Rehellisesti: Pidätkö matemaattisia aloja vaikeampina kuin humanistis-yhteiskunnallisia?
Mietin tässä, kun olen yliopistossa opiskellut useampia eri aloja ja vaikka olen kaikkien tulosten perusteella varsin matemaattisesti orientoitunut, niin siitä huolimatta matemaattiset alat kuten matematiikka, fysiikka, taloustiede ja tekniikka tuntuvat vaikeammilta kuin esimerkiksi historia, viestintä, hallintotieteet ja sosiaalipsykologia. Mitä mieltä olette itse? Voitte vastata myös lukio-opintojen pohjalta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
On.
Olen KTM+DI ja kauppis oli totaalinen vitsi. En voi kuvitellakaan minkälaista käsienheiluttelua muut humanistiset ovat.
Kauppiksella ei humanististen kanssa ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteellinen ei mielestäni ole mitenkään helppo ala.
Osaatko avata mikä oikeustieteen opinnoissa tuntuu vaikealta? Oletko opiskellut muita aloja?
Päinvastoin. Matematiikka toimii selvien ennalta määrättyjen kaavojen ja aksioomien mukaan. Senkuin vaan niitä noudattaa, niin muuta ei tarvita. Matematiikassa sulla ei tarvitse olla omaa järkeä, harkintaa, logiikkaa eikä mielipiteitä. Kunhan muistat tai katot kirjasta, miten joku tuhatseitsämänsataaluvulla elänyt äijä on neuvonut tekemään. Joku Euler tai Gauss.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On.
Olen KTM+DI ja kauppis oli totaalinen vitsi. En voi kuvitellakaan minkälaista käsienheiluttelua muut humanistiset ovat.
Taisit valita ne helpoimmat aineet. En muuten näe laskentatoimea tai rahoitusta humanistisen aloina.
Ihan sama miten sinä ne näet.
Rahiksen ns. vaativatkin kurssit juuri ja juuri sisältävät differentiaalilaskentaa, ja perusopintojen rahikset joita pidetään matemaattisesti vaativina eivät sisällä sitä lainkaan.
Kvanttikemia tai orgaaninen kemia ovat melko haastavia myös, pitää ymmärtää soveltaa matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa, ymmärtää laajoja kokonaisuuksia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On.
Olen KTM+DI ja kauppis oli totaalinen vitsi. En voi kuvitellakaan minkälaista käsienheiluttelua muut humanistiset ovat.
Kauppiksella ei humanististen kanssa ole mitään tekemistä.
Kyllä on. Jostain syystä tuo menee kyltereillä tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin. Matematiikka toimii selvien ennalta määrättyjen kaavojen ja aksioomien mukaan. Senkuin vaan niitä noudattaa, niin muuta ei tarvita. Matematiikassa sulla ei tarvitse olla omaa järkeä, harkintaa, logiikkaa eikä mielipiteitä. Kunhan muistat tai katot kirjasta, miten joku tuhatseitsämänsataaluvulla elänyt äijä on neuvonut tekemään. Joku Euler tai Gauss.
Näin kirjoittaa kateellinen ihminen, joka sai hylätyn lukion lyhyestä matematiikasta. Kommenttisi on malliesimerkki siitä, kun ihminen ei ymmärrä mitään, mistä kirjoittaa, ei edes sitä, että matematiikka on tieteen peruskieli, jonka avulla asiat voidaan ilmaista objektiivisesti ja täsmällisesti.
Riippuu ihmisestä. Minulle matematiikan pääaine oli erittäin helppo verrattuna muutamaan pakolliseen humanististen alojen kurssiin verrattuna. Matematiikan voi aina järkeillä. Mutta minulla on onnettoman huono muisti, enkä muista sanoja tai vuosilukuja, vaikka kuinka pänttään. Siksi jo koulussa esimerkiksi historian kokeet oli kamalia.
