Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisnaiset ovat onnellisia
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lämmin ja huolehtiva vl-suku? Siis miten tuo näkyy ja missä? Jokaisella työikäiseltä kuuluu olla kymmenen lasta huolehdittavana, ja ensimmäisiä lapsenlapsia alkaa tulla jo ennen kuin omat viimeiset syntyy. Kuka tässä ehtii huolehtia ja tukea ja ketä ja miten?
Mietipä sitä :)
Tuo on myös typerä oletus, että kaikilla olisi 10 lasta. Niistä lapsenlapsista huolehditaan, vaikka ensimmäiset syntyy samoihin aikoihin kuin viimeiset omat lapset.
Siinäkin taas mietittävää teille.
No jos ihan oikeassa uskossa ollaan, niin totta kai jokaiseen perheeseen syntyy vähintään kymmenen lasta. Toki on näitä etnisiä lestadiolaisia, jotka ei halua kuin neljä lasta kun talot on niin kalliita. Mutta lestadiolaisen opin mukaan Jumala on ennalta määrännyt jokaisen perheen lapsiluvun, ja ehkäisyn käytöllä tehdään syntiä luomistyötä vastaan. Löytyy ihan Wikipediastakin tämä ennalta määrätty lapsiluku.
Kaikki ihmiset eivät ylipäätään saa lapsia, ja joillekin niitä tulee syystä tai toisesta vähemmän kuin toisille. Toki suuret perheet on kuitenkin normaaleja, mutta aikamoista väheksyntää taas ja kuvitelmia siitä, että kaikilla olisi yhtä heikosti ajanhallintaa ja energiaa kuin sulla.
Lue sinä sitä Wikipediaa.
Niin. Työn puolesta yksi koulutettu lastenhoitaja saa huolehtia korkeintaan viidestä lapsesta. Lain mukaan enemmästä ei pysty enää luotettavasti huolehtimaan. Siksi niin paljon tapaturmia ja muuta ikävää tapahtuu vk-perheissä. Koska resurssit ei riitä niin pitää vaan uskoa herran haltuun.
Siis jos Jeesus tekisi toisen tulemisen niin varmaan vetelisi korville näitä vanhempia ja puhujia. Sanassa sanotaan että menkää ja täyttäkää maa, mutta tämä planeetta on nykyisin ylikansoitettu.
Lastenhoitajilla on siinä mielessä eri tilanne, että on kyseessä yleensä lauma samanikäisiä lapsia, kun taas suuressa vl-perheessä on aina vain muutama erityisen työllistävä kerrallaan. Eli eri ikäisiä.
Mutta olen kyllä täysin sitä mieltä, että lisääntymistä pitäisi ajatella resurssien mukaan, eikä suurperhe sovi kaikille. Pitäisi ajatella oman jaksamisen ja taloudellisen tilanteen sekä tukiverkkojen lisäksi myös sitä, kannattaisiko kasvaa ensin itse henkisesti vielä muutama vuosi, ennen kuin aloittaa homman.
Siis perhepäivähoitajalla saa olla neljä alle kouluikäistä ja yksi koululainen iltapäivähoidossa. Eikä se nuorimmainen silloinkaan ole alle vuoden. Ja ne tenavat toimitetaan omaan kotiinsa illaksi, yöksi ja viikonlopuiksi.
Ihan oikeasti, kaksitoista lasta on opettajien mielestä ideaali opetusryhmän koko. Ei kukaan ole niin fakiiri, että pystyisi vanhempana huoltamaan hyvin koululuokallisen lapsia. Varmaan rakkautta on, mutta se ei riitä. Ja vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyisin aika korkeat. Vielä 1990-luvulla saattoi luottaa siihen, että koulusta huolehdittiin lasten terveydenhuollot. Ja siitä ajasta, tunnetaidoista, keskusteluista jne. En edes aloita.
Niin? Aika harvinaista, että on neljä alle kouluikäistä. Todella harvinaista.
12 lapsisessa perheessä ne vanhimmat on yleensä aikuisia, kun nuorimmat syntyy. Ja kyllä ne perheolot on olleet hyvät niissä perheissä joita minä olen tuntenut, ja lapset pärjänneet pääosin oikein hyvin. Ei täydellisiä perheitä, mutta aivan riittävän hyviä.
Vanhemmuuden vaatimukset on nykyään valtakulttuurissa sellaiset, etten hirveästi niitä mainostaisi. Ei ne ole vl-yhteisön lapsia, jotka koristaa sossujen alati kasvavia tilastoja.
