Tulipa taas paha mieli :(

Esimerkiksi: yksi tyttö haisi vahvasti navetalta, koska hänen vanhempansa eivät välittäneet hajuhaitoista, ja säilyttivät navettavaatteitaan samassa eteisen naulakossa, jossa lasten ulkovaatteet roikkuivat.

Sama tyttö oli muutenkin aina likainen ja epäsiisti - koulutoverit kutsuivat häntä "Haisuksi"

syrjitään/kiustaan. Tosiasia on ettei siihen tarvita kummoisia syitä tai syynä voi olla katesu, eli lapsi on vaikka tosi hyvä koulussa tai kaunis.

Pomo on se joka ei koskaan jää yksin. Jos kaksi tyttö leikkii sopuisasti keskenään ja pomo tulee paikalle, niin hetken kuluttua pomo ottaa jommankumman tytön paikan ja yksi tyttö lähtee itkien pois.



Mä olen aina miettinyt että miksi nää pomot on suosittuja. Pelätäänkö niitä vai miksi? todellisuudessa pomot on äänekkäitä, kärkkäitä ja komentelevia. Miten sellaisesta voi kukaan tykätä?

Eli kun kyse on kiusaamisesta, on siihen helppo puuttua. Siis tönimistä, nimittelyä, ilkeilyä, haukkumista, mitä nyt kiusaamiseksi yleensä katsotaan. Sitten kun kyse on kaverivalinnoista, muuttuu asia ihan toiseksi. On ihan hurjan paljon vaadittu lapsilta, että pitäisi olla kavereita myös sellaisten kanssa, joista eivät oikeesti tykkää. Emmehän me aikuisetkaan tee näin. Mietipä vaikka jos työyhteisössäsi olisi ruma, lihava, haiseva ihminen jolla lisäksi olisi maailman huonoimmat jutut. Tuskin sinäkään olisit ensimmäisenä tähän ihmiseen solmimassa ystävyysuhteita vain siksi, että kaikkien pitää tykätä kaikista. Päin vastoin, kiertäisit tyypin kaukaa. Turha väittää muuta. Maailma ei vain toimi niin, että kaikki tykkää kaikista. En nyt sano, että Ap:n tytössä olisi yhtään mitään vikaa. Voi olla että ei ole. Tai voi olla, että on. Jotta ongelmaa olisi helpompi ratkoa, voisi Ap:n olla hyvä selvittää se, miksi tyttöäsi ei haluta mukaan. Kyse saattaa olla sellaisesta asiasta, jota Ap ei edes ymmärrä, mutta joka voitaisiin korjata. Usein vanhemmat ajattelevat, että lapsihan on kiva tyttö, mutta ikäisillään on kuitenkin ihan eri kriteerit.

Jos mietin itseäni 9-vuotiaana, oli minulla jo vahva ystäväpiiri. Meillä ei kiusattu ketään suoranaisesti, mutta oli tyttöjä, joiden kanssa ei haluttu olla. Se on varmasti ihan hirveän kamalaa sille kyseiselle ihmiselle, mutta miten ihmeessä voit pakottaa jonkun olemaan ystävä. Jos jutut eivät kohtaa, leikit eivät kohtaa, mitä ihmettä siinä sitten voisi tehdä.

Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

Ihan rehellisesti, kieltäydytkö työpaikallasi ottamasta työtoveriasi samaan palaveriin, koska hän haisee? Kenties ette ota jotakuta johonkin projektiin, koska ette pidä hänestä? Ei se nyt ihan mene työelämässä niinkuin koulussa ja ihan rehellisesti minä ainakin tulen töissäni toimeen ihan jokaisen kanssa luonteeseen ja ulkonäköön katsomatta. Se ei ole edes vaikeaa.

Minua on itsenäni kiusattu koko peruskoulun ajan, joten tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Minulla on aina ollut kyllä yksi tai kaksi hyvää ystävää, mutta olemme aina olleet yhdessä niitä luokan silmätikkuja. Jälkeenpäin olen tajunnut, että minua varmaankin syrjittiin osittain koska olin ystävä näiden henkilöiden kanssa (perheemme tunsivat jo ennen koulun alkua) -heidän perheensä eivät kuuluneet ev.lut. uskonnon opetuksen piiriin, molempien perheet eri syistä.

Aikuisena olen tajunnut, ettei vika ollut minussa vaan aikuisissa, kuten tuon tekstin kirjoittaja. Jotkut ovat syntymälahjana purjehtineet läpi kouluajan helposti ja ilman ongelmia, ja jostain syystä kuvittelevat, että ne, joilla ei ole samaa mahdollisuutta, ovat jotenkin viallisia. Näin ei ole. Peruskoulu on ainoa paikka, missä kiusaaminen on sallittua, itse pääsin jo lukiossa "aikuisten" pariin, missä kaikki kykenivät tulemaan toistensa kanssa toimeen. Lohdullista on, että olen menestynyt elämässäni paremmin kuin jotkin kiusaajistani. On ollut mielenkiintoista huomata, että nimenomaan nämä kiusaamiseen yllyttäjät ovat pärjänneet kaikista heikoimmin ja monet, joiden tiesin olevan mukana vain ollakseen osa jengiä ovat myöhemmin selkeästi yrittäneet käyttäytyä minua kohtaan korostetun ystävällisesti -ikäänkuin hyvitykseksi.

