -ezzie ehkä jotain rv 7+
Tännekin välillä kerkeen...
Meillä on kerrottu kaikille läheisille..ei malta olla kertomatta:-)
No ekasta ei oltas kerrottu ennen 12 rv:a, mutta sekin paljastui jo joskus rv6 tienoilla..
Ekasta kävin alkuraskauden ultrassa, mutta nyt en raaski mennä...Luulen, että pärjään ilmankin:-) Eka neuvola on 4.6...
Yhtään ei tunnu että oisin raskaana...vaikuttaako imettäminen eri tavalla raskausoireisiin? Onko muita ketkä imettää?? Meillä on alotettu vieroitus, mutta imetän vielä 1-2 kertaa päivässä!
Tuntuu ettei aika kulu millään, kun ootan sitä ekaa ultraa mikä on vasta 12-13 viikolla!
Hyviä vointeja kaikille ja nyt pitää mennä ku tyttö kohta heräilee!
JJ-82 RV 5+jotai...
Täällä siis kanssa imettävä odottaja...Meilläkin tavallaan yllätysvauva...annettiin mahdollisuus vauvalle, mutta esikoista kun vuosi yritettiin oletettiin ettei nytkään heti onnistu...Toisin kävi!
Ymmärrän tunteesi silti, koita jaksaa ja voimia imetykseen ja muuhunkin!
Ja on vähän ajatukset sekaisin..
Ultrassa näkyi kyllä sikiöpussi, mutta ei sikiötä..Lopulta kuitenkin jotain pientä kaikua saatiin, mutta ei sykettä..Hyvin toiveikas lääkäri kuitenkin oli, että sikiö on ja voi hyvin..Olisi vaan saanut alkunsa ajateltua myöhemmin..Vasta 3 viikon päästä uusi kontrolli..Eli epätietoisuus jatkuu..Ajatukset risteilee lähinnä tuulimunan ja terveen vauvan välillä..Vertailin ultrakuvia aiemmista raskauksista, ja saatiin hyvin pieni kaiku aikaiseksi viikoilla 6+3, mutta syke näkyi selvästi..Esikoinen paljastui myös ultrassa viikoilla 10+5 vasta 6+5 viikkoja vastaavaksi..
Haluaisin kovasti olla positiivisilla mielin ja uskoa, että kaikki on hyvin, mutta silti pelottaa..
Ehkä mä siirränkin sen ultran aikaisemmaksi jo..3 viikon piina on kamala..
Jos tämä nyt on tuulimuna tai menee kesken, niin pikkukolmonen saattaa jäädä tekemättä kokonaankin tai sit ainakin siirtyisi ehkä turhankin kauaksi..
pikkuruu & minimii rv?
oih, sinullakin samanlainen epatietoisuus kuin minullakin. :( tosin viime vkolla ultrassa nakyi vaan sikiopussi (rv4+6), mutta ei syketta. onneksi sain ajan jo taman vkon perjantaille. kolme viikkoa ois aivan hurjan pitka aika odottaa. toivottavasti kaikki on hyvin! ja kylla mina uskon etta on. voimia!
// mutsiko rv5+4
Älä hätäile Pikku-Ruu. Hyvin siellä asiat on kuitenkin, odottavan aika on piiiiiiiitkä... Hyvä että lääkäri oli toiveikas! Jos sulla on vasta niin vähän viikkoja ettei sitä sykettä näkynyt. Kaikki raskaudet kun eivät taida olla samanlaisia.
Meillä antavat ekan ultran vasta viikolle 8+..
Tosiaan viikkoja on noin vähän, ja lääkärikin oli toiveikas. Tiedän, että odottavan (odottajan) aika on tooosi pitkä.
Olen päässyt edellisillä kerroilla ensimmäiseen ultraan vasta viikolla 10+, eli vasta joskus juhannusviikolla odotettavissa nytkin. Eka neuvolakin vasta toukokuun lopussa. Olisi kyllä mukava tietää, että odottaako tässä oikeasti. Siinä kerkee 6-7 viikossa miettiä vaikka mitä asioita tulevaisuuteen ja pudotus tulisi aika korkealta, jos mitään ei olisikaan.
Kerrottiin mummoille äitienpäiväuutiset viikonloppuna. Olivat aika onnessaan, MUTTA, molemmat tietysti odottavat tyttöä kun lastenlapset on vain pelkkiä poikia.. Tuli vaan mieleen, että onkohan tämä lapsi toivottu, jos se olisikin poika... No kaikkeahan sitä miettii tässä tunnekuohunnassa. Itse olen suhtautunut siihen että poika tulee.