En tiedä missä asut, mutta kyllä suurin osa Suomen lapsista voi paremmin kuin koskaan Suomen historiassa. Sitä kai ei kukaan kiistä, etteikö olisi myös paljon ongelmaisia ja nykyään niistä asioista puhutaan ja niihin puututaan yhä avoimemmin, mikä on hyvä asia.
Lasten ruumiillinen kurittaminen on nykyisin aika marginaalinen ilmiö toisin kuin vielä 1980-luvulla. Nykyään on aika vähän lapsia, joilla ei olisi riittävästi ruokaa. Vielä 1990-luvulla kaikki tavarat olivat kalliita, nykyisin on hyvin harvinaista että perheellä ei olisi varaa säänmukaisiin ja siisteihin kamppeisiin lapsille tai varaa lastenvaunuihin ja pinnasänkyyn.
Vl-yhteisön lapset ovat kyllä yliedustettuina useammassa asiassa sote-puolella. Siellä on paljon lapsia, joiden hammashoidosta ei ole jaksettu huolehtia. Siellä on paljon lapsia, joiden terveydenhuoltoon ei ole jaksettu kiinnittää riittävästi huomiota ja joilla on perusvoiteet ja astmalääkkeet ostamatta ja astmat diagnosoitu vasta yllättävän vahvaoireisina. Kyllä itsetuhoajatuksia ja masennusta löytyy tehokkaasti edustettuna myös vk-nuorilla. Hienoa on, että nykyään nuoret avoimemmin puhuvat asiasta ja vastaavasti ne hyvän kelin kuolonkolarit on vähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Mitä? :D Ihan normaalia että nainen päätyy suljetulle uupumuksesta niinkö? :D Ihan hyvä tapa elää ompi jooh tota mieti nyt vähän. Eikä uupumuksesta niin vaan parannuta että levätään viikko sairaalassa ja sitten kaikki on hyvin ja arki sujuu ja ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000011908455.html
Miten tuo tähän keskusteluun liittyy? Paitsi isän/vanhempien reaktion ("tule takaisin kotiin, me autamme") perusteella voisi olla vl-perheestä, mutta ei taida olla.
Tavallinen mies ei halua yhäriä.
Niin? Miksi jonkun itsensä "tavalliseksi" kokevan miehen pitäisi haluta yh? Jokainen saa itse valita, millaisen kumppanin haluaa tai ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Hauska huomio sinänsä tuo vanhuuden katkeruus, sillä en ole koskaan tavannut katkeraa vl-mummoa. En lapsetonta, enkä lapsellista. Päinvastoin.
Tunnetko paljonkin vl-mummoja? Ja onko sulla niiden kaa niin läheiset välit että ne sulle alkais avautuun aikamoisesta tabu aiheesta (esim kadun että tein lapsen tai kadun että tein liian monta lasta tai olisinpa tehnyt vain kolme lasta tms). Ei tälläisestä aiheesta huudella ja jutella paljon edes omille läheisilleen, lähinnä psykoterapeutit saa näitä ajatuksia kuulla, onhan toi vaikee aihe kun eihän ihminen halua omille lapsille tälläistä saada tietoon että hei Jalmari ja Pirkko, olisinpa jättänyt teidät tekemättä, kadun että tein teidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se Matti käy panemassa kaikkia muitakin uskonsisaria, vaikka paksu kultasormus on nimettömässä.
Lestadioilaisillakin on avioeroja. Ainakin tällä paikkakunnalla. Tosin eroa halunnut osapuoli erosi tai erotettiin lestoista.
Taas eräs iäkäs lestadiolaisrouva kertoi matkatöitä tekevällä puolisollaan olleen nainen joka paikkakunnalla. Ole siinä sitten onnellinen lapsilauman kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Nuita ulkona tapahtuvia puuhasteluita on vl-perheiden kokoisissa omakotitalo-pihapiireissä varmaan enemmän kuin yleensä, mutta kyllä meillä ainakin sekä tytöt että pojat teki niin ulko- kuin sisähommiakin.
Kotitöille oli listat, niitähän pitää tehdä joka päivä. Ulkohommiakin usein viikottain, ja nekin tehtiin sukupuolesta riippumatta. Esim. itse leikkasin usein ruohon, ja sain siitä vähän taskurahaa. Samoin sain rahaa kun pesin ikkunat. Kokosin huonekaluja, maalasin ulkoseiniä, sisäkattoja jne. Kaikesta sai rahaa, eikä olisi tullut mieleenkään edes miettiä, etten tyttönä nuita asioita tekisi! Omia projekteja oli lisäksi, rakensin tallia josta en tietenkään saanut palkkaan.