Suoritin lukiossa pitkän psygologian sekä pitkän matematiikan. Psygologian otin täyttämään opintoviikkotarjottimen ranteet löysänä aineeksi kun vastapainona matematiikkaan kului jaksamista. Molemmat ihan mielenkiintoisia.
Päädyin matemaattiselle alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteellinen ei mielestäni ole mitenkään helppo ala.
Osaatko avata mikä oikeustieteen opinnoissa tuntuu vaikealta? Oletko opiskellut muita aloja?
Oikis edellyttää paljon lukemista. Lakiteksti on suhteellisen kankeaa ja sen laaja-alaisempi ymmärtäminen edellyttää monesti päätösten, ennakkotapausten ym. kahlaamista ennen, kun lain tulkitsemiseen pääsee sisälle.
Mulla on oikiksen opintoja laajana sivuainekokonaisuutena, ei se sinällään "hankalaa" jos tykkää lukea ja etsiä tulkintamahdollisuuksia tekstistä. Mutta vaatii paljon ulkoa opettelemista moneen muuhun alaan verrattuna.
Riippuu ihan siitä, mitkä ovat omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet. Luonnontieteet olivat aika selkeitä ja yksiulotteisia, kysymyksiin on olemassa oikea ja väärä vastaus jne.
Humanistisessa opiskelu tuntui aluksi vaikealta, koska kaikki kysymyksenasettelusta alkaen piti aina tehdä itse, eikä asiapainotteisuus ollut samalla tavalla keskeistä kuin luonnontieteiden tai valtsikan opinnoissa. Esim. historian ja yleisen kirjallisuustieteen esseiltä odotettiin luovuutta, terävää näkökulman valintaa ja taitavaa kielenkäyttöä ja hyvin runsaasti omaa pohdintaa ja perusteluja. Luettavaa yhtä esseetä kohden saattoi kertyä opintojen loppuvaiheessa aivan valtava määrä. Valtiotieteellisen opinnot ovat olleet itselleni paljon helpompia.
Vierailija kirjoitti:
Naisille on helpotettu yliopistoon pääsyä vuosikymmenien ajan. Pakkoruotsista on tarkoituksella tehty miehille este ja naisille on tehty lyhyt matematiikka lukioon jota ei tarvitse edes kirjoittaa. Yliopistonki voi suorittaa ilman mitään matematiikan ymmärrystä.
Tekniselle alalle haluttiin lisää naisia, niin matematiikan vaatimuksia laskettiin niin, että ne ovat lähellä lukion pitkän matematiikan tasoa.
Naisten suosiminen on mennyt liian pitkälle.
Ei pidä mikään nousta paikkaansa, tietäisit tämän, jos olisit käynyt yliopiston.
Nyt pystyy hakemaan ylioppilastodistuksella, ja matematiikasta saa korkeammat pisteet, kuin Ruotsista.
Eikä yliopistoa voi suorittaa ilman matematiikkaa.
Ruotsin oppii, jos haluaa, ei ole sen kummempia, kuin englanti. Eikä sitä tarvitse osata, jos ei halua, kuin sen verran, että suorittaa virkamiesruotsin. Ei ole vaikea kurssi.
Terveisin oikean yliopiston käynyt
Vierailija kirjoitti:
Humanistinen puoli on pelkkää pelleilyä ja nysväystä.
Höpsistä. Me humanistit teemme maailmankuvastamme ja mielihaluistamme tiedettä. Pääasia, että tulokset ja tulkinnat mahtuvat woke-raameihin.
Vierailija kirjoitti:
On.
Olen KTM+DI ja kauppis oli totaalinen vitsi. En voi kuvitellakaan minkälaista käsienheiluttelua muut humanistiset ovat.
