Lue keskustelun säännöt.
Miten hyödyntää pieni takapiha rivitalossa?
Meillä on pieni takapiha, jonka on viime vuodet isoksi osaksi täyttänyt lasten trampoliini. Tänä vuonna ei tramppaa enää laitettu, ja olisi ihan kiva hyödyntää pihaa. Terassilla on tietysti grilli ja pieni sohvaryhmä. Piha on todella varjoisa ja metsään rajautuva, esimerkiksi nurmikko kasvaa sammaleisena.
Miten muut ovat keksineet laittaa pihalle? Ideoita?
Kommentit (226)
Ruosteinen Hiace seisomaan sinne takapihalle, sen kyytiin sopii muutakin romua sinne lavalle sateensuojaan, jollei kattokin ole ruostunut puhki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni tärkeintä omalla pienellä takapihallani on maadoittuminen eli että saan olla paljain jaloin nurmikolla.
Laita lavakaulus, vaikka herneitä kasvamaan, niitä saa herkutella pakkasiin asti.. Porkkanapenkkiä, perunoita ämpäriin, tulee paljon perunoita ja ovat hyviä? Mihin päin piha on niin sen mukaan kukat.. Jos helppoa haluat niin osta erikokoisia purkkeja, niihin kukkia yksi iso ja muut pienempiä.. Entäs havupuut? Ainavihreitä, ja nättejä talvellakin, voi laittaa vaikka valot..
Ruusuja? Pionit? Alppiruusut, eivät tiputa talvellakaan lehtiä, kasvavat kyllä isoksi.. Tai käy oikealla puutarhalla kyselemässä ja katselemassa, kun tiedät mihin päin piha on niin osaavat neuvoa kukkia..
Sammaleen poistoonkin on saatavilla aineita, tai kuorikaa koko piha ja uusi nurmi kasvamaan.
Pieni katettu pergola, mihin joko pöytäryhmä tai sohva tms., pikku rivaripihalla on tärkeää oma rauha, että vaikka joku seinämä(puuta,rimaa, missä ehkä kasvi kiertämään) antamaan näkösuojaa, sitten tietysti aurinkokennovaloja upotettuina maahan, aurinkokennovaloja roikkumaan jos puu tai pensas niin oksille tai rakenteisiin, kivilaattoja poluksi........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sammaleinen nurmikko tarvitsee kalkkia.
Helpointa tuossa voisi olla luopua nurmikosta kokonaan, niin ei tarvtse leikata eikä ole samalla tavalla punkkiongelmiakaan. Tuollaisessa varjoisssa metsänreunassahan punkit oikein hyvin viihtyvät. Eli jatkaa terassia ja laittaa istutukset reunoille lavakauluksiin, näkösuojaksi sermi. Punkkien kannalta lavakauluksessa muiden lajien seassa kannattaa suosia tuoksuvia yrttejä ja kukkia kuten laventelia, kissanminttua, samettiruusua ja valkosipulia. Metsän rajalle kannattaa laittaa metrin nerran soraa tai betonilaattoja. Jos haluaa, niin reunoille voi laittaa jotain muita pensaita kuin havuja tai tuijia, eli esim. marja-aroniaa, tuhkapensasta, korallikanukkaa tai vähän korkeammaksi kasvavaa marjatuomipihlajaa (n.s. mustikkapuu, saskatooni). Näistä kannattaa karsia maanpinnasta oksat pois 20 cm matkalta jotta alusta pysyy ilmavana eikä punkit saa kosteaa elintilaa, laita juurelle soraa tai lastua ja istuta vielä jotain noista mainituista tuoksuvista kasveista ennen oleskelualueen reunaa.
Hiiret ja rotat joillakin jopa käärmeet viihtyvät terassin alla. Ehdotan helppohoitoista kivipihaa, ei laattoja vaan nimenomaan irtokiviä. Niitä on saatavilla eri kokoisia ja värisiä, keväisin vain hiukan siistii ja tarvittaessa lisää säkillisen kaksi kiviä lisää. Ei mitään liian pientä ettei mene soraksi. Pihan reunoille laatikoihin kasvustoa, vihreää tai kukkaa.
