Sinä jolla on onnellinen parisuhde

Tärkeä tämä aihe!

Me ollaan kumppanin kanssa samalla aallonpituudella toistemme kanssa. Jaetaan hyvin paljon samoja arvoja. Kommuniokoidaan vaikeistakin asioista suoraan, otetaan oikeasti aikaa käsitellä asioita.  Tehdään kivoja asioita säännöllisesti, sellasia mistä molemmat saa energiaa. Kuunnellaan toisiamme aidosti ja läsnäololla. Huomataan arjen pienet (suuret) ilot ja toteutamme niitä, esimerkiksi käymme yhdessä metsälenkeillä. Ei olla puhelimilla toistemme kanssa, edes kotona. Suhdekeskustelujen pitäminen, joita pidettiin noin kerran kuussa, kun käytiin läpi kriisiämme. Turvallisen tilan luominen, jotta pystytään olemaan myös haavoittuvaisina ja "paljaina" toistemme edessä, ei olla täydellisiä vaan ihmisiä. Osoitetaan rakkautta toisiamme kohtaan mm. sanomalla se ääneen. Otetaan aikaa kunnon rakastelulle. Opitaan toisistamme jatkuvasti, esim- mistä toinen nauttii jne. Toisen nautinto on myös toiselle nautinto. Tehdään kivoja asioita myös yksin ja omien kavereiden kanssa.  Opitaan jatkuvasti enemmän ja enemmän toisistamme.  Laitetaan toisillemme rajoja. Annetaan tilaa kaikille tunteille (suru on yhtä tervetullut ja tärkeä kohdata kuin ilo jne).  Annetaan tilaa toisillemme olla erilaisia ja tilaa toistemme omille jutuille. Riitojen jälkeen sovitaan asiat, katsotaan yhdessä mitä opittiin ja etsitään ratkaisu yhdessä. Kiitollisuuden osoittaminen toiselle. Molempien henkilökohtaisten tarpeiden huomioiminen. 

Suhdetta takana noin vuosikymmen, ollaan N33 ja M37. Olemme samalla toistemme parhaat ystävät. 

Osa parhaista asioista suhteellemme on myös ollut se, että uskalletaan tehdä asiat juuri meidän tavalla, ei niinkuin "parisuhteessa pitäisi tehdä". Esimerkiksi meillä on omat huoneet ja välillä asumme ulkomailla. Näitä asioita meidän ystävät ja sukulaiset ovat ihmetelleet ja kyseenalaistaneet kovasti, mutta meille nämä asiat ovat todella tärkeitä :) 

Jatkan vielä:  lisään tähän, tätä keskustelua lukeneena, että kyllä itsekin komppaan sitä, että riippuu hyvin paljon ihmisen luonteesta ja moraalista, myöskin valmiudesta vastaanottaa toiselta kritiikkiä ja muuttaa omaa toimintaa tarvittaessa. Joku tuolla jo mainitsikin että on "ottajia ja antajia". Olemme molemmat antajia, ja aidosti välitämme muista. Pyrimme "yhteiseen hyvään" niin kaveriporukoissa, töissä kuin tässä parisuhteessakin.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmisessä oleva asenne. Paljon on naisia vihaavia miehiä (ja varmaan miehiä vihaavia naisia), joilla ei tarvitse paljon pintaa raaputtaa, kun viha tulee esiin. Sellainen ihminen ei osaa olla samalla puolella. Ei siis kykene parisuhteeseen.

Naiset, tarkistakaa aina millainen suhde miehellä on äitiinsä. Siitä sen näkee.

Miehelläni oli äitiinsä omituinen viharakkaussuhde. Sitä samaa on meidänkin parisuhteessa ollut. Parisuhdetta ei oikeastaan enää ole. Äidin pikkupoika on rasittava persoona puolisona ja isänä.

Teini-iässä rupesimme seurustelemaan. Armeijan jälkeen työelämään ja naimisiin eli kummallakaan ei akateemisia opintoja. Minun työt veivät asumaan eri puolille Suomea ja puoliso aina luopui omasta työstään. Iskua otimme 90-luvun lama-aikana kun molemmilta loppui työt, puoliso sai osapäivätöitä ja minulla kesti noin 1,5 vuotta että sain töitä, ja taas oli matalalentoa eli asuinpaikkakunnan vaihto. Koti ja perhe ollut etusijalla ja molemminpuolinen kunnioitus pitänyt kokonaisuuden kasassa. 

