Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla nuoria mt-ongelmaisia joilla on myös alkoholiongelma?
09.05.2026 |
Mä oon 23-vuotias nuori mies, ja mulla on diagnosoitu vuosien varrella yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, PTSD, määrittämätön masennustila ja Aspergerin oireyhtymä. Taustalla useamman vuoden kestänyttä raakaa koulukiusaamista peruskoulussa + todella epävakaa ja turvaton kasvuympäristö kotona. Olen saanut psykiatrista hoitoa 11-vuotiaasta lähtien kun jouduin ensimmäistä kertaa lastenpsykiatriselle osastolle todella vaikean oireiluni (esimerkiksi voimakkaan aggressiivisuuden, itsetuhoisuuden ja masentuneisuuden) vuoksi. 12-vuotiaana koitti toinen osastojakso. Aikuisiällä olen käynyt kaksi rundia suljetulla psykiatrisella osastolla ja olen yrittänyt itsemurhaa yhden kerran vakavissani, mutta köysi on ollut kaulassa tai puukko ranteella niin monta kertaa etten kykene edes niitä laskemaan kun olen aina perääntynyt aikeissani. Olen käynyt alaikäisenä muutaman vuoden psykoterapiassa, ja viimeiset 5 vuotta olen syönyt sertraliinia 100mg/vrk ja propralia tarvittaessa 10-30mg/vrk. Myös keskusteluja psykiatrisen ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on käyty, mutta en kuitenkaan ole parantunut enkä missään nimessä ole terve ja normaali ihminen.
Aloin juomaan alkoholia epäsäännöllisesti vajaa 16-vuotiaana, mutta säännöllinen juopotteluni alkoi kun tulin täysi-ikäiseksi ja olin tuolloin psyykkisesti todella huonossa kunnossa, olin itsetuhoinen, ahdistunut ja masentunut. Yllättäen löysin suurta, tosin hetkellistä helpotusta alkoholista, joka muutti oloni vähän kevyemmäksi. Alkoholinkäyttöni on siitä lähtien ollut vähintäänkin jokaisena viikonloppuna humalaan juomista, mutta nyt kun olen valmistunut opinnoistani eikä minulla ole työpaikkaa niin juopottelen ainakin joka toisena iltana, vaikka suuta napsaa oikeasti ihan joka päivä. Joskus useampanakin iltana putkeen, mutta tuolloin määrät jäävät muutamaan per ilta koska jo valmiiksi perseellään olevat aivokemiani menisivät pidemmän rännin jäljiltä siihen kuntoon että päättäisin päiväni. Inhoan alkoholin mukanaan tuomia haittavaikutuksia ja krapulaa ja haluaisin lopettaa, mutta en osaa enkä pysty. Pystyn pitämään nyt työttömänä ollessani enintään muutaman päivän tai ehkä viikon mittaisia taukoja, mutta aina se repeää uudelleen jossakin vaiheessa.
Onko kohtalotovereita paikalla? Yleensä näistä asioista puhuvat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat ihmiset mikäli näiden ongelmien jäljiltä ovat vielä hengissä tai tolkuissaan, mutta itse olen nuori ihminen ja jo nyt elämä on heittänyt kaiken mahdollisen paskan niskaani. Olen matkalla hautaan. Asiallisia kommentteja, kiitos. Jos joku kuitenkin saa mielihyvää minun lyttäämisestäni ja päälleni sylkemisestä niin ihan vapaasti, olen sitä tässä elämässä jo niin paljon kohdannut ettei se minua enää liikuta yhtään.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Hei! En ole kovin nuori (30), mutta olen sinun tapaasi oireillut lapsesta saakka ja minulla oli ennen melko pahaksi riistäytynyt alkoholiongelma, josta olen nyt ollut selvillä melkein kaksi vuotta. Vaikka alkoholi helpottaa oloa hetkellisesti, lopulta se vain pahentaa asioita. Kuten tiedät. Voisinpa antaa sinulle jonkun hyödyllisen neuvon, mutta mielessäni on pelkkiä latteuksia, joista ei sinun tilanteessasi ole mitään iloa. Minua auttoi lopulta ehkä seitsemäs (?) asiakassuhteeni psykiatrin polilla, kun kohdalleni osui psykiatrinen sairaanhoitaja, joka onnistui takomaan päähäni, että vielä kannattaa yrittää. Minua ovat eniten auttaneet EDMR, psykofyysinen fysioterapia ja stoalainen filosofia.
