Sinkkuna eläminen vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin AP vähän tsempata sua:

 

Olen 38v nainen ja olen viime vuosien aikana käynyt treffeillä 58 eri miehen kanssa . Näistä miehistä 2/3 antoi minulle pakit joko heti ensitreffien jälkeen tai viimeistään muutaman kuukauden tapailun jälkeen. Ja aika moni minulle pakit antaneista miehistä oli ihan tavallisia, eikä mitenkään suosittuja naisten keskuudessa.

Selvisikö 58 miehen otoksella mikä mahtoi olla yleisin syy miksi asiat eivät edenneet molempien osapuolen toivomalla tavalla? 

Jos hakisin seuraa jonkun deittipalvelun kautta niin sehän tuntuisi kun työhakemukselta ja haastetteluun menemiseltä eikä voisi olla välttämättä varma haluaisiko tulla valituksi. Olen siinä määrin romantikko että haluan asioiden mielummin kehittyvän spontaanisti ja pyrin olemaan suhteellisen avoin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ilman sen suurempia taka-ajatuksia. Semmoista perusjutustelua kannattaa kehittää ja ylläpitää muidenkin kuinka potentiaalisten seurustelukumppanien kanssa, jotta ei sitten mene lukkoon mahdollisen suuremman ihastuksen kanssa.

Joko en saanut mitään selitystä sille, miksi en kelvannut, mutta usein vastaukseksi tuli: "en tunne romanttisia tunteita sinua kohtaan" tai "kemiat ei natsanneet" Blaablaablaq

>> Olen liian epäsosiaalinen, että lähtisin etsimään seuraa ravintoloista tai tansseista. Se kulttuuri ei todellakaan kiinnosta. En tiedä mitä tekisin siellä.... Netin deittisovelluksia Olen tietenkin kokeillut <<

Eipä jossain tansseissa ja ravintolassa tarvikaan olla sosiaalinen, semmoisista ei hae kumppania kuin sellaiset, joiden elämä on itsensä viihdyttämistä tai pään sekoittamista. Ja nuo deittisovellukset - minulle ei ole oikein ikinä selvinnyt, mitä ne oikeastaan edes ovat, jotain ihmisbingoa vai?

Ihmisiä on kaikkialla, joten se kumppani voi löytyä mistä vain. Hakemattakin. Olemalla oma itsensä ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä huokuu ympärilleen energiaa, joka vetää muitakin puoleensa.

Sinkkuelämää sietää, jos elämässä on omia kiinnostuksen kohteita. Kannattaakin koittaa avartaa maailmankuvaansa ja tekemisiään, jos se oma elämä on kovin suppeaa ja aina samanlaista. Jos päivät kuluvat vuosi toisensa jälkeen samoissa ympyröissä, eikä niistä ympyröistä ole kumppania löytynyt, niin kannattaa koittaa vaihtaa niitä ympyröitä.

Vähän samanlaista pelleilyä itsellä ollut koko elämä mitä parisuhteiluun tulee. Nuorempana lähinnä haaveilin asiasta ja tupeksin sosiaalisine taitamattomuuksineni tilaisuudet eikä mistään tullut oikein mitään. Ehkä parille treffeille pääsin mitkä meni huonosti. Netin deittipaikoissa yleisesti ei niin minkäänlaista kiinnostusta keneltäkään. Keski-ikäisenä pääsin viimein ekoille treffeille jotka meni vähän pidemmällekin, mutta pian se homma siinäkin kääntyi aivan kauheaksi. En ymmärtänyt mikä toista vaivasi kun itse halusin vaan että on kivaa mutta toinen halusi vain riidellä joka asiasta. Se oli aivan kauhea tunne kun tiputettiin brutaalisti hattarapilvistä alas ja loppui koko juttu. Kuin joku huumekoukkuinen menin takaisin treffisaiteille ja yritin epätoivoisesti löytää jotakuta jonka kanssa se tunne olisi voinut jatkua. No ei "yllättäen" löytynyt mutta aikanaan se tunne onneksi kuitenkin meni ohitse. Nyt ei ole oikein tarvetta mihinkään ja ihmettelen miten kenelläkään nämä hommat toimii jos edes parisuhteen sattuu löytämään.