Sen sijaan moni ei-vl-taustainen tavallinen suomalainen kaverini on tehnyt isoa numeroa siitä, kun on aikuisena naisena tehnyt tuollaisia "miesten hommia" (mitä itse en ollut tajunnut edes erikoisiksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin, että ähes jokainen lestadiolaisnainen on jossain elämänsä vaiheessa onnellinen. Mutta yhtälailla jokaisella on niitäkin kausia, jolloin ei ole onnellinen.
Itse olen ollut lestadiolaisena naisena onnellinen ja onneton ja kaikkea siltä väliltä. Silloin, kun erosin lestadiolaisuudesta, olin kohtalaisen onnellinen. Puolisoni tuki minua tässä päätöksessä, niin kuin monessa muussakin vaikeassa elämäntilanteessa. Myös minä olen parhaani mukaan pyrkinyt tukemaan puolisoani silloin kun hänellä on ollut rankkaa.
Välillä meillä on ollut perheenä rankkaa. Lestadiolaisyhteisöstä emme saaneet silloin tukea. Tiedän, että monelle se yhteisö on tärkeä tuki elämän kriiseissä, mutta meidät se yhteisö hylkäsi sellaisessa tilanteessa, kun olisimme tukea tarvinneet.
Vierailija kirjoitti:
No eivät ole. Kukaan ei tykkää olla synnytysrobottina.
Sina et tietenkaan tykkaa synnyttaa ja se on hyva. Lapset tarvitsevat kunnollisen aidin. - On torkeaa nimitella naisia synnytysroboteiksi, jos heilla on usempia lapsia. Katsos, ei kailla. ole kielteista suhtautumista lasten saamiseen. Moni on jopa onnellinen monilapsisuudestaan ja moni sen jopa valitsee vaikkei olisi mitaan uskonnollista syyta.
Lopeta siis moinen loukkaava nimittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Hauska huomio sinänsä tuo vanhuuden katkeruus, sillä en ole koskaan tavannut katkeraa vl-mummoa. En lapsetonta, enkä lapsellista. Päinvastoin.
Tunnetko paljonkin vl-mummoja? Ja onko sulla niiden kaa niin läheiset välit että ne sulle alkais avautuun aikamoisesta tabu aiheesta (esim kadun että tein lapsen tai kadun että tein liian monta lasta tai olisinpa tehnyt vain kolme lasta tms). Ei tälläisestä aiheesta huudella ja jutella paljon edes omille läheisilleen, lähinnä psykoterapeutit saa näitä ajatuksia kuulla, onhan toi vaikee aihe kun eihän ihminen halua omille lapsille tälläistä saada tietoon että hei Jalmari ja Pirkko, olisinpa jättänyt teidät tekemättä, kadun että tein teidät.
Se koko mentaliteetti on aivan eri.
Olen minä jutellut niiden kanssa kaikenlaisia, ei ne ole pinnallisia puheenaiheiltaan. Keskustelevat ns. syvällisiä aika herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Miksei tytöille opeteta noita kivoja puuhasteluja? Kyllä monia tyttöjäkin kiinnostaisi jos heille annettaisiin mahdollisuus kiinnostua ja oppia. Ahtaat sukupuoliroolit ovat aika masentavaa tytöille kun estetään naisia oppimasta mitään erikoisempia taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Mitä? :D Ihan normaalia että nainen päätyy suljetulle uupumuksesta niinkö? :D Ihan hyvä tapa elää ompi jooh tota mieti nyt vähän. Eikä uupumuksesta niin vaan parannuta että levätään viikko sairaalassa ja sitten kaikki on hyvin ja arki sujuu ja ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Sinulla ei varmaan ole mitään näkemystä terveydenhuolloin maailmasta? 10-20 % synnyttäneistä äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsivuodepsykoosiin sairastuu tuhannesta synnyttäjästä yksi tai kaksi.
Jos äidillä on jo aiemmin ollut masennusta ennen kyseistä raskautta, riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen on 30-50 %. Mikäli äidillä on aiemmin ollut synnytyksen jälkeinen masennus, sen uusiutumisen todennäköisyys seuraavan raskauden jälkeen on 30-60 %.
Jos on ollut jo aiempi synnytyksen jälkeinen masennus, pyritään yleensä että masennuslääkitystä jatketaan koko raskauden ajan, koska katsotaan että hyödyt ovat suuremmat kuin sikiölle mahdollisesti tulevat haitat.