En lopulta tiedä mikä sinua tulee auttamaan, mutta et varmasti ole kokeillut kaikkia vaihtoehtoja. Olen pahoillani, että sinuun sattuu. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia taisteluväsymykseen.
Kiitos sinulle. Mä olen kaikesta tästä paskasta huolimatta pysynyt hämmästyttävän toimintakykyisenä, vaikka mun psyykkinen oloni on vaihtelevasti todella surkeassa kunnossa. Mä olen todella tarkka omasta hygieniastani ja ulkonäöstäni, pukeudun aina siisteihin ja puhtaisiin vaatteisiin kun poistun kotoa ja pyrin käymään joka päivä kävelylenkillä. Luottotiedot on myös kunnossa ja velkaa ei ole senttiäkään mihinkään suuntaan, vaikka köyhä Kelan elätti olenkin tällä hetkellä. Jaksoin myös käydä ammattikoulun ihan hyvin arvosanoin, valmistuin viime vuoden lopulla enkä ole löytänyt työpaikkaa vaikka olenkin kovasti yrittänyt, mutta en tosiaankaan tiedä että olenko ihan täysin työkykyinen ihminen. Nämä kaikki + rauhallinen, hiljainen ja ystävällinen luonteeni ja olemukseni eivät varmasti tuo kenellekään ihmiselle mieleen sitä että kuinka sairas mä olen päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt haet apua. Antabus-kuuri tai katko alkoholin käyttöön ja mielialalääkkeet kannattaa aloittaa. Alkoholi ei ole oikea hoitokeino.
Sama kommentoija tässä taas! Se, että kykenet huolehtimaan itsestäsi kertoo sinusta paljon. Olet sinnikäs, ahkera ja todennäköisesti myös hyvin älykäs. Se ei tietenkään poista ongelmaa, mutta antaa toivoa. Toivottavasti myös tiedät, ettei sinun täydy ylläpitää mitään pärjäämisen illuusiota, vaan sinulla on täysi oikeus tukeutua muihin (läheisiin ja/tai palveluihin). Muistui myös mieleeni, että Tukinetin chatit ovat yksi potentiaalinen tapa löytää vertaistukea: https://tukinet.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! En ole kovin nuori (30), mutta olen sinun tapaasi oireillut lapsesta saakka ja minulla oli ennen melko pahaksi riistäytynyt alkoholiongelma, josta olen nyt ollut selvillä melkein kaksi vuotta. Vaikka alkoholi helpottaa oloa hetkellisesti, lopulta se vain pahentaa asioita. Kuten tiedät. Voisinpa antaa sinulle jonkun hyödyllisen neuvon, mutta mielessäni on pelkkiä latteuksia, joista ei sinun tilanteessasi ole mitään iloa. Minua auttoi lopulta ehkä seitsemäs (?) asiakassuhteeni psykiatrin polilla, kun kohdalleni osui psykiatrinen sairaanhoitaja, joka onnistui takomaan päähäni, että vielä kannattaa yrittää. Minua ovat eniten auttaneet EDMR, psykofyysinen fysioterapia ja stoalainen filosofia.
En lopulta tiedä mikä sinua tulee auttamaan, mutta et varmasti ole kokeillut kaikkia vaihtoehtoja. Olen pahoillani, että sinuun sattuu. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia taisteluväsymykseen.
Kiitos sinulle. Mä olen kaikesta tästä paskasta huolimatta pysynyt hämmästyttävän toimintakykyisenä, vaikka mun psyykkinen oloni on vaihtelevasti todella surkeassa kunnossa. Mä olen todella tarkka omasta hygieniastani ja ulkonäöstäni, pukeudun aina siisteihin ja puhtaisiin vaatteisiin kun poistun kotoa ja pyrin käymään joka päivä kävelylenkillä. Luottotiedot on myös kunnossa ja velkaa ei ole senttiäkään mihinkään suuntaan, vaikka köyhä Kelan elätti olenkin tällä hetkellä. Jaksoin myös käydä ammattikoulun ihan hyvin arvosanoin, valmistuin viime vuoden lopulla enkä ole löytänyt työpaikkaa vaikka olenkin kovasti yrittänyt, mutta en tosiaankaan tiedä että olenko ihan täysin työkykyinen ihminen. Nämä kaikki + rauhallinen, hiljainen ja ystävällinen luonteeni ja olemukseni eivät varmasti tuo kenellekään ihmiselle mieleen sitä että kuinka sairas mä olen päästäni.