Kiusaaminen (siihen kuuluu myös tuo, että ei oteta jotakuta mukaan vaan jätetään yksin) ei kuulu mitenkään kouluun ja se vaikuttaa ihan kaikkiin, niin kiusattuun kuin kiusaajiin. Kiusaamisella kaikkein epävarmimmat ja kilpailuhenkisimmät ryhmän jäsenet pönkittävät omaa asemaansa toisten kustannuksella.

Hänen suosiossaan paistateltiin tai sitten ei päästy suosioon, ja oltiin luusereita.



Nykyään tämä pomo on ylipainoinen ja huonohampainen huoltoaseman työntekijä :-D

syrjitään/kiustaan. Tosiasia on ettei siihen tarvita kummoisia syitä tai syynä voi olla katesu, eli lapsi on vaikka tosi hyvä koulussa tai kaunis.

Ongelmaa ei voida ratkaista, jos ei ymmärretä sen syytä. Syy voi olla täysin syrjijissä tai osaksi myös syrjityssä.

Olen tuo, jonka luokalla syrjittiin tupakoitsijaa, romania ja hiljaista tyttöä. Kaikissa näissä tapauksissa olisi toki olut hyvä puhua koko luokalle siitä, että ketään ei saa syrjiä.

Mutta lisäksi ongelman syystä riippuen olisi voinut tehdä muutakin. Erityisesti tupakoitsijan lapsen ongelman olisi voinut ratkaista helposti, olisi riittänyt, että hänen vanhempansa olisivat tupakoineet ulkona. Hiljaista tyttöä olisi voinut kannustaa osallistumaan leikeissä, rohkaista, etsiä tekemistä, jossa hän olisi uskaltanut osallistua enemmän. Agressiivista romanityttöä olisi ollut vaikeampi auttaa.

Se, että etsitään syitä ei tarkoita, että syrjtystä tehtäisiin syyllistä. Yritetään vaan ymmärtää tilannetta ja sitä kautta löytää ratkaisuja. Jos syrjintään ei ole muuta syytä kuin esim. kateus, niin sitten tiedetään mitä asioita painottaa kun syrjijiä puhutellaan.

Joten ihan turha etsiä syytä kiusaamiseen. Mielestäsi siis jos pulleaa lasta kiustataan, ongelman ratkaisuna opettaja sanoo että tämän pullean on laihdutettava??!!

Ne oli joko varakkaista perheistä -> hienot merkkivaatteet ja muuta materiaa, ulkomaanmatkoja jne.

Tai sitten ne olivat niitä luokan kaunottaria... tai muuten vaan todella ulospäin suuntautuneita ja räväköitä tyyppejä, jolloin heillä oli kavereina tyttöjen lisäksi myös poikia.

Totta. Minun luokallani oli se räväkkä tyyppi, jolla oli kaksoisveli. Tietysti tämä pari sai muutkin jättämään minut ulkopuolelle.

Miksikö? Sen sain kuulla 15 vuotta myöhemmin kun tämä räväkkä tyttö pyysi anteeksi ihan oma-aloitteisesti: Minulla oli ehjä ja onnellinen perhe, kun heidän vanhempansa tappelivat ja ryyppäsivät. Olin myöskin kaunis, joten siinäpä kerrakseen kateellisuuden aihetta.

Näinhän se on, usein syrjinnän syitä ovat kateellisuus ja oman egon nostaminen.

Jopa ihan nykyään, kun jätät ne työpaikan lihavat ja pahalta haisevat porukan ulkopuolelle.

Miksi PITÄISI käyttäytyä noin, miksi täytyisi tehdä niin kuin on ennen tehty??

Menepä nyt ihan itseesi ja mieti asia ihan uudelleen!

Eli kun kyse on kiusaamisesta, on siihen helppo puuttua. Siis tönimistä, nimittelyä, ilkeilyä, haukkumista, mitä nyt kiusaamiseksi yleensä katsotaan. Sitten kun kyse on kaverivalinnoista, muuttuu asia ihan toiseksi. On ihan hurjan paljon vaadittu lapsilta, että pitäisi olla kavereita myös sellaisten kanssa, joista eivät oikeesti tykkää. Emmehän me aikuisetkaan tee näin. Mietipä vaikka jos työyhteisössäsi olisi ruma, lihava, haiseva ihminen jolla lisäksi olisi maailman huonoimmat jutut. Tuskin sinäkään olisit ensimmäisenä tähän ihmiseen solmimassa ystävyysuhteita vain siksi, että kaikkien pitää tykätä kaikista. Päin vastoin, kiertäisit tyypin kaukaa. Turha väittää muuta. Maailma ei vain toimi niin, että kaikki tykkää kaikista. En nyt sano, että Ap:n tytössä olisi yhtään mitään vikaa. Voi olla että ei ole. Tai voi olla, että on. Jotta ongelmaa olisi helpompi ratkoa, voisi Ap:n olla hyvä selvittää se, miksi tyttöäsi ei haluta mukaan. Kyse saattaa olla sellaisesta asiasta, jota Ap ei edes ymmärrä, mutta joka voitaisiin korjata. Usein vanhemmat ajattelevat, että lapsihan on kiva tyttö, mutta ikäisillään on kuitenkin ihan eri kriteerit.

