Jotenkin on vaikea uskoa, että täällä on äitejä joiden mielestä äitienpäivänä on turhaa hemmotella ja muistaa äitiä

Äitienpäivä on meillä minun, eli äidin ja lasten juttu. Mies kyllä huomioi minua ihan riittävästi kaikkina muinakin vuoden päivinä. (Niin kyllä lapsetkin, mutta äitienpäivä on meidän oma juttu.)



Isänpäivänä muistan vain omaa isääni, lapset taas isäänsä ja isoisiään.

Mutta minä olenkin siitä onnellisessa asemassa, että mies muistaa minua ihan ilman kalenteriakin =) Tärkeämpää kuitenkin on se, että minua arvostetaan 365 päivää vuodessa, ei siis ole tarveetta odottaa kuumeisena yhtä päivää vuodessa.

Vannon, että en halua lahjoja, enkä varsinkaan tavaralahjoja synttäreinä, jouluina enkä äitienpäivinä. Mä hemmottelen itse itseäni silloin kun tunnen olevani hemmottelun tarpeessa, ja mieheltäkin saan hemmotteluja ilman kummempaa syytä. Tietty jos koko vuosi on harmaata arkea, niin erityiset juhlapäivät puolustavat varmasti paikkaansa, mutta meillä kun on näitä äitienpäiviä useampi vuodessa, niin tätä toukokuun toista sunnuntaita ei juhlisteta erityisemmin, vain kukin ja onnitteluin. Ja perinteisesti siten, että mies vie lapset retkeilemään ja mä saan rentoutua yksinäni. Nyt katsomaan eilistä Twin Peaksia :)

Äitienpäivänä en toivo muuta, kuin itsetehdyt kortit lapsilta ja valkovuokkokimppu.

Meidän perheessä ei muutenkaan tehdä merkkipäivistä suurta numeroa.

Vähän sama juttu on vaikkapa pitkäperjantain kanssa: olen uskossa, mutta en vietä erityisemmin pitkäperjantaita tai pääsiäistä muutenkaan. Minusta on tekopyhää muistella Jeesusta vain silloin. Mieluummin jaan muistelemisen ympäri vuoden. ;)

Minulle riittää lahjaksi mieheltäni nämä meidän lapset :) Siinä on minulle ihan tarpeekis. Ja minulle on paljon tärkeämpää, että mieheni arvostaa minua jokapäivä äitinä ja vaimone eikä vain jonain tiettynä päivänä. Ja mitä lahjoihin tulee, mieheni ostaa minulle lahjoja silloin kun hän tahtoo ei jonain tiettynä päivänä.

Hienoa että teillä on huomioon ottavat miehet, mutta toivoisin että osaisitte ottaa myös heidät huomioon, joilla ei ole samamlasita huomioonottamista vuoden jokaisena päivänä...

Te ette varmaankaan ole heitä jotka arvostelette näitä äitejä, jotka surevat ettei heitä ole muistettu, mutta jotkut teidän kaltaiset kumminkin.

Jotenkin sääli ettei äiti-ihmisillä riitä sen enempää ymmärrystä ja myötätuntoa muille, joilla ei ole asiat niin hyvin kuin itsellä :(

Olen onnellinen poikani suurella hartaudella tekemästä kortista, mutta se riittää minulle. jos sen kortin tekeminen ja äidin muistaminen ei olisi pojalleni niin tärkeää voisin jättää koko äitienpäivän väliin. En kaipaa mieheltani erityiskohtelua tai lahjoja, ehkä jopa niin että vaivaudun. Minulle onnea on meidän arkemme, juhlia voin sitten muutakin.

Sanoinkin, että erityiset juhlapäivät puolustavat paikkaansa niissä perheissä, joiden äideille koko vuosi muuten on harmaata puurtamista. Minusta on hyvä, että äitien merkityksestä muistutetaan edes kerran vuodessa ja toivon, että kaikki äidit saavat sitä hemmottelua edes äitienpäivänä, jos eivät muulloin. Osoitin vastaukseni lähinnä ap:lle, joka ei uskonut, että on olemassa meitäkin, jotka eivät toivo erityiskohtelua äitienpäivänä. Hyvää äitienpäivää sinulle 11 ja muillekin. T:5 ( ja nyt katsomaan sitä twin peaksia, unohduin kuuntelemaan euroviisuja...)

selviytymiskeino. Itselle selitetään että:

kun minä en saa lahjaa/seksiä/hellyyttä jne = minä en haluakaan sitä

todella sääli että joidenkin tarvitsee. t: 8.

Muina päivinä se tuntuu paljon spontaanimmalla ja aidommalta...

no mä saan kaikkea tota. niin sekiä kukkia kuin lahjojakin. mutta onneksi muinapäiviä, kuin " pakollisena äitienpäivänä" siis kunnollinen ukko hoivaa vaimoaan aina niin arkena kuin sunnuntaina samoin kunnollinen vaimo miestään. ei siihen tavita erityispäviä jotta voi huomioida tai saada.. plaah.. Eli tosiaankaan en suojaudu mitään. en vain välitä pakko lahjoista. lahjan pitää tulla sydämestä ei pakko määritteenä.