Voiko psykiatri ja hoitaja aiheuttaa trauman?
Hei!
Minulle on kehittynyt outo psykologinen este muiden psyykkisten estojeni lisäksi poliklinikalla. Psykiatri ja hoitaja kyselevät minulta vointiini ja oireiluun liittymättömiä kysymyksiä. Kysymykset koskevat harhaluuloja, harha-aistimuksia, paranormaaleja kokemuksia, outoja ajatuskulkuja yms. . Tämä on aiheuttanut laajaa häpeän, epäkelpoisuuden, epävarmuuden ja pelon tunnetta torjunnasta ja hyväksynnän puutteesta omana itsenään.
Tämä on nimittäin näivettänyt luovuuden minussa. Kapeuttanut toimintaani puolustuksellisuuteen ja täten estää minua ajattelemasta ja kirjoittamasta luovasti. En uskalla elää sitä vähää, kapeaa elämää. Tätä on jatkunut vuodesta 2019 lähtien.
Pelkään skitsofrenian leimaa. Pelkään psykoosisairauden leimaa. Pelkään, että joudun vahvasti lääkityksi ja en saa asianmukaista hoitoa. Pelkään elää elämää; sellaista mitä se voisi olla nykyään ja tulevaisuudessa.
Mitä elämäni voisi sitten olla? Nauttisin luovasta kirjoittamisesta ja kirjallisuuden lukemisesta. En pelaisi videopelejä, mitkä ovat liian realistisia ja täten konkretisoivat mielikuvitusta yhdessä neuroleptien kanssa. Uskaltaisin toteuttaa itseäni ilman liiallista pelkoa siitä, että hyväksytäänkö minut. Uskaltaisin seurustella. Uskaltaisin tavoitella kirjallisuus alan opintopaikkaa. Psykoterapeuttini on kehunut runojani ja kysynyt, että olenko harkinnut alan opiskelua.
Nykyinen linja poliklinikalla on tätä parempaa minuuttani vastaan. Psykoterapia valuu hukkaan. Kello tikittää pelkojen kanssa, sillä jopa välttelevälle hikikomorille hyväksyntä on tärkeää. Torjutuksi tulemista vältetään viimeiseen asti ja lopulta sitä tuleekin torjutuksi.
Kommentit (45)
Musta tuntui edellisen psykiatrin kanssa, että se oli suoraa jatkumoa sille väkivallalle mistä olin pääsemässä eroon.
Alistavaa, tuomitsevaa, alentavaa, halveksuvaa, mitätöivää. Hoitaja myöskään ei osannut toimia mun kanssa yhtään. Mua ei kuunnella, mun kokemuksilla ei ole väliä, keksitään joku muu asia mikä osataan "hoitaa" pois alta.
Käynnit alkoi ahdistamaan niin, että oksentelin ja tarvitsisin rauhoittavan että pystyn menemään. Lopulta yritin its aria ihan tosissani kun en vaan enää jaksanut sitä kiusaamista ja kidutusta.
Mut on sentään yritetty mm kuristaa hengiltä ja pahoinpidelty sairaalakuntoon exän toimesta ja mulla olis ollut oikeita asioita hoidettavana, kuten oileusprosessit ja työn haku. Silti tää psykiatrisuhde on suurin yksittäinen syy ja tekijä, miksi menin vaan pahempaan kuntoon ja mikä vei eniten voimia.
Oli ptsd ennen sitäkin ja todellakin "hoito" vaan pahensi sitä.
Tarvitsetko tuollaista hoitoa vai voisitko jäädä pois?
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsetko tuollaista hoitoa vai voisitko jäädä pois?
Tämä. Uskalla heittäytyä elämään, kyllä se kantaa.
Siis riippuu uskonnosta , sen mukaan.