Harva alkoholisti on niin rappiolla, että ongelma näkyisi muille ihmisille, se on vain yksi ääripää kenellä ongelmat ovat vahvasti näkyvillä. Se että sä hoidat talouden, työt ja huolehdit hygieniasta ei silti vaikuta itse ongelman haitallisuuteen, sun mielenterveydelle ja ruumiille alkoholi on myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt haet apua. Antabus-kuuri tai katko alkoholin käyttöön ja mielialalääkkeet kannattaa aloittaa. Alkoholi ei ole oikea hoitokeino.
Mä olen ollut SSRI-lääkityksellä eli sertraliinilla viimeiset 5 vuotta, ja ne ovat ilmeisesti osaltaan pitäneet mut toimintakykyisenä mutta eivät ne mua ole parantaneet. Unohdin aloituksessa kirjoittaa, että mä olen ollut Antabus-kuurilla kahteen eri otteeseen vuosina 2024 ja 2025 kun kyllästyin juopotteluun, mutta molemmilla kerroilla saavutin ainoastaan 2 kuukauden raittiin jakson kun psyykkinen vointini ei parantunut enkä tuntenut mitään syytä olla selvin päin. Joten lopetin lääkityksen ja aloitin juomisen uudestaan. Tämä selkärangattomuuteni on niin valtavan häpeällinen asia mulle itelleni, etten ole sitä kenellekään läheisistäni kehdannut tunnustaa. En tiedä että mitä tehdä tai mitä hoitaa ensin. Mä olen niin kutsuttu kaksoisdiagnoosipotilas, eli mun mielenterveyden häiriöt eivät ole alkoholin synnyttämiä. Mulla oli mielenterveyden häiriöitä jo ennen kuin koskin alkoholiin ensimmäistä kertaa, ja aloin sillä tavalla lääkitsemään itseäni. Kyllähän se oloa heikentää voimakkaasti, mutta raitistuminen itessään ei paranna mun ongelmiani. Olisi kyllä kiva kyetä lopettamaan ja elää ilman alkoholia, sen myrkyn litkiminen on aina ollut vastoin kaikkia mun moraalisia ja eettisiä periaatteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paljon vanhempi, mutta hyvin samanlainen ja samoilla taustoilla olin itsekin. Erona vain se etten saanut mitään hoitoja tai lääkäriapua.
Ilmeisesti niistä ei ole mitään hyötyä, koska ainut todellinen apu on valtion tarjoama alkoholi. Itse en ainakaan ilman sitä pystyisi olemaan, vaikka haluaisinkin sen juomisen lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon vanhempi, mutta hyvin samanlainen ja samoilla taustoilla olin itsekin. Erona vain se etten saanut mitään hoitoja tai lääkäriapua.
Ilmeisesti niistä ei ole mitään hyötyä, koska ainut todellinen apu on valtion tarjoama alkoholi. Itse en ainakaan ilman sitä pystyisi olemaan, vaikka haluaisinkin sen juomisen lopettaa.
Joskus tuntuu itestäkin samalta. Alkoholi on kuitenkin todella pirullinen aine, se antaa sen hetkellisen voimakkaan helpotuksen mutta sen jälkeen olo on vielä paskempi ja nousuhumalaa alkaa himoitsemaan uudestaan. Opintojen aikana mä en juonut arkisin tippaakaan, mutta arkena kyllä oli kovasti mielessä seuraava viikonloppu ja pullon korkkaaminen. Lomilla sitten join useammin, ja nyt työttömänä ei ole enää oikein mitään syytä olla selvänä. En ole vielä edennyt siihen pisteeseen että alkaisin juomaa heti aamulla herättyäni, mutta pelkään pahoin että sellainenkin vaihe alkaa jossakin vaiheessa. Kyllä mua joskus harmittaa kun mua on aina kehuttu läheisten puolelta älykkääksi ja viisaaksi ihmiseksi, ja kyllä mulla kieltämättä on laaja yleissivistys ja omia mielenkiinnon kohteita joista voisin vaikka lukea itselleni maisterin paperit yliopistosta, mutta tällä hetkellä en jaksa sellaisia ajatella. En tiedä että tuleeko se ikinä olemaan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon vanhempi, mutta hyvin samanlainen ja samoilla taustoilla olin itsekin. Erona vain se etten saanut mitään hoitoja tai lääkäriapua.