Pitää mielessä sen, että puoliso ei ole vihollinen vaan negatiivisen kommunikaation kierre on se vihollinen. Opettele kommunikoimaan kumppanisi kanssa. Secure Love, Julie Menanno 

Tuota kirjaa suosittelen ihan kaikille. Avaa uusia maailmoja. 

Olen varmaan kahdesti aikaisemmin kirjoittanut tänne sen elämänohjeen, jonka vihkipappimme antoi: Kilpailkaa toinen toistenne palvelemisessa. Tämä on toiminut hyvin jo 58 vuotta. 

No nyt on hyvä aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan kahdesti aikaisemmin kirjoittanut tänne sen elämänohjeen, jonka vihkipappimme antoi: Kilpailkaa toinen toistenne palvelemisessa. Tämä on toiminut hyvin jo 58 vuotta. 

Tämähän se. Äärettömän yksinkertainen ohje "toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Hyvä ruokkii hyvää ja siitä tulee kierre. Meillä takana 21 onnellista vuotta.

No meillä on ja on ollut paljon onnellisia hetkiä ja aikoja, mutta myös hyvin huonoja. Koska riidan tullen minusta on tullut miehelle välittömästi vihollinen, jota vastaan pitää taistella kaikin keinoin. Rajuakin henkistä väkivaltaa.

Vasta todella pitkän ajan jälkeen motivoitui hakemaan apua traumoihinsa. Ja se hiljalleen tuottaa tulosta.

Meitä on yhdessä pitänyt rakkaus ja sitkeys, se että on muistanut hyvät ajat eikä ole kaatunut huonoihin. 

Kultainen sääntö: kohtelen toista niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Samankaltainen arvomaailma, jaettu kulttuurillinen viitekehys, riittävä tilan antaminen, hyvä seksi. Ymmärrys siitä, että rakkaus ei osu näin kovaa kohdalle kovin montaa kertaa elämässä, ja halu varjella suhdetta.
Komentelu, mykkäkoulut ja nälviminen olivat arkea edellisessä suhteessa. Miten voikin mies heittäytyä prinsessaksi!     

Monta hyvää on edellä sanottu, tässä pari sellaista näkökulmaa joita ei tainnut vielä olla.

Ensinnäkin aito ja todellinen sitoutuminen. Me ollaan naimisissa eli yksi yksikkö. Me ei olla katselemassa, josko jostain voisi löytyä joku parempi, tai laskelmoimassa kannattaako vaihtaa. Ero ei ole ratkaisu arkipäiväiseen tympääntymiseen, vaan jotain joka tapahtuu ääritilanteissa jos on ihan pakko. Kun lähdetään liikkeelle siitä asetelmasta, että puoliso on se joka on eikä vaihdu, löytyy moneen asiaan ratkaisu. Ja siis nimenomaan niin että molemmilla on sama asenne ja tahtotila saada asiat toimimaan nimenomaan tämän henkilön kanssa.

Toinen asia on halu tehdä toinen onnelliseksi. Tämäkin on sellainen, joka pitää olla molemmilla, ettei mene hyväksikäytöksi ja alistamiseksi. Kun toinen ihminen on tärkeä, silloin haluaa hänen olevan onnellinen ja haluaa tehdä sellaisia valintoja jotka tekevät hänet onnelliseksi, jos se vain on järkevästi mahdollista. Tämä on helppoa ja luontevaa, kun toisesta huokuu empatia ja välittäminen ja kaikesta huomaa, että mun onnellisuus on myös hänelle tärkeä prioriteetti.

Ai että mistäkö tuollaisia helmiä löytää? No meidän tapauksessa tässä vaikuttaa se, että hyväksyin sellaisen miehen, joka ainakaan pituuden ja terveydentilan puolesta ei täyttäisi monien palstalaisten kriteerejä. Sen sijaan löytyy niin huikea kyky ottaa toinen huomioon, että huh huh, miten tuollaista voi ollakaan.

Terveellä itsetunnolla pääsee pitkälle.

Kunnioitus. Ihan alkaen sellaisesta asiasta, etten koskaan sano miehestäni mitään pahaa kavereilleni tai lapsille. Yksinäni saatan sadatella, että taas teki tuon eri tavalla kuin sovittiin, mutta muiden edessä en koskaan nolaa häntä.

