Elämä vastasyntyneen kanssa

Onnea pienokaisesta! Alkuun se elämä oli esikoisen kanssa rauhallista tutustumista puolin ja toisin. Nukuttiin yhdessä päiväunia ja mentiin vauvan rytmin mukaan muutenkin. Yritettiin luoda sellaista vuorokausirytmiä, jossa päivällä oli seurustelua hereillä olon aikana ja öisin sitten lähinnä hoidollisia puuhia. Pikkuhiljaa siihen muodostui selkeämpää rytmiä sen suhteen, että milloin käytiin vaunulenkeillä tai kylvyssä jne. 

Omat vauvat ovat olleet varsin tyytyväisiä ja itkeneet lähinnä, jos jokin on ollut vialla. Siihen sitten vakiotarkastus eli vaippa, nälkä vai väsy. Yleensä ongelmana on ollut joku noista kolmesta ja homma on hoitunut sillä. Välillä on ollut pieru tai röyhtäisy jumissa ja siihen on auttanut pierujumppa ja vatsahieronta. Kannattaa googlata vauvan pierujumppa, niin saat ohjeet. Pierujumppa on siis ihan sitä, että vauvan ollessa selällään tämän jalkoja työnnetään kevyesti koukkuun vatsan päälle yhtä aikaa, vuorojaloin ja vuoron perään oikealle ja vasemmalle puolelle vatsaa. Ennen jumppaa on hyvä tehdä kevyttä pyörivää sivelyhierontaa suolen liikkeiden mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan. 

Juuri näin. Vauvojen ei kuulu itkeä eivätkä ne itkekään siellä missä niitä hoidetaan luonnollisesti eli äiti hoitaa 24/7 ja mies toikkaroi jossain. Lapsi on kiinni äidissä eli emossa 24/7 ihan kuteb eläimilläkin. Se itku on viesti siitä että rääkkäätte vauvaa.

Mene pois täältä typerien kirjoitustesi kanssa!

Vastasyntynyt on vastasyntynyt vain hetken, idiootti, eikä sillä ole vielä mitään vuorokausirytmiä. Ja heti kun olet oppinut yhden kehitysvaiheen, tuleekin seuraava.

Kaikkea hyvää sinulle, Ap 💛

Yritä ottaa rauhallisesti. Kaikkien vauvojen alku ei ole helppo. Anna itsellesi ja vauvalle aikaa, yritä olla huolehtimatta liikaa mistään, mikä ei koske vauvaa ja sinua. 
Kyllä se siitä!

Äitimummianoppi

Panosta imetykseen, se on lapsen terveyden kannalta erittäin tärkeää varsinkin ensimmäisinä viikkoina. 

Kotona voi ottaa rennommin, ei tarvitse siivota ja tehdä ruokaa niin useasti kun aiemmin. Valmisruoka on myös ihan hyvä vaihtoehto. 

Nykyään voi tilata myös ostokset suoraan kotiin. 

Kannataa käyttää se aika kun vauva nukkuu siihen että itse lepää tai nukkuu, tosin onnistuu jos muita lapsia ei ole hoidettavana. 

Jos puoliso on apuna voidaan vauvan hoitoa jakaa hänen kanssaan. 

Vauva kulkee kätevästi kantoliinassa tai repussa ja läheisyys usein rauhoittaa vauvaa. 

Kun imettää on kätevä jos vauva nukkuu samassa sängyssä tai vauvansänky on aivan oman sängyn vieressä. 

Pulloruokinta on aika työlästä verrattuna imetykseen, koska maitoa pitää valmistaa aina yks annos kerrallaan ja tarjoilla tuoreena ja pulloja tietysti pitää tiskata ja keittää päivittäin. 

Kodinkoneisiin kannattaa panostaa pyykkikone ja kuivausrumpu tai kuivaavapyykkikone ja astianpesukone on ainakin jokaisessa lapsiperheessä hyvä hankinta. 

Robotti-imurin helpottaa siivousta. 

Vaipoille kannattaa ostaa vaipparoskis joka pitää hajut hyvin sisällään ja riittää kun tyhjentää silloin kun roskis on täynnä eikä tarvitse jatkuvasti viedä haisevia pusseja ulos. Kestovaipat on myös olemassa, mutta näistä tulee pyykkiä paljon, sekä vaippojen kokoaminen kuivauksen jälkeen vie aikaa, mutta toisaalta nää säästää rahaa ja luontoa ja on usein vauvan herkälle iholle parempi vaihtoehto kuin kertakäyttöiset vaipat. 

