Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt olisi vuosi 1943,
23.05.2026 |
ja olisit sen ikäinen kun olet nyt.
Myös asuisit siellä missä tällä hetkellä asut.
Millaista elämäsi todennäköisesti olisi?
Kysyn tämän sen "Miten olisit pärjännyt sata vuotta sitten...jne"- kyssärin innoittamana.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Minut olisi teloitettu petturina. Kunnia Neuvostoliitolle!
T: Persu
Tuskin sinua teloitettu olisi. Veikkaan että jos olisit vuonna 1943 juossut pitkin kyliä ja katuja huudellen, että olen perussuomalainen ja kunnia neuvostoliitolle, sinua olisi pidetty ihan vaan harmittomana kylähulluna.
En tosin ymmärrä mitä kommentoinnillasi hait koska vaalit on vasta ensi vuonna, ja sotavuosista sen enempää kuin historiasta et tiedä tiedä yhtään mitään.
Kiitos muille kommentoijille, on ollut hienoja menneen ajan kuvaelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asemasotavaihe. Todennäköisesti tekisin sitä, mitä anopin äiti teki eli johtaisin isoa maatilaa ja yrittäisin saada kaiken riittämään. Myisin raparperia Helsinkiin ja miettisin, mihin kaikkiin rakennuksiin tulee kesäksi sukulaisia ruuan äärelle. Olisin rättiväsynyt, mutta onnellinen, koska puoliso ja poika olisivat hengissä, poika tosin haavoittunut, mutta pääsemässä kotiin pitkän sairaalajakson jälkeen.
Ruuasta ei olisi pulaa, tekevistä käsistä olisi. Kasvimaata olisi laitettu ennätyssuuri ala ja jokaiseen lantunsiemeneen suhtaudutaan kuin suureen aarteeseen.
Koska olen luonteeltani hamsteri, riittää edelleen vaatetta ja kenkiä, konmarittaneella naapurilla olisi vaikeampaa. Villoja voisin antaa, niitä riittää, mutta osanneeko tuo edes kehrätä?
Minä varmaan taistelisin venäläisiä vastaan miekoin ja tussarein.
Iltaisin istuisin tavernassa ja joisin kolpakoittain vahvaa olutta.
Naurattaisin kapakan piikoja.
Aamulla toisi sotilaspalvelija parranajovehkeet ja aamupalaa.
Sitten ratsastaisi rintamalle taas.
Jos minuun osuisi musketin luoti, haava tulehtuisi todennäköisesti ja menehtyisin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Asemasotavaihe. Todennäköisesti tekisin sitä, mitä anopin äiti teki eli johtaisin isoa maatilaa ja yrittäisin saada kaiken riittämään. Myisin raparperia Helsinkiin ja miettisin, mihin kaikkiin rakennuksiin tulee kesäksi sukulaisia ruuan äärelle. Olisin rättiväsynyt, mutta onnellinen, koska puoliso ja poika olisivat hengissä, poika tosin haavoittunut, mutta pääsemässä kotiin pitkän sairaalajakson jälkeen.
Ruuasta ei olisi pulaa, tekevistä käsistä olisi. Kasvimaata olisi laitettu ennätyssuuri ala ja jokaiseen lantunsiemeneen suhtaudutaan kuin suureen aarteeseen.
Koska olen luonteeltani hamsteri, riittää edelleen vaatetta ja kenkiä, konmarittaneella naapurilla olisi vaikeampaa. Villoja voisin antaa, niitä riittää, mutta osanneeko tuo edes kehrätä?
Minulla on toimintakuntoinen rukki, mamman peruja. Olen sillä lapsena kehrännytkin, samoin kuin kangaspuilla mattoa paukuttanut. Myös villoja raaseilla sellaisiksi 'rulliksi' olen tehnyt, joista ne langaksi kehrättiin. Naapurilla oli lampaita.
***
Mieheni teki minulle kangaspuut mallin mukaan ja niillä silloin 1990 laman aikana kudoin satoja metrejä mattoja.Oltiin lomautettuna 3kk ja sitten 3ja 4 päiväistä viikkoa tehtiin muutama vuosi. Ne matot on edelleen käytössä niin keittiö, eteinen kuin yläkerran käytävä ja makkari matotettaan omakutomilla ihan kuin mammani aikanaan. Olemme ne hävittäneet, koska en enää aio kutoa kun on riittävästi mattoa.
En tiedä mitä tekisin mutta ainakin säälisin eläin-raukkoja. Kuormasto-hevosia, lehmiä, ja lampaita, jotka joutuivat kävelemään satoja kilometrejä urheiden tyttöjen saattelemia.
Ja mikä tuntuu pahimmalta, taakse jääneet kissat ja koirat, lemmikit.
Siellä istuisivat hylätyillä portailla ja naukuisivat ja ulvoisivat.
Ja kaikki tämä ihmisen hulluuden tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan taistelisin venäläisiä vastaan miekoin ja tussarein.
Iltaisin istuisin tavernassa ja joisin kolpakoittain vahvaa olutta.
Naurattaisin kapakan piikoja.
Aamulla toisi sotilaspalvelija parranajovehkeet ja aamupalaa.
Sitten ratsastaisi rintamalle taas.
Jos minuun osuisi musketin luoti, haava tulehtuisi todennäköisesti ja menehtyisin siihen.
Ja missähän tällainen sotatantere olisi vuonna 1943?
Minä olisin ilmavalvontalottana. Vanhemmat hoitaisi tilaani, ittellinen kun olen, ja eläimiä. Varmaan ruokkisivat ja majoittaisivat sukulaisiakin täällä lännessä, kaukana rintamasta. Itse puolustaisin maata viimeiseen saakka, ja jos hengissä selviäisin, niin ottaisin orvoksi jääneen lapsen tai pari elämään tänne tilalle. Illat kutoisin sukkia sotilaille, tiedä vaikka vielä puolisokin löytyisi. Poikkeusoloissa kun merkitsee muutkin asiat kuin pinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin evakkona jossain pitäjässä.
Kokoomukselaiset+ Sinimustat sekä muut kermaperseet ovat paenneet omaisuus mukanaan Pääsiäissaarelle tms.