Siis näistä asioista kärsiville joku 12 raskautta on taatusti maanpäällinen helvetti. Siitä voi prosenteista räknätä moniko vl-äiti elää tällaisessa kierteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Miksei tytöille opeteta noita kivoja puuhasteluja? Kyllä monia tyttöjäkin kiinnostaisi jos heille annettaisiin mahdollisuus kiinnostua ja oppia. Ahtaat sukupuoliroolit ovat aika masentavaa tytöille kun estetään naisia oppimasta mitään erikoisempia taitoja.
Kaikki tuo on opetettu.
Ei nuissa taidoissa ole mitään "erikoista", about jokainen tuntemani vl-taustainen nainen osaa vaikka mitä ja pärjää omakotitalossa, luonnossa, autoillessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Miksei tytöille opeteta noita kivoja puuhasteluja? Kyllä monia tyttöjäkin kiinnostaisi jos heille annettaisiin mahdollisuus kiinnostua ja oppia. Ahtaat sukupuoliroolit ovat aika masentavaa tytöille kun estetään naisia oppimasta mitään erikoisempia taitoja.
Tytöille on katsos luvassa kaikkea kivaa puuhasteltavaa kodin seinien sisäpuolella, toivottavasti heti 19-vuotiaana kun on ensin ammattikoulusta valmistuttu ja avioiduttu. Tulee 12-18 pikku puuhasteltavaa niin ei hirmuisesti ehdi palkkatöihin.
Ja juu toki tässä ajat muuttuvat ja nykyään pojatkin laittaa ruokaa ja tykkää siitä. Toki myös se kulttuuri jossa kaikki herkut on itse tehtävä eikä niitä kaupasta osteta myös motivoi asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.
Pojille on yleensä löytynyt kaikkea kivaa puuhasteltavaa kotitalon seinien ulkopuolella, on lumityöt, nurmenleikkuut, kitkemiset, talonmaalaamiset, aidanteot jne. Ja mieluusti on opetettu teinipojat tekemään talon korjauksia ja remontointeja, että saavat sitten palkkatöitä oman perheen elättämiseen näillä aloilla.
Miksei tytöille opeteta noita kivoja puuhasteluja? Kyllä monia tyttöjäkin kiinnostaisi jos heille annettaisiin mahdollisuus kiinnostua ja oppia. Ahtaat sukupuoliroolit ovat aika masentavaa tytöille kun estetään naisia oppimasta mitään erikoisempia taitoja.
Tytöille on katsos luvassa kaikkea kivaa puuhasteltavaa kodin seinien sisäpuolella, toivottavasti heti 19-vuotiaana kun on ensin ammattikoulusta valmistuttu ja avioiduttu. Tulee 12-18 pikku puuhasteltavaa niin ei hirmuisesti ehdi palkkatöihin.
Ja juu toki tässä ajat muuttuvat ja nykyään pojatkin laittaa ruokaa ja tykkää siitä. Toki myös se kulttuuri jossa kaikki herkut on itse tehtävä eikä niitä kaupasta osteta myös motivoi asiaan.
Sinä kerrot koko ajan lähinnä niistä piireistä, joissa olet elänyt. Jostain syystä tunnet tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Mitä? :D Ihan normaalia että nainen päätyy suljetulle uupumuksesta niinkö? :D Ihan hyvä tapa elää ompi jooh tota mieti nyt vähän. Eikä uupumuksesta niin vaan parannuta että levätään viikko sairaalassa ja sitten kaikki on hyvin ja arki sujuu ja ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Sinulla ei varmaan ole mitään näkemystä terveydenhuolloin maailmasta? 10-20 % synnyttäneistä äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Lapsivuodepsykoosiin sairastuu tuhannesta synnyttäjästä yksi tai kaksi.
Jos äidillä on jo aiemmin ollut masennusta ennen kyseistä raskautta, riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen on 30-50 %. Mikäli äidillä on aiemmin ollut synnytyksen jälkeinen masennus, sen uusiutumisen todennäköisyys seuraavan raskauden jälkeen on 30-60 %.
Jos on ollut jo aiempi synnytyksen jälkeinen masennus, pyritään yleensä että masennuslääkitystä jatketaan koko raskauden ajan, koska katsotaan että hyödyt ovat suuremmat kuin sikiölle mahdollisesti tulevat haitat.
Siis näistä asioista kärsiville joku 12 raskautta on taatusti maanpäällinen helvetti. Siitä voi prosenteista räknätä moniko vl-äiti elää tällaisessa kierteessä.
Eli voisi sanoa että 20% vela äideistä elää masennuskierteessä. Eihän se hyvältä kuulosta että joka viides äiti on onneton? Ja silti jatkaa lasten tekemistä kun pitää tehdä lisää kun se nyt vaan on niin. Ja masennushan ei parane jos masennusta aiheuttavat tekijät ei muutu eli pitäs erkaantua tuosta sairaasta mielenlaadusta (ja yhteisöstäkin ehkä) jossa ei saa kuunnella omaa jaksamistaan ja halujaan.