Yhteinen aika. Työskentelemme samassa toimistorakennuksessa ja lounastamme aina yhdessä. Luin jostain, että tarvitaan aivan järjetön määrä yhteistä aikuisten aikaa, jotta emotionaalinen yhteys säilyy ruuhkavuosina. Se pitää paikkansa.
Hauskuus. Mieheni saa minut nauramaan joka päivä. Se on yhtä tärkeää kuin seksi.

- syvä henkinen yhteys

- taianomainen seksi

- yhteiset romanttiset illat ja syvälliset keskustelut

- jokapäiväinen huomioiminen (hellyys ja läheisyys)

- yhdessä nukkuminen

- jaettu arki ja perhe

- itsestä huolehtiminen ja erillisyys

Meillä on takana 26 vuotta avioliittoa. Olemme onnellisia yhdessä ja rakastamme toisiamme sekä olemme toistemme parhaita ystäviä. Epäilen, että toimivan suhteemme yksi syy on samanlainen tunneälykkyyden taso. Meillä on hyvin samankaltainen reagointi erilaisiin tunnepuolen asioihin, mm. nauramme samanlaisille asioille eli huumorintaju on samanlainen, tunnemme surua myöskin samoista asioista. Osaamme myös tukea ja kannatella toista, kun toinen on alakuloinen tai surullinen jstkn.

Meidän liitossa iso tekijä on myös toisen kunnioitus ja ihailu. Ja se on molemminpuoleista. On aivan ihanaa, kun mieheni katsoo minua rakastavasti ja kertoo miten kaunis olen hänen silmissään. Se hyvä ja positiivien energia jota koen hänen läheisyydessään antaa luottamusta ja turvaa sekä vahvistaa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmisessä oleva asenne. Paljon on naisia vihaavia miehiä (ja varmaan miehiä vihaavia naisia), joilla ei tarvitse paljon pintaa raaputtaa, kun viha tulee esiin. Sellainen ihminen ei osaa olla samalla puolella. Ei siis kykene parisuhteeseen.

Naiset, tarkistakaa aina millainen suhde miehellä on äitiinsä. Siitä sen näkee.

En allekirjoita tätä. Puolisollani on etäinen ja tulehtunut äitisuhde, mutta se ei heijastu minuun. Päinvastoin, koen että hankala äiti saa hänet havaitsemaan minun hyvät puoleni vahvemmin, niitä ei oteta itsestäänselvyytenä. 

N 42

Vaimon alamaisuus miehelle.

Meidät pitää samalla puolella samat intressit ja arvot.

Ei omia menoja, vaan yhteisiä menoja.

Ollaan luonnostaan oltu tiivis parivaljakko ja lasten tultua tiivis yhteisö.

Liian paljon sivusta seuranneena moni parisuhde hajoaa samalla kaavalla. Otetaan omaa aikaa ja kohta sitä yhteistä aikaa ei enää ole, eikä tule.

Minulla on jo kolmekymmentä vuotta kestänyt onnellinen parisuhde. Meillä menee hyvin siksi, että otamme toisen aina huomioon, emme sooloile. Tämä on meillä ainakin toiminut jo näin pitkään. Kumpikaan ei osta vähistä rahoista mitään kysymättä toiselta, ei varaile lomia kavereiden kanssa tai mökkireissuja kysymättä toiselta, eikä kumpikaan huitele siellä täällä jatkuvasti, vaan ollaan aika paljon yhdessä.

Meillä on molemmilla toki myös omia ystäviä ja omia menoja. Aina välillä pitää myös itseä muistuttaa, kun arki vie niin kovasti mennessään, että toista on hyvä huomioida jollakin pienellä, mikä muistuttaa häntä, että juuri hän on tärkeä. Minulle mies saattaa ostaa kukkakimpun tai tuoda meille viikonlopuksi leivokset. Minä taas saatan tehdä hänelle aamupalaa, kun hän nukkuu. Ihan pieniä juttuja, mutta tärkeitä. Meillä on myös ollut todella paljon vaikeuksia, mistä on selvitty yhdessä, joten ihan pieneen ei meidän suhde kaatuisikaan.

Todella, todella hyviä näkemyksiä ja neuvoja täällä. Ne toimivat, kun molemmat osapuolet ymmärtävät tilanteen ja pyrkivät suurimman osan ajasta toimimaan niiden mukaan. Yksipuolisesti ei saa liittoa toimimaan, mutta jomman kumman on otettava ensimmäinen askel.