Nyt syömään..
vuma ja Arttu rv 5+0
ezzie: täällä myös yksi imettävä odottaja. imetän enää 2-3 kertaa päivässä mutta yhä imetän. siitä en osaa sanoa voisiko imetys jotenkin vaikuttaa oireisiin, edellisellä kerralla kyllä pahoinvoinnit ja väsymykset tuli ihan normaalisti vaikka imetinkin. nyt ei vielä ole näkynyt..
pikku_ruulle kovasti hermoja odotteluun. eiköhän siellä kaikki kunnossa ole jos lääkärikin on toiveikas ja kokemusta on jo edellisestä raskaudesta että viikot ovatkin paljon pienemmät.
vuma, ihan varmasti vauva on rakastettu vaikka olisikin poika. itse mietin esikoisen aikaan että jaksavatko appivanhemmat enää innostua uudesta lapsenlapsesta ollenkaan kun niitä oli entuudestaan jo 6kpl mutta kyllä tuo kovin rakkaalta vaikuttaa heille(kin).
kyselin jo aikaisemmassa viestissäni tuosta postituslistan olemassaolosta. oletanko siis että sellaista ei ole kun kukaan ei tiedä? olisiko kenellä kiinnostusta liittyä jos listan perustan (tai ryhmän, yahoo-groupsien kautta olen tottunut posteilemaan)??
Töissäkin olen jo monta kertaa meinannut kertoa lähimmille työkavereille, että odotan vauvaa, mutta olen saanut maltettua mieleni. Jään kesälomalle viikkoa ennen juhannusta, ja sitä ennen tekisi mieli kertoa yhdelle lähimmälle työkaverille. Hänkin odottaa vauvaa, ja on jo äitiyslomalla kun itse palaan heinäkuussa töihin. Muille kerron vasta kesälomani jälkeen.
Ajattelin kertoa vanhemmille jo viikonloppuna, koska näemme niin harvoin. Raskaus on vielä tosi alussa (plussasin viikko sitten, oisko nyt sitten kuudes raskausviikko?) Vanhemmat kuitenkin ihmettelisi, miksen juo mitään alkoholia (yleensä mulle olut maistuu vähän liiankin kanssa, kun käyn kotopuolessa) Tänään oli lisäksi tosi etova ja oksettava olo. Joten ei tarvitse sitten keksiä mitään selityksiä, miksi olen niin huonovointinen. Jos raskaus tästä kesken menee, niin sille ei voi sitten mitään.
Tänään oli tosiaan ensimmäistä kertaa tosi etova olo. En tiedä, voiko se raskauspahoinvointi alkaa jo näin aikaisessa vaiheeessa. Ilmeisesti..
Tyttö vietiin eilen mummulaan ja on siellä useita päiviä, joten rauhallista meininkiä tiedossa. Kovasti olis kotona hommia, joita pitäisi jaksaa tehdä, mutta taitaa päiväunet viedä monessa tilanteessa voiton. Muutenkin olen sellainen torkkujen ottaja ja nyt vielä enemmän, vaikka kovin väsynyt en ole tuntenut olevani. Toisaalta nyt voi hyvällä omallatunnolla levätä.
Mulla on ultraan reilu viikko. Ehkä sitten alkaa tuntua tämä raskaus vähän todellisemmalta. En oikein tiedä mitä ajatella koko vauvajutusta. Olen yrittänyt työntää sitä todellisuutta tuonne taka-alalle, kun tämä elämäntilanne ei ole paras mahdollinen vauvan tuloon. Ihmeellistä on se, että mulla on pitkään ollut vauvakuume, mutta järki on pistänyt hanttiin. Nyt kun olen raskaana, toivoisin, etten olisikaan!
Pelottaa. Pelottaa ihan kaikki. Synnytys, oma jaksaminen, talon remontointi ja se, että ehditäänkö sitä tehdä ennen vauvan syntymää... Pää on täynnä huolia ja mielessä pyörii miljoona asiaa mitkä pitäisi saada valmiiksi ennen tammikuuta.
Milloin te muut olette ajatelleet kertoa vauvasta lapsille, sukulaisille ja ystäville?!
Mun ystävä tietää, mutta muille en ole ajatellut kertoa kuin vasta joskus toisen kolmanneksen alussa. Pelottaa kertoa omille vanhemmille, niin hassulta kun se tuntuukin. Meillä kun on tämä parisuhde ollut miehen kanssa aikamoista ylämäkeä ja hän ei ole kovin vanhempieni suosiossa. Äitini kuitenkin töksäyttää jotakin ajattelematonta ja masennun lopullisesti, tyyliin: " Miksi tuon miehen kanssa aloit lapsia hankkimaan" tms.
Ei siis huvittaisi kertoa ollenkaan...
plumeria rv 6+6