Tämä kuulostaa järkevältä. Lähtökohtaisesti kuitenkin kyseessä on pieni ja varjoisa, metsänreunaan rajoittuva piha, joten ei siitä saa millään aurinkoista pihaa, jossa nurmikko viihtyisi. Erikokoisia kiviä ja soraa kannattaa laittaa, koska ne ovat kauniita ja rajaavat hiirten tulemista metsästä eivätkä tarjoa lymypaikkoja myöskään hyttysille tai punkeille.
Itse en välttämättä laittaisi tontin rajalle mitään aidanteita, koska metsä on yleensä itsessään kaunis näkymä, jota ei tarvitse peittää. Jos metsässä on jostain syystä paljon kulkijoita, niin siinä tapauksessa istuttaisin tontin takarajaan pari tuuheaa lehtipensasta, esimerkiksi aronia on helppo, ja rodotkin saattavat viihtyä. Varjossa rodoista tulee usein korkeita. Mutta mitään havuja tuonne metsän reunaan ei missään tapauksessa kannata istuttaa, koska ne tarjoavat hyvää elintilaa punkeille ja varjostavat lisää jo ennestäänkin varjoisaa pihaa.
Japanilainen puutarha onnistuu hyvin varjoisaankin pihaan. Sinne voi tuoda kauniita kiviä ja valkoista soraa ja istuttaa pensaita ja pikkupuita, joilla on kaunis ruskaväri, ja johonkin kohtaan laittaisin pienen kirsikkapuun. Havut voi pitää minikokoisina leikkaamalla. https://www.kotipuutarha.fi/mamas-garden/japanilainen-puutarha-vierailu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sammal on kaunista, älä vaan hävitä sitä.
Ei tarvitse hoitoa eikä leikkausta.
Poreammeita ja paljuja en ymmärrä ollenkaan, eikös niiden puhtaanapidossa ole oma hommansa ja veden vaihdossa?
Ammeet ja paljut tuottavat kauheasti hommaa. Vuokraa lomallasi paikka, jossa on sellainen. Huomaat, että pari käyntikertaa on ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säänkestävä pingispöytä. Verkko pois ja pöytäliina pöydälle, kun pidät puutarhapäivällisiä tai muita kekkereitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Pieni kukkapenkki löytyykin siis jo ja pari pientä puuta. Jotain paljoa/poreammetta olen vähän haaveillut, mutta se onkin isompi projekti. Enkä tiedä olisiko siinä kiva olla, ongelmana myös miten saisi näkösuojaa. -ap
No ei todellakaan olisi kiva jos naapurit vieressä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita vaikka kannabista kasvamaan.
Itselläni on pieni terassi, pelkkä nurmi ja ympärillä vähän huonosti kasvava tuija-aita. Jos on tarpeeksi vettä, se nurmikko riittää hyvin, se näyttää kivalta (oh:ssa maisemaikkuna). Naapurit ovat laajentaneet terasseja koko huoneistonsa levyiseksi, jolloin se nurmikkokaistale on todella kapea, itse en terassia niin paljoa käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita perunalle.
Varjoisa piha?
Ap, jos sammal viihtyy, etsi inspiraatiota japanilaisesta puutarhasta. Ainakin yksi suomalaisiin oloihinkin kirjoitettu japanilaisen puutarhan opas on olemassa. Japanilaiset ovat muutenkin pienen puutarhan mestareita.