*Tai siis ei vela vaan vl-äidit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Jos ja kun he romahtavat, ne naiset käyvät sairaalassa vähän levähtämässä ja menevät sitten takaisin kotiinsa jatkamaan arkea. Tätä tapahtuu paljon. Isommat tyttäret hoitavat enemmän kotitöitä ja nykyään pojatkin siivoavat. Jos perhe on varakas niin sitten joku naapurin rouva käy maksua vastaan kerran viikossa siivoamassa ja joku naapurin tyttö toimii lapsenlikkana yhden illan viikossa että äiti saa omaa aikaa. Jos perhe ei ole varakas niin sitten ei siivota.
Mitä? :D Ihan normaalia että nainen päätyy suljetulle uupumuksesta niinkö? :D Ihan hyvä tapa elää ompi jooh tota mieti nyt vähän. Eikä uupumuksesta niin vaan parannuta että levätään viikko sairaalassa ja sitten kaikki on hyvin ja arki sujuu ja ihminen kokee itsensä onnelliseksi.
Olin aikoinaan opiskelijaryhmän mukana tutustumassa Olulun seudun psyk.osastoon. Esittelijä kertoi mm.osastolla käyvän paljon suurperheiden äitejä lepäämässä. Kuulemma olivat mielissään kun pääsivät osastolta virikekäynneille läheiseen ostoskeskukseen.!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehon ja mielen täytyy olla ihan loppu perhe-elämän rasituksista.
Oletko suviseuroissa käynyt?
Hoikkia ja hyväkuntoisia ovat äidit järjestään. On ihan toisenlainen näkymä kuin missään muussa tapahtumassa.
Henkisestä puolesta on toki vaikeampi sanoa, mutta en usko, että se aikakaan huonompi on kuin näillä psyyken lääkkeitä vetävillä veloilla.
"Psyykelääkkeitä vetävät velat" ainakin saavat voida huonosti ja näyttää tunteensa rehellisesti ja sitä kautta löytää lopulta onnen elämään. Pakkosynnyttäjät elää vaan jotain toisten hänelle kirjoittamaa käsikirjoitusta ja pakko jaksaa kun kuka ne lapset hoitaa jos nainen romahtaa? Saattaa olla aika katkera vanhuus jos käy niin että elämä jäi elämättä kun teki vaan mitä yhteisö halusi eikä ikinä saanut edes miettiä mitä itse oikeastaan elämältä haluaa.
Hauska huomio sinänsä tuo vanhuuden katkeruus, sillä en ole koskaan tavannut katkeraa vl-mummoa. En lapsetonta, enkä lapsellista. Päinvastoin.
Tunnetko paljonkin vl-mummoja? Ja onko sulla niiden kaa niin läheiset välit että ne sulle alkais avautuun aikamoisesta tabu aiheesta (esim kadun että tein lapsen tai kadun että tein liian monta lasta tai olisinpa tehnyt vain kolme lasta tms). Ei tälläisestä aiheesta huudella ja jutella paljon edes omille läheisilleen, lähinnä psykoterapeutit saa näitä ajatuksia kuulla, onhan toi vaikee aihe kun eihän ihminen halua omille lapsille tälläistä saada tietoon että hei Jalmari ja Pirkko, olisinpa jättänyt teidät tekemättä, kadun että tein teidät.
Lue hyva ihminen se kommentti, jota kommentoit! Siella kylla kerrottiin mummoista monikossa (ja monikkomuoto tarkoittaa useampaa).
Kokemuksesi on ei-lestadiolaisesta elamasta, ja ilmeisesti perustuu siihen, etta varsin moni teista nykyaan (ainakin median mukaan) katuu ihan jokaista lastaan.
Hyva muistaa, etta kyse on eri lahtokohdista. Ja se lahtokohta saattaa luoda erilaisen suhtautumisen.
Kaikenlaisia yhteisöjä näköjään. Minäkin olen kuullut, että jotkut on joutuneet sairaalaan, mutta itse en koskaan sellaisia tuntenut eikä sellaisia ollut meidän muutaman sadan ihmisen seurakunnassa.
Pojat on siivonneet kauan, molemmat isoisänikin ovat aina huolehtineet kotitöistä ja lapsista.
En tiedä onko esim. Pohjanmaalla enemmän sellaista junttihommaa, että kaikki ei tee kaikkea vai mistä erot johtuu. Varmaan sielläkin monenlaisia perheitä kuitenkin.