Ilmeisesti niistä ei ole mitään hyötyä, koska ainut todellinen apu on valtion tarjoama alkoholi. Itse en ainakaan ilman sitä pystyisi olemaan, vaikka haluaisinkin sen juomisen lopettaa.
Joskus tuntuu itestäkin samalta. Alkoholi on kuitenkin todella pirullinen aine, se antaa sen hetkellisen voimakkaan helpotuksen mutta sen jälkeen olo on vielä paskempi ja nousuhumalaa alkaa himoitsemaan uudestaan. Opintojen aikana mä en juonut arkisin tippaakaan, mutta arkena kyllä oli kovasti mielessä seuraava viikonloppu ja pullon korkkaaminen. Lomilla sitten join useammin, ja nyt työttömänä ei ole enää oikein mitään syytä olla selvänä. En ole vielä edennyt siihen pisteeseen että alkaisin juomaa heti aamulla herättyäni, mutta pelkään pahoin että sellainenkin vaihe alkaa jossakin vaiheessa. Kyllä mua joskus harmittaa kun mua on aina kehuttu läheisten puolelta älykkääksi ja viisaaksi ihmiseksi, ja kyllä mulla kieltämättä on laaja yleissivistys ja omia mielenkiinnon kohteita joista voisin vaikka lukea itselleni maisterin paperit yliopistosta, mutta tällä hetkellä en jaksa sellaisia ajatella. En tiedä että tuleeko se ikinä olemaan mahdollista.
Joku voisi sanoa, että jos sitä ei yritä, niin ei voi nähdä olisiko se mahdollista. Minä olin Tekussa, mutta lopetin kun menetin kiinnostukseni siihen.
Meni melkein kylmät väreet, olet hyvin paljolti kuin minä nuorena (olen sinua 14 vuotta vanhempi, 8 vuotta raittiina elellyt.)
Vakava on tilanteesi muttei missään nimessä toivoton! Hyvin vaikea nyt tiivistää mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meni melkein kylmät väreet, olet hyvin paljolti kuin minä nuorena (olen sinua 14 vuotta vanhempi, 8 vuotta raittiina elellyt.)
Vakava on tilanteesi muttei missään nimessä toivoton! Hyvin vaikea nyt tiivistää mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa.
Sulla selvästi on ollut jokin ulospääsy tilanteesta? Mikä se mahtoi olla?
Vierailija kirjoitti:
Meni melkein kylmät väreet, olet hyvin paljolti kuin minä nuorena (olen sinua 14 vuotta vanhempi, 8 vuotta raittiina elellyt.)
Vakava on tilanteesi muttei missään nimessä toivoton! Hyvin vaikea nyt tiivistää mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa.
Kiitos sinulle. Kiva kuulla että pystyt elämään ilman alkoholia. Mä en aina oikein jaksa uskoa parempaan huomiseen, vaikka on mulla myös parempiakin päiviä. Selvin päin olen tällä hetkellä, jos joku sitä miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni melkein kylmät väreet, olet hyvin paljolti kuin minä nuorena (olen sinua 14 vuotta vanhempi, 8 vuotta raittiina elellyt.)
Vakava on tilanteesi muttei missään nimessä toivoton! Hyvin vaikea nyt tiivistää mitä kaikkea haluaisin sulle sanoa.
Sulla selvästi on ollut jokin ulospääsy tilanteesta? Mikä se mahtoi olla?
No, mähän kokeilin aika lailla kaiken mahdollisen, ja lopulta 2kk pituinen 12 askeleeseen perustuva laitoskuntoutus oli se mun tie. Hullun rankkaa oli mutta kannatti. Sain muuten AA:sta todella paljon, mutta tänä päivänä näen siinä myös paljon vakavia ongelmia enkä ole ns. perinteinen AA"uskovainen".