Tämä ei välttämättä tarkoita, että pitäisi kykkiä polvillaan nyppimässä sammalista rikkaruohoja ja leikellä bonzaita zeninä. Vaan voit valita sellaiset kasvit ja lajikkeet, jotka tuovat japanilaishenkistä ilmettä ja luonnostaan kasvavat sopiviksi. Kaikenlaiset kääpiöivät versiot siis. Kuunliljat sopivat varjoiseen ja japanilaishenkiseen puutarhaan, jopa marjakuusi, hidaskasvuinen kun on ja kestää varjoa. Samoin Tapion pöytä -kuusesta on hyvä aloittaa, erilaisista katajista. Väriä sitten lehtevistä joilla on värilliset lehdet ainakin ruskan aikaan. Hurmevaahtera sopii japanilaiseen puutarhaan erinomaisesti ja vaahterat itse asiassa kestävät hyvin varjoa - kuten kaikki lehtokasvit, niiden normaaliin kehityskulkuun kuuluu se, että jurotetaan pienenä taimena isojen jättiläisten varjossa ja kun jättiläinen kaatuu, kasvu röyhähtää.
Erilaiset heinät sopivat myös, ne ovat olleet muotia nyt muutaman vuoden. Saniaiset, alppiruusut, atsaleat, onhan näitä. Näsiä on keväällä kaunis ja siitäkin on puutarhaversio, on vaan tosi myrkyllinen. Keskity kasveihin jotka ovat joko kääpiöiviä tai muuten hidaskasvuisia.
Kaikenlaiset kivet, puunkappaleet ja vesielementti sopivat myös. Ylipäänsä unohda nurmikko, keskity siihen sammaleeseen, pitkospuihin ja kivettyihin polkuihin ja peittokasveihin. Pääset helpommallakin.
Tuossa pari linkkiä, ei kovin hyviä artikkeleita mutta saat osviittaa.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/japanilaistyylinen-puutarha
https://www.kotipuutarha.fi/japanilaista-tunnelmaa-puutarhaan/
Oikeasti jos pihan takana on metsä, tulet saamaan todella hyvän lopputuloksen, kun puutarhasi ikään kuin jatkuu metsään. Tätä ne japanissakin tavoittelee, puutarha on pienoismaisema ja sitten puutarhan muurin takaa näkyy oikea maisema -olit sitten vaikka Kioton keskustassa.
t: Puutarhuri ja nipponfiili
Vierailija kirjoitti:
Japanilainen puutarha onnistuu hyvin varjoisaankin pihaan. Sinne voi tuoda kauniita kiviä ja valkoista soraa ja istuttaa pensaita ja pikkupuita, joilla on kaunis ruskaväri, ja johonkin kohtaan laittaisin pienen kirsikkapuun. Havut voi pitää minikokoisina leikkaamalla. https://www.kotipuutarha.fi/mamas-garden/japanilainen-puutarha-vierailu…
Monet havut pysyvät pieninä ihan luonnostaan tai ovat niin hidaskasvuisia, ettei tarvitse ylikasvamista murehtia. On paljon kotimaisia katajalajikkeitakin, eri mallisia ja värisävyjä.
Japanilainen puutarha on tosiaan pienen ja varjoisen pihan paras vaihtoehto. Siitä saa kauniin, seesteisen, rauhoittavan, ihanan hiljentymiskeitaan. Toki jos ap on paljuihminen, hän ei ehkä tuollaisista arvoista perusta.
Mutta aloittaa voi vaikka sillä, että istuttaa muutaman erikorkuisen havun, ihan vaan vaikka kääpiövuorimännyn, tuivion tai rohtokatajan (kasvavat maata myöten) ja sitten tavallaisen kotikatajan niiden taakse. Näiden väliin esim. revontuliatsalea. Ne tykkää happamesta joten sopivat hyvin havujen alle ja ylipäänsä rhodot ja havut pärjää hyvin yhdessä. Tuossa on jo kolme kerrosta. Nuo siis niin, että matalin on lähimpänä katsojaa, ja kasvien linja ohjaa katseen siilhen takana olevaan metsään.
Sitten sammaleelle pari kiveä, isoa tyvitukinlumppia tai mitä nyt saattekin käsiinne. Tai betonimöhkäleitä, niidenkin päälle voi kasvattaa sammalta. Homma menee niin, että kuivaat sammalet, sekoitat silpuksi, minkä jälkeen sekoitat ne piimään tai olueeseen ja kaadat kiven päälle. Siitä se sitten lähtee. Tai jos on tuttu metsänomistaja, kysy saatko kerätä sammalia. Voit sitten kääriä niitä kiven päältä ja siirtää betonimöhkäleen tai seulanpääkiven päälle. Ne eivät edes tiedä vaihtaneensa paikkaa. Erilaisia turvekakkuja myydään myös, joista voi tehdä muotoja ja kasvattaa päälle sammalta, mutta itse pidän puusta ja kivistä.