Kaikkia humanistisia aloja ei todellakaan voi niputtaa yhteen. Kasvatustiede (jonka lasken ihmistieteisiin) on kyllä täyttä pelleilyä. Sen sijaan joku fonetiikka on ihan oikea tiede, jonka tutkimiseen ja ymmärtämiseen ei leikit ja laulut riitä. Kirjallisuudentutkimus saattaa asiaa tuntemattomasta kuulostaa helpolta, mutta siinä kyllä liikutaan aikamoisella abstraktiotasolla, jolle ei väestöstä suurin osa kykene. Psykologia on monen mielestä puppua. Sitä lukemaan ei kuitenkaan pääse ilman tilastomatikkaa, eikä opintojen todellisuus todellakaan ole mitään tunteiden pohdiskelua. Kielitiedekään ei ole mikään semmoinen juttu, joka noin vain aukeaa joka jantterille. Lusin itse yhden taidehissan luentokokonaisuuden. Voi hyvää päivää, en ikinä selviäisi niistä opinnoista. Pitäisi muistaa aivan käsittämätön määrä yksityiskohtia, vähän samalla tavalla kuin lakiopinnoissa.
Se, miksi matemaattiset alat ymmärretään vaikeimmiksi, johtuu siitä, että väestöstä niin pieni osa on matemaattisesti lahjakkaita. Tämä harvinaisuus on ihmisten mielestä yhtä kuin vaikeus. Kuitenkin on niin, että matemaattinen nero ei välttämättä ikinä pystyisi tuottamaan nerokasta kirjallisuudentutkimusta tai sisäistämään jonkun muun alan valtavaa tietomäärää.
Luin lukiossa pitkän matematiikan ja kirjoitin siitä laudaturin. Huonoin koetulokseni lukion matematiikan kokeissa oli kymmenen miinus. Opettajalla oli koetehtävässä virhe. Päädyin opiskelemaan käyttäytymistieteitä, koska ihminen on minusta loputtoman kiinnostava. Matematiikka on kuollutta. Näin ajattelee moni tuntemani matemaattisesti huippulahjakas nainen ja tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteellinen ei mielestäni ole mitenkään helppo ala.
Minä taas koin oikiksen kurssit helpohkoina, kun olivat minun aivoilleni niin loogisia.
Matematiikka, fysiikka ja kemia sellaisia, etten tajua niitä ollenkaan niin helposti ja kirkkaasti, vaan joudun eri tavalla opiskelemaan. Siskolleni ja veljelleni taas matemaattiset aineet tosi helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Luin lukiossa pitkän matematiikan ja kirjoitin siitä laudaturin. Huonoin koetulokseni lukion matematiikan kokeissa oli kymmenen miinus. Opettajalla oli koetehtävässä virhe. Päädyin opiskelemaan käyttäytymistieteitä, koska ihminen on minusta loputtoman kiinnostava. Matematiikka on kuollutta. Näin ajattelee moni tuntemani matemaattisesti huippulahjakas nainen ja tyttö.
Minun tuntemani matikkanörtit taas pitävät sitä suorastaan taiteena ja ajattelevat, että kaikki on matematiikkaa. Heidän mielestään matematiikka on kaunista, ja jotkut tekevätkin taidetta ja musiikkia matematiikkaa apuna käyttäen. Myös urheilulajien ja kielten opettelussa käyttävät sitä, ja vähän kaikessa.
Ei niitä voi verrata toisiinsa, ne ovat eri asioita ja vaativat erilaista ymmärrystä.
Ihminen ei ole kone, joten ihmistä ei voi ymmärtää matemaattisilla kaavoilla.
Minulle myös äidinkieli oli huomattavasti vaikeampi aine. Pystyn kyllä tuottamaan täysin virheetöntä tekstiä niin halutessani. Se mihin en kykene, on elävän tekstin tuottaminen aiheesta, mikä ei itseä kiinnosta pätkänkään vertaa. Pahimmissa painajaisissani joutuisin vääntämään monikymmensivuisia raportteja jonkin viraston uumenissa.