Lue keskustelun säännöt.
Miehen pojan elämä pyörii pleikkarin ympärillä
09.05.2026 |
Tähänkö maailma menee? Huutakaa vaan provoksi minkä ehditte, mutta tässä tilanteessa ollaan.
Miehen poika on jo yli kolmekymppinen. Asunut jo 18v alkaen itsenäisesti. Mikään ei onnistu, ei ole kyennyt opiskelemaan, töihin, normaaliin elämään koskaan. Hänen asunto on todella läävä. Kaikki päivät ja yöt menee pelatessa Playstationia, pelaa ymmärtääkseni aamuun asti ja nukkuu iltapäivään. Joka ikinen päivä. Poistuu kotoaan vain kauppaan. Ei ota vastuuta mistään. Mitään apua siitä ei saa mihinkään. Lupaa kyllä sitä ja tätä mutta sitten aina joka kerta jollain tekosyyllä peruu ettei tarvi osallistua mihinkään. Jotain parisuhdeyrityksiä ollut, mutta mikään ei ole onnistunut pitkäaikaisesti.
Aikoo ilmeisesti elää koko elämänsä tällä tavalla?
Mikään ohjaaminen opiskeluun tai töihin ei auta. Alkaa heti hirveä kiukuttelu jos jotain pitäisi tehdä ja osallistua, kaikki tekeminen on todella hidasta ja vaivallosta. Sitten hetken päästä istuu vaan ja nojaa harjanvarteen. Ei mitään oma-aloitteisuutta, roskat mätänee parvekkeella kun on liian suuri vaiva viedä nekin pihalle.
Mitä tuollaisen ihmisen kanssa voi tehdä? Kun ei ole mitään halua tehdä mitään muuta kuin pelata pleikkaria.
Tää on melko kurjaa läheisillekin katsoa vierestä.
Kommentit (27)
Joka suvussa on musta lammas, joka katsoo oikeudekseen elää muiden laskuun, jopa koko ekänänsä. Kasvatus on ainakin mennyt täysin pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen. Olen tehnyt elämässä kaiken oikein (yliopistotutkinto, työssäkäynti, itsestä huolehtiminen jne.) mutta en silti saa naista. Ostin kaikki pelivehkeetkin, mutta en jaksa tahkoata kuin puoli tuntia kerrallaan. Saisinpa pelaamisesta samalla tavalla nautintoa kuin tuo poika.
Muuttakaa ulkomaille, niin pääsette kauemmaksi, ja käytätte rahanne omaan hyvinvointiinne.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon teille kaikille vastaaville nuorille. Se saakelin pleikan pelaaminen voi tuntua siistiltä unelmalta sen 10 vuotta, mutta sitten alkaa tajuamaan tyhjyyden ja turhuuden. Ei voi enää tehdä mitään kun ei ole koulutusta, ei työtä, ei rahaa, ei naistakaan. Monet sekoaa tuossa vaiheessa. Alkaa päihdekierteet ja rikollisuus. Elämä meni siinä.
Eihän mennyt, sen kun jatkaa vain sitä pelaamista. Ei ole haittaa kenellekkään.
Itse kolmekymppinen mies ja töissä, pelaan, moottoripyöräilen ja vietän kavereiden kanssa aikaa, ei siinä mitään perhettä jaksaisi pyörittää.
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta sanon teille kaikille vastaaville nuorille. Se saakelin pleikan pelaaminen voi tuntua siistiltä unelmalta sen 10 vuotta, mutta sitten alkaa tajuamaan tyhjyyden ja turhuuden. Ei voi enää tehdä mitään kun ei ole koulutusta, ei työtä, ei rahaa, ei naistakaan. Monet sekoaa tuossa vaiheessa. Alkaa päihdekierteet ja rikollisuus. Elämä meni siinä.
Onko sitten kauhean hauskaa olla oravanpyörässä nettomaksajana ilman naista ja katsoa miten pääsee isoista veroista makselemaan renttujen muksujen elatuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka maksaa tuon yli kolmikymppisen asumisen ja muut normaalielämään kuuluvat pakolliset laskut? Kela, sossu, joku muu?
Edelleen odotan vastausta tähän, ap.
Kamalaa. Näin voi elää sossuvaltiossa ainakin toistaiseksi, kunnes valtio ei saa enää lainaa.