Sitten pieni kiemurteleva kävelypolku joko kivistä, tiilistä, puunpalasista (lehtikuusta, ettei lahoa.) Ei sen tarvitse viedä mihinkään, tärkeintä on että kiemurtelee. Mitä pienempi piha, sitä pienemmät astinkivet. Tärkeintä on pitää mittakaava oikeana, miettikää leikkimökin tai nukkekodin kalusteita niin tajuatte. Pienessä puutarhassa vaan ne astinkivet, kasvit on kalusteet, ja ne pitää sovittaa siihen pihan mittakaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin ns. varjopuutarhan eli istuttaisin sinne pihan rajoille varjossa viihtyviä maanpeitekasveja, kuunliljoja ym., jos piha kerran on todella varjoisa. Taustalle jotain korkeampia havuja ja niiden eteen sitten erikorkuisia perennoja. Varmaan myös jotain isohkoja kiviä asettelisin sinne kasvien lomaan. Mahdollisesti jonkun vesielementinkin tekisin. Jos haluaa eritellä metsänrajan puutarhasta selvemmin, niin sitten jotain säleikköä tai pergolaa voisi siinä tapauksessa myös sommitella sinne.
Ei kannata rajata metsää pois vaan nimenomaan rakentaa puutarha sillä ajatuksella, että se jatkuu metsään. Siitä tulee tilan tuntua.
Kannattaa myös katsoa, mitä siinä metsässä kasvaa ja siitä lähteä työstämään. Ehdotetut japaniajatukset on hyviä, mutta voi myös miettiä ns. metsäpuutarhaa tai luontopihaa. Kun piha rajautuu metsään, sellainen olisi luontevaa. Ajattelee siis metsänreunan kasvillisuutta ja siitä lähtee rakentamaan.
Metsä kun on vieressä, usein ei tarvitse tehdä mitään kun kuntta leviää pihaankin. Siis sammalet, mustikan- ja puolukanvarvut, mätästävät heinät, metsätähdet, vanamot, mikä metsätyyppi nyt onkaan kyseessä. Sitten täytyy vaan nyppiä puuntaimia pois silloin tällöin, jos haluaa pitää pihaa avoimena.
Paljut ja ammeet kannattaa unohtaa, ne on rumia, kalliita, vaivalloisia ja 99,9% tyhjän panttina. Harva niitä käyttää ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen. Olen nähnyt paljon paljuja pihassa mutten koskaan ketään niissä lillumassa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin selvität mitä pihalle saa laittaa ja tarvittaessa hankit luvat taloyhtiöltä.
Ei istutuksiin tarvitse mitään lupia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se pihan sammaleisuus metsästä johdu, vaan heikosta hoidosta. Nurtsi tarvii paljon kalkkia, että se jättää sammaleen kakkoseksi. Teet vaikka kanamunan kuorista ja sitruunan (jotain happoa) liemen ja levität pihalle aikaisin keväällä (meni jo), vielä oikeastaan ohuen lumikerroksen päälle. Ja sitten pitkin kesää parin viikonvälein.
Saa tietty kaupastakin ostettua, tuo vaan oli budjettivinkki.
Sammal ei ole ongelma. Sammal on ihanaa ja kaunista, vihreää ympäri vuoden, eikä sitä tarvitse leikata.
En tajua teitä viherasfalttientusiasteja.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tärkeintä omalla pienellä takapihallani on maadoittuminen eli että saan olla paljain jaloin nurmikolla.
Miksi juuri nurmikolla? Miksei sammalella, kivellä, soralla, vedessä?
Itse tekisin pienestä puutarhasta aistipuutarhan jaloille. Erilaisia struktuureja ja elementtejä.
Hyötykasveja.