Mä oon kamala äiti!!!

itse ongelmasi ja jaksamisesi rajojen vastaantulon.



Oletko ollut yhteydessä neuvolaan? Saisitko sitä kautta jotakin apua?



Tsemppiä ja jaksamista!

Mä voin ottaa sun muksut meille hoitoon :)

Kirjoitat, että lapsesi tekee jäynää, kun hakee huomiota. Anna hänelle aikaa ja huomiota. Tehkää yhdessä kotitöitä, ulkoilkaa, lukekaa, katsokaa telkkua...

Kai lapset ovat kuitenkin päivähoidossa, kun opiskelet. Etkö silloin saa lepoa lapsista. Alahan nauttia lapsista ja elämästä. Elät kuitenkin elämäsi hienoimpia aikoja.

Vierailija:

Siis mä oon niin kamala, et mult pitäis ottaa lapset pois.

Erosin puol vuotta sitten miehestä ja nyt rupee mun voimat loppumaan lasten kaa. Opiskelen ja joudun yksin hoitamaan lapset aina. Ex ei niitä ota kuin tosi harvoin ja sukulaisia/ystäviä ei oo. Tai on, mut ei sellasii, ketkä ottais lapsia välillä. Nyt mä oon pari kertaa, ku hermo on menny isompaan, ni lyöny sitä! Tää on aivan kauheeta! Soitin jo sosiaalitoimistoonkin, et oisko mahollista saada tukiperhettä, mut ei kuulemma, koska ei olla lastensuojelun asiakkaita. No kohta varmaan ollaan näitten mun juttujen takii... Nykyään mä vaan huudan ja raivoon tääl kotona. Isompi tekee koko ajan jäynää, et sais huomioo ja mul pinna palaa. Mä en tiiä mitä mä tekisin?! En mä haluu olla tällänen! Mä oon niin väsyny...!

Koita vaan pontevammin jaksaa hakea apua hyvä että ymmärrät. Anna sun ex osoite olen koti-isä ehdin varmaan käydä takomassa järkeä puu päähän. Isot halaukset sinulle koita jaksaa.

mutta ei se ole ihan noin helppoa..Että vaan " ruvetaan" kivaksi ja jaksavaksi äidiksi.

Itsekin olin tosi pitkään tosi väsynyt yh (opiskelija, lapsi ylivilkas, raskas ero ja vaikeat ihmissuhdekuviot taustalla, paniikkihäiriö jne.) ja sain perheneuvolasta todella paljon tukea.



Nyt tuntuu pahalta ne kaikki ajat, jolloin huusin ja raivosin lapselle, mutta silloin en pystynyt parempaan. Nyt on elämä rauhoittunut ja tullut itse asiassa todella onnelliseksi. Meillä on lapsen kanssa ihana ja lämmin suhde. Ei kiukuttelua puolin eikä toisin. Lapsi aistii sinun väsymyksesi ja turhautumisesi, mutta ei tajua sitä. Tuntee vain olonsa turvattomaksi ja protestoi. Sinun täytyy saada apua ja tukea itsellesi voidaksesi auttaa lastasi. Sosiaalivirasto ja neuvola ovat sitä varten, eivätkä voi kieltää sinulta apua. Soita heti huomenna sinne perheneuvolaan (olet ehkä hakenut apua vähän väärältä taholta).



Onneksi sinulla on ymmärrystä asiaa kohtaan ja halua muuttaa tilannetta! Voimia kamalasti! Elämällä on tapana nousta noususuhdanteeseen pitkän laskun jälkeen...Sinun täytyy väin jaksaa uskoa siihen.



Jos sieltä perheneuvolasta ei jostain syystä auteta, niin tule vaikka takaisin tälle palstalle (käyn kurkkimassa huomenna) ja keksitään jotain yhdessä!



*been there, done that*

Kyllä se vain on niin helppoa. Ihmiset itse tekevät elämästään vaikeita. Pitäisi hieman ajatella ja tunnustaa itselleen, kuinka hyvin kuitenkin asiat ovat. Elämä ei ole aina ruusuista ja väsyminen kuuluu elämään, mutta se on normaalia. Ei elämässä voi olla hienoja hetkiä, jos ei välillä tunnu pahalta. Tietysti apua kannattaa hakea, mutta myös itse voi helpottaa elämäänsä.