Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tajusin että olen arjessa täysin vailla ystäviä.

Vierailija
11.05.2026 |

Lapset ovat kasvaneet sen verran että tämä iltana se jysähti.


Mulla ei ole enää ketään jonka voisin kutsua illalla vaikka hetkeksi istumaan meille.


Kaikki läheisemmät ystävät asuvat kaukana, ja ne näkemiset ja jopa soittaminen ovat sellaisia erikoistapauksia nykyään.


Ennen lapsia ja nykyistä paikkakuntaa luonani saattoi piipahtaa joku lyhyestikin. Istuttiin iltaa, saunottiin.


Ei mun arjessa ole vuosikausiin enää ollut mitään sellaista. : ( Ne on erillisiä, harvinaisia, järjestämällä järjestettyjä juttuja.

 


Onko muilla samaa?

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
11.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sen siitä saa kun keskittyy miehiin ja lapsiin eikä naisystäviin. Löydät vielä jonkun jos näet vaivaa

Tätä olen pohtinut, kun tulee mies ja lapset kuvioihin kaikki muut unohdetaan. Sitten kun lapset kasvaa ja suhde kulahtaa aletaan kaipaamaan jo kauan sitten unohdettuja ystäviä jotka suljettiin pois elämästä miehen ja ladten tultua kuvioihin. Jännä ettei muissa ole näin sulkeituneita ja yksinkertaisia ihmisiä vaan ystävät kulkevat mukana läpi elämän. 

Vierailija
22/23 |
11.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko yrittänyt etsiä ystävää.ä? Itse löysin frendie sovelluksesta ystävän. Ei heti tärpännyt, vaan useamman kanssa kirjoittelin ja tapasin. On  mukava ihminen. Kannattaa kokeilla tuota sovellusta tai muuta ystävähakua. Mitään ei menetä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
11.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joskus on epärealistista odottaa että joku olisi vain minua varten yhtäkkiä. Ei onnistu.

Sensijaan suosittelen yhdistystoimintaa. Suomi on tuhansien yhdistysten maa. Jos ei ole vaivoja joihin tarvii vertaistukea, on yhteisötaloa, seurakuntaa, taidetta, liikuntaa, talvisin työväenopisto, keskustelukerhoa ym. Kun käy säännöllisesti voi tutustua tai jutella kertaluonteisesti. Pääasia että ei tunne oloa yksinäiseksi. Johonkinkuulumisen tunteen voi saada vaikka liikuntaryhmässä, vaikkei edes juteltaisi mitään.

Jos on ongelmia, voi soittaa kriisipuhelimiin ta hakea keskusteluapua. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita.

Yhdistystoiminta ja harrastukset ovat hyviä, niitäkin elämässäni kyllä on jo.


Ehkä tämä on hieman erilainen ongelma, kun seuraa usein on, mutta en kiinnity ihmisiin. 

Ap