Voisiko avominne olla sulle sopiva? Kun usein raittiina on helpompi hoitaa myös mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko avominne olla sulle sopiva? Kun usein raittiina on helpompi hoitaa myös mt-ongelmia.
Olen joskus miettinyt, mutta mulla ei ole senttiäkään rahaa (sosiaalituet menevät asumiseen ja muuhun elämiseen) enkä tiedä että myönnetäänkö mulle maksusitoumusta. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko avominne olla sulle sopiva? Kun usein raittiina on helpompi hoitaa myös mt-ongelmia.
Olen joskus miettinyt, mutta mulla ei ole senttiäkään rahaa (sosiaalituet menevät asumiseen ja muuhun elämiseen) enkä tiedä että myönnetäänkö mulle maksusitoumusta. -AP
Sun kannattaa ehdottomasti yrittää saada maksusitoumus. Etkä saa sitten yhtään kaunistella sitä tilannettasi vaikka kuinka hävettäisi. Sä olet nuori, sussa on valtavasti potentiaalia, jos sinä et saa maksusitoumusta päihdehoitoon sieltä paikkakunnaltasi niin ei saa kukaan muukaan. Olet juuri sellainen joihin mieluiten yritetään satsata. T. 10 ja 13
Alkoholi on aina ratkaisu, todella huono sellainen.
Jos onnistut keksimään ja toteuttamaan parempoa ratkaisuja ongelmaasi jonka takia juot niin se voi loppua kuin itsestään. Yritin itse lopettaa 15 vuotta, nyt ei tee mieli ja en juo.
Samassa jamassa oltu.
Kuullostat fiksulta, voimia tämän ratkaisuun. Uskon että voit onnistua.
Mäkin olin tulossa sanomaan että olen ollut lähes samassa tilanteessa ja näköjään täällä on muitakin. Kaikki mahdolliset hoidot on kokeiltu, en osaa sanoa mikä auttoi, mutta kai jokaisen avulla pääsin aina hieman eteenpäin ja nyt on tasainen tilanne. Tärkeintä mulla on ollut, että alkoholi jäi kokonaan pois. Sekin oli vuosien taistelu, mutta lopulta sekin onnistui. Sinun taustallasi tuossa iässä on ihan normaalia, että on vielä aika hukassa. Itse olin aivan sekaisin eikä siitä vuodessa tai parissakaan tokene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko avominne olla sulle sopiva? Kun usein raittiina on helpompi hoitaa myös mt-ongelmia.
Olen joskus miettinyt, mutta mulla ei ole senttiäkään rahaa (sosiaalituet menevät asumiseen ja muuhun elämiseen) enkä tiedä että myönnetäänkö mulle maksusitoumusta. -AP
Hae maksusitoumusta, joka vuosi, ehkä lopulta onnistuu. Kun toi juominen vain lopulta pahentaa sun oloa.
Käyn alkoholistien läheisille tarkoitetussa Al-anon-ryhmässä ja suosittelen sinulle lämpimästi AA-ryhmään liittymistä. Se on 12 askeleen ohjelma. Alkoholismista on mahdollista toipua. Ryhmä auttaa henkisessä ja fyysisessä toipumisessa. Ohjelmasta on muutenkin apua ihan työpaikallakin.
Hei! En ole kovin nuori (30), mutta olen sinun tapaasi oireillut lapsesta saakka ja minulla oli ennen melko pahaksi riistäytynyt alkoholiongelma, josta olen nyt ollut selvillä melkein kaksi vuotta. Vaikka alkoholi helpottaa oloa hetkellisesti, lopulta se vain pahentaa asioita. Kuten tiedät. Voisinpa antaa sinulle jonkun hyödyllisen neuvon, mutta mielessäni on pelkkiä latteuksia, joista ei sinun tilanteessasi ole mitään iloa. Minua auttoi lopulta ehkä seitsemäs (?) asiakassuhteeni psykiatrin polilla, kun kohdalleni osui psykiatrinen sairaanhoitaja, joka onnistui takomaan päähäni, että vielä kannattaa yrittää. Minua ovat eniten auttaneet EDMR, psykofyysinen fysioterapia ja stoalainen filosofia.
En lopulta tiedä mikä sinua tulee auttamaan, mutta et varmasti ole kokeillut kaikkia vaihtoehtoja. Olen pahoillani, että sinuun sattuu. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia taisteluväsymykseen.