Jos mietin itseäni 9-vuotiaana, oli minulla jo vahva ystäväpiiri. Meillä ei kiusattu ketään suoranaisesti, mutta oli tyttöjä, joiden kanssa ei haluttu olla. Se on varmasti ihan hirveän kamalaa sille kyseiselle ihmiselle, mutta miten ihmeessä voit pakottaa jonkun olemaan ystävä. Jos jutut eivät kohtaa, leikit eivät kohtaa, mitä ihmettä siinä sitten voisi tehdä.

Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

Joten ihan turha etsiä syytä kiusaamiseen. Mielestäsi siis jos pulleaa lasta kiustataan, ongelman ratkaisuna opettaja sanoo että tämän pullean on laihdutettava??!!

Vaikka vika olisi aina kiusaajassa, niin on ihan eri asia ratkaista kiusaamista silloin, kun se johtuu esim. kiusaajan kotioloista, joita hän purkaa kiusattuun, tai vaikkapa kiusaajan kateudesta kiusattua kohtaan. Kyllä kiusauksen syy vaikuttaa ongelman ratkaisuun, vaikka syy olisi täysin ja yksinomaan kiusaajassa. Jos kiusaajalla on kotona ongelmia, pitää lähteä ratkaisemaan niitä ongelmia joko vanhempien, lastensuojelun tms. kanssa. Jos taas kyse kateudesta, niin kiusaajan itsetuntoa voidaan yrittää vahvistaa ja näyttää hänelle, missä hän itse on hyvä, ettei hän tuntisi kateutta, joka johtaa syrjimiseen. Tämä nyt vain esimerkkinä. Kyllä ongelmien ratkaisussa ihan aina auttaa, jos ymmärtää mahdollisimman hyvin mistä ongelmassa on kyse.

Ja lisäksi teille, jotka hoette, että syy on aina kiusaajassa - ei maailma ole noin yksinkertainen. Koulussa nuo tilanteet vaihtelevat, kiusaajan ja kiusatun välillä voi olla riitaa, jossa molemmat kiusaavat toisiaan. Tai se, joka on uhri, muuttuukun itse kiusaajaksi ja päinvastoin.

Vai olinko tosiaan ainoalla koululuokalla Suomessa, jossa välillä pahin kiusaaja olikin kiusattu, välillä toisinpäin? Meidän luokalla tyttöporukka jakautui suunnilleen kahtia, ryhmien välillä lähetettiin kirjelappuja, haukuttiin, ym.

Lisäksi itselläni oli kaksi läheistä kaveria, ja vuoronperään meistä kolmesta yksi joutui ulkopuolelle, kaksi muuta liittoutuivat kolmatta vastaan. Kaikilla kokoonpanoilla. Ryhmässä oli vaikkapa Kati, Saija ja Laura - välillä Kati ja Saija leikkivät vain kahdestaan, Laura oli ulkopuolella. Toisinaan taas Saija+Laura, ja sitten Kati+Laura.

Anteeksi, että tulee rautalangasta! Mutta kun täällä kaikki haluavat niin tiukasti pitää kiinni ideaaleistaan ja ideoistaan - SYY ON AINA KIUSAAJASSA, MITÄÄN MUUTA EI SAA AJATELLAKAAN EIKÄ AINAKAAN YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ TILANNETTA ETTEI VAAN SYYLLISTETTÄISI UHRIA - niin pakko yrittää saada viesti perille.

ONGELMAN RATKAISEMISTA EDISTÄÄ SE, ETTÄ ONGELMA YMMÄRRETÄÄN. PISTE.

Kylläpä on joillakin hurjaa tekstiä :(. Oma lapseni on juuri se hiljainen, hän on se luokan kiltti ja ujo tyttö, joka ei pärjää näiden räväkämpien keskellä. Meillä ei tupakoida, ollaan varakkaita, on iso talo, tyttö on nätti, kulkee kauniissa vaatteissa... Eli mikään ulkoinen seikka ei sitä syrjimistä selitä. Mun mielestä on outoa, että hänellä tosiaan oli näitä kavereita aiemmin, kuten olen kertonut, mutta nyt ovat kaikki alkaneet syrjimään. Tai sitten jos ottavat esim. välitunnilla yhteiseen leikkiin mukaan niin joutuu sitten siihen hyppynarun päähän tai muuhun vastaavaan "huonoon" paikkaan. Mietin asiaa eilen illalla kun vielä tyttöni kanssa juttelin: hän ihmetteli sitä, että miksi esim. ruokalassa kukaan ei halua kuulla juttuja meidän koirasta, kun juttelevat yleisesti lemmikeistä. Hän kysyikin että eikö ne tykkