Miten te muut epävakaat olette löytäneet paikkanne elämässä?

Siis epävakaa persoonallisuushäiriöiset. Itse 48-v  tuolla diagnoosilla, enkä vieläkään  tiedä niin sanotusti paikkaani tässä maailmassa, enkä tunne vieläkään osaavani elää, kuka tai millainen oikeasti olen jne. Vaikka mitä opiskellut, eikä oikein mitään kunnolla. Muuttanut kymmeniä kertoja, enkä asettunut minnekään.  Kaikki ajatukset, tunteet, käsitykset itsestä ja toisista vaihtelee hetkestä ja päivästä toiseen. Kunnon työuraa en ole kyennyt tekemään. Tällä hetkellä ollut jo vuosia mt-syistä  eläkkeellä eli elämä tuskin tästä paljon selkenee.  Tuntuu, ettei ole mitään kunnollista saanut elämässä aikaan, eikä siitä ole jäänyt mitään käteen. Melko turhake kait tällainen ihminen yhteiskunnan silmissä. Toisaalta enää edes oikein jaksa välittää vaan elää vain jotenkin päivästä toiseen, mutta eipä ole itsetunto tai arvostus kovin korkealla  em. syistä. Oli minullakin aikoinaan suuriakin unelmia ja suunnitelmia, mutta joko ne ei toteutuneet  tai jos jokin toteutui niin en sitä saanut pidettyä.