Tutti on monesti todella huono vauvan nukuttaja, kun se putoaa suusta vauva saattaa herätä ja silloin suosittelen jättää tutin kokonaan pois, jotta unet ei jää katkonaisiksi, jotkut vauvat tietysti nukkuu sikeästi eikä tuollainen asia heitä herätä. 

Pimennysverhot huoneeseen jossa nukutaan ja valoja mahdollisimman vähän, vauvalle pimeys on tuttua jo kohdusta ja siksi turvallisen tuntuinen. 

Kohinaa pitäviä laitteita jotkut kehuu hyviksi vauvaa rauhoittamaan, niitäkin voi kokeilla. 

Vauvalle ei kannata puhua silloin kun yrität nukuttaa häntä vaan liittää puhe niihin hetkiin kun ollaan hereillä, jolloin äänesi ei pidä vauvaa aktiivisena. 

Koliikkikeinu on ollut omilla vauvoilla todella tarpeellinen, kun itse on väsynyt sylittelemään vauvaa, voi vauvan laittaa keinumaan mikä usein vauvoista tuntuu miellyttävälle. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ostaa tai tehdä sellainen pieni, lämmitettävä kauratyyny, jos on vatsanpuruja. Välillä voi ottaa polvien päälle masulteen piereskelemään. 

Vauva ei koskaan itke syyttä. Se on hyvä muistaa.

Silti itkusta ei pidä hätääntyä, vauvat itkee ja syyt siihen ei ole yleensä suuria. Nälkä, märkä vaippa, vatsakivut ovat myös normaaleita vauvoille, jotkut vauvat voi itkeä todella kovaäänisesti ja jotkut ovat hiljaisempia. 

Ensimmäinen kuukausi taisi olla pahin. Piti öisin pomppia jumppapallolla tai ajella autolla, että sai vauvan nukahtamaan. Välillä pompin pallolla vauva sylissä 3h putkeen. Pikkuhiljaa alkoi sitten helpottaa. Päivät menivät Netflixiä tuijottaessa ja vaunulenkeillä. Pienet vauvat nukkuvat melkein vuorokauden ympäri eivätkä tarvitse paljon ohjelmaa. En pystynyt päivisin nukkumaan kun vauva nukkui eli olin tosi väsynyt. Yöt vuoroteltiin puolison kanssa. Vauvan ollessa 3kk ikäinen kaikki helpottui paljon enemmän ja vauvan oma persoona alkoi tulla enemmän esiin ja hän oli puuhakkaampi päivisin. Leikittiin leikkimatolla ja käytiin tapaamassa ihmisiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan. 

Tuo jatkuva ihokontakti ois monesta äidistä liian rasittavaa tarjota vauvalle ja en itsekään kykenisi siihen että en saisi hetkeäkään omaa aikaa. Lisäksi uskon että lapselle liika kiintymys vanhempiinsa on haitallista. Toki vastasyntynyt on eri asia kuin isompi lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Oma nukkuminen piteni parilla tunnilla yösyötön vuoksi, mutta muutoin sain täydet yöunet. Kun nukkuu perhepedissä ja imettää sängyssä, ei herää itsekään niin täysvalveille ja vauvakin nukahtaa helpommin.

Lisäksi mitään korvikkeita ja pumppumaitoja ei kannata tietenkään antaa. Äidin yömaidossa on melatoniinia joka nukuttaa vauvaa, kuten sekin että äiti imettää puoliunessa vauvan vieressä. Se on luonnollista ja turvallista vauvalle. Muutenkin naisen keho koko ajan adaptoituu vauvan kasvuun ja tarpeisiin, ja maidon koostumus vaihtelee. Nämä pumputtelijat saattavat antaa vauvalle ihan todella vanhaa maitoa joka on vääränlaista vauvan kehitysasteelle. Älkää lähtekö mukaan näihin pharman kidutus- ja sekoiluoppeihin. Ihminen on nisäkäs, eläin. Lapsella pienen eläimen tarpeet ja äidillä emon.

Samaa mieltä, neljä lasta vieressä nukuttanut.

Kapalointi auttaa vauvaa nukkumaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan. 

Tuo jatkuva ihokontakti ois monesta äidistä liian rasittavaa tarjota vauvalle ja en itsekään kykenisi siihen että en saisi hetkeäkään omaa aikaa. Lisäksi uskon että lapselle liika kiintymys vanhempiinsa on haitallista. Toki vastasyntynyt on eri asia kuin isompi lapsi. 

