Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikähän minua vaivaa, kun en löydä sanoja - dyspraxia?
29.09.2008 |
Joku jo toisessa ketjussa kysyikin, miksi sanojen hakeminen kestää kauan. Entä jos kaikkia sanoja ei löydy lainkaan - saatan miettiä pitkään enkä silti keksi jotain vähän erikoisempaa ilmaisua, vaikka sen tietäisinkin toisessa tilanteessa aivan helposti. Usein käy niin, että aloitan lauseen mutta joudun miettimään lopun uudelleen, kun joku sana jää kielen päälle ja joudun keksimään kiertoilmaisun. Onkohan minullakin joku puheen tuoton erityisyys?
Lapsellani on samantapaista, hän puhuu varmaan ikätason mukaisesti (4v.), mutta välillä kestää että hän löytää oikean sanan - tuntuu että juttua olisi liialtikin mutta sen ulostulo kestää - mistä tietää, onko tilanne ok vai voiko tuollainen olla
merkki jostain ongelmasta .Lapsi on ns. late talker-tyyppiä, kaksivuotisneuvolassa sanavarasto oli noin 30 sanaa eikä hän osannut yhdistää sanoja toisiinsa (tapahtui 2v 4 kk iässä).
Kommentit (10)
vaikka luentoa, sanojen löytämättömyys turhauttaa. Kyse ei ole kuitenkaan jännittämisestä, sillä samaa tapahtuu perhepiirissäkin.
Huomaan itse, että en pysty sanomaan kaikkea mitä haluaisin, en sitten tiedä huomaavatko sitä muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mullekin väillä kommentoidaan aika nopeastikin kun en saa suustani oikeita sanoja...
Dyspraksia on puheen tuoton MOTORINEN ongelma, eli siis suun alueen lihakset eivät toimi.
Tuollainen sanojen löytämisvaikeus (anomia / dysnomia) on KIELELLINEN vaikeus, eli vaikeus on siis jossain aivojen tasolla, ei lihaksissa.
Joillain sanojen hakeminen kestää kauemmin kuin toisilla. Sellaista se on. Sitäkin voidaan kyllä puheterapiassa hoitaa, mutta tulokset ovat valitettavasti hieman laihoja. Lasten kohdalla tilanne on toki toinen ja usein nämä lapset saavat ikätoverinsa ennen kouluikää kiinni.
t. tuleva puheterapeutti, toisen ketjun kakkonen
Jotain aivojen rakenteellista/välittäjäaineista johtuvaa "vikaa" olen minäkin ollut taipuvainen veikkaamaan syyksi vaivaan. Mieheni mielestä en ole verbaalisesti lahjakas ihminen, siten ainakin tämä piirre näyttäytyy lähipiirille.
Voiko lapsen tilanteeseen itse/puheterapeutti vaikuttaa vai tarkoititko, että tilanne usein paranee "luontaisesti" ennen kouluikää?
Minullakin välillä kestää löytää oikeaa sanaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin välillä kestää löytää oikeaa sanaa :(
Anteeksi, mutta huvitti, kun edellinen viesti on vuodelta 2008:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erakoitunut eikä puhekontakteja ole paljon. Minulla hävisi ensin vähän kirjoitustaito eli tekstin tuottaminen ei ole kovin sujuvaa jota se on ennen ollut. Myöhemmin alkoi tulla puhumisen vaikeuksia. Eli juuri hapuilua sanoissa ja nimien unohtamista ja muutakin takkuilua muistin käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakoitunut eikä puhekontakteja ole paljon. Minulla hävisi ensin vähän kirjoitustaito eli tekstin tuottaminen ei ole kovin sujuvaa jota se on ennen ollut. Myöhemmin alkoi tulla puhumisen vaikeuksia. Eli juuri hapuilua sanoissa ja nimien unohtamista ja muutakin takkuilua muistin käytössä.
Sama. Jotenkin alkaa koko ajan vaikuttamaan oudommalta, mitä oikeasti onkaan. Ihmiset katsoo vähän kieroon.
Alue: Aihe vapaa
aattelin vaan että jos tollasesta "tavasta" on haittaa ihan koulussa tai töissä tai sosiaalisessa kanssakäymisissä niin silloin varmaan voi jonkun diagnoosin ja hoidon saada, mutta jos sen kanssa pärjää niin mitäs siinä sitten