Pienellä vauvalla ei voi olla liikaa kiintymystä vanhempiin. Koin kyllä itsekin jatkuvan läheisyyden vauvaan rasittavana. Kyllä se käy rassaamaan kun joku on kaikki päivät sinussa kiinni, mutta se pitää vain kestää, koska se on vauvan kehityksen kannalta ensiarvoista. Helpotti kun menin takaisin töihin ja vauvan isä jäi kotiin ja oli se kenessä roikuttiin.

Onnea vauvasta <3

Jos tuntuu että joku on outoa kannattaa puhua siitä neuvolassa ja ottaa uudelleen puheeksi jos vähätellään. Lääkäri totesi mulle että vie vaan vaunuissa ulos vaikka kiljuu siellä, tekee hyvää liikunta. Oma terkka tajusi vauvalla olevan refluksin ja helvetti alkoi siitä helpottaa. En kehdannut koskaan kysyä kuuluuko vauvojen kiljua kokoaikaa koska netissä luki että vauvat itkee. Kun kuuntelen vauvoja kaupassa yksikään ei kuulosta siltä, että kissaa nyljetään elävänä että olisi vain pitänyt kysyä.

Muista pitää huoli että saat myös välillä nukuttua kunnolla! Ja syötyä hyvin jotta jaksaa! Jos tuntuu että ei tee riittävästi tai tekee väärin tai mitä tahansa niin se on höpöhöpöä kun pienille riittää syli, ruoka, uni ja puhdas vaippa. Sen enempää ei tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Hengitä.

 

Eräänä päivänä vastasyntynyt on taapero, sitten koululainen ja vaikket nyt uskoisi, tulee päivä jolloin hän lähtee maailmalle.

 

Eli onnea uudesta ihmisestä, omasta perheestä. Vauva tuo parhaat neuvot mukanaan. Pikkulapsi on siitä helppo, että se on fyysinen. On nälkää, kylmää, kuumaa, hiertää, janottaa. Pahimmankin huudon keskellä, kun itkette molemmat, niin muista että se ei kestä ikuisesti.

Tämä. Syntymä on kuolemantuomio :(

Vauva rauhoittuu unilääkkeikkeillä hyvin ja nukkuu suurimman osan päivästä. 👍

Kokemusta on kahdesta vauvasta. Toinen oli valtavan helppo. Nukutin illalla pinnasänkyyn ja nappasin yöllä viereen. En noussut yöllä sängystä kertaakaan ennen kun lähempänä yhden vuoden ikää hänellä oli korvatulehdus. Ei valoja, ei mitään pullohässäkkää. Vauva ei itkenyt oikeastaan ollenkaan. Kaikin puolin tyytyväinen. Tavattiin ystäviä, tein paljon vaunulenkkejä ja kotona puuhastellessa vauva jaksoi seurata tekemisiäni. Meille syntyi hyvä rytmi ja rutiini jo ihan muutaman viikon iässä. Olin itse todella virkeä. 

Toinen vauva oli paljon tyytymättömämpi ja valvoi yöllä. Hän ei itkenyt eikä ollut vatsavaivoja, mutta kitisi ja oli todella huomionkipeä. Siihen auttoi vauvan kanssa oleilu kaiken aikaa. Nukkui myös päiväunet huonosti. Toisaalta ei siinä ollut mitään muutakaan tekemistä kuin vauvaa ja kotia hoitaa, että ei se haitannutkaan. Vauva oli kantorepussa usein. Vaunulenkeille piti vaihtaa ratasosa hirveän aikaisin, kun ei sietänyt sitä koppaa. Kitinä loppui, kun vauva pääsi liikkeelle ja oppi kävelemään 10 kk iässä. Tämänkin tapauksen kanssa pidin yllä tosi säännöllisiä rutiineja.

Molemmilla oli näitä "vaiheita", jonka jälkeen vanhat niksit eivät auttaneet ollenkaan. Vaikutti yleensä siihen, miten vauvan sai nukahtamaan. Eräänä iltana en saanut helppoa vauvaani millään nukahtamaan. Aikani yritin ja vähän tuskastuneena menin puolisolleni valittamaan, ettei nukuttamisesta tule mitään. Palattiin yhdessä vauvan luokse ja huomattiin, että oli nukahtanut sillä aikaa kun käväisin toisessa huoneessa. Sen jälkeen häntä ei enää erikseen nukutettu vaan vietiin vain omaan sänkyyn ja nukahti itsekseen. Kunnes tuli seuraava vaihe ja piti keksiä jokin päivastainen keino. Jatkuvaa ongelmanratkaisua siis pitää vauva tyytyväisenä. Koliikki-itkut ja allergiat on sitten asia erikseen. Sellaiseen ei ole neuvoja antaa. 

Vauvavuoden aikana tunsin olevani lomalla, mutta sen jälkeen ikävuodet 1-3 oli raskaita. Imetys loppui ja samalla katosi kaikki taikavoimat valvomiseen. Parisuhde oli koetuksella. Sitten taas helpotti, kun lapsi kasvoi isommaksi. Hyvän rutiinin ylläpitäminen (ja muuttaminen jos ei toimi) on kantanut kouluikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Onnea vauvasta <3

 

Jos tuntuu että joku on outoa kannattaa puhua siitä neuvolassa ja ottaa uudelleen puheeksi jos vähätellään. Lääkäri totesi mulle että vie vaan vaunuissa ulos vaikka kiljuu siellä, tekee hyvää liikunta. Oma terkka tajusi vauvalla olevan refluksin ja helvetti alkoi siitä helpottaa. En kehdannut koskaan kysyä kuuluuko vauvojen kiljua kokoaikaa koska netissä luki että vauvat itkee. Kun kuuntelen vauvoja kaupassa yksikään ei kuulosta siltä, että kissaa nyljetään elävänä että olisi vain pitänyt kysyä.

 

Muista pitää huoli että saat myös välillä nukuttua kunnolla! Ja syötyä hyvin jotta jaksaa! Jos tuntuu että ei tee riittävästi tai tekee väärin tai mitä tahansa niin se on höpöhöpöä kun pienille riittää syli, ruoka, uni ja puhdas vaippa. Sen enempää ei tarvitsekaan.

Netti on nykyään niin täynnä tietoa, ettei jää siitä kiinni. Lapsi ei koskaan itke turhasta, siihen on aina joku syy ja usein helppo poistaa.

Neuvola on nykyään puhdas turhake. Ei sieltä mitään järkeviä vastauksia saa.

Minulla on kokemusta kahdesta vauvasta. Tärkein neuvoni on että sodassa, rakkaudessa ja vauvaperheessä (lähes) kaikki keinot ovat sallittuja. Kannattaa ottaa rennosti ja mennä siitä mistä aita on matalin, älä mieti liikaa mitä muut jostakin sanoisivat vaan tee miten sinusta on helpointa ja mukavinta. Itsellä imetys oli ensimmäisen lapseni kohdalla vaikeaa, ja uuvuin kaikkeen siihen pumppaamiseen, tuttipullojen pesemiseen ja yleiseen syöttämisen työläyteen. Toisen lapseni kanssa imetys sujui alusta asti helpommin, ja se on tehnyt koko arjesta monin verroin kevyempää. Raskain vaihe toisen lapsen kohdalla oli noin 1-2 kuukauden iässä kun vauva oli itkuisimillaan ja nukuttaminen iltaisin oli tosi vaikeaa. Selvästi helpotti 4 kk iästä eteenpäin ja nyt 8 kk kohdalla nautin vauva-arjesta hyvinkin paljon.

Elämä on hyvää vastasyntyneen kanssa kun antaa hänelle ravintoa omasta rinnasta. Jokainen nainen siihen pystyy, oman lapsen ruokkiminen onnistuu aina. 

Toki joukkoon mahtuu joitakin, jotka kuvittelevat ulkonäön olevan tärkeämpää kuin lapsen terveys.

Kasvaahan ne tietty korvikkeilla, mutta aivot jää ilman ravintoa rypsiöljylitkulla.

Mun kokemukseni on se, että harva asia on niin tylsää kuin kotona kökkiminen vastasyntyneen kanssa. Ei vaikuttanut elämään mitenkään muuten kuin siten, että mihinkään ei päässyt, jäätävän kylmä talvi eikä vauvan keuhkot olisi kestäneet. Istut. Kotona. Tuijota telkkaria. Vauva nukkuu. Vauva kakkaa. Vauva nukkuu. Vauva syö. Vauva nukkuu. Tuijotat lisää telkkaria. Vauva syö. Vauva nukkuu.

Kiljuin riemusta kun kolmen kuukauden kärvistelyn jälkeen pääsin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Sylissä oli koko ajan paitsi vaunuissa lenkin ajan. Nukuttiin ihokontaktissa päivät yöt. Ei itkenyt ollenkaan. 

En todellakaan roikottanut lastani kiinni itsessäni 24/7. Ihan kipeää tuollainen. Ja hyvin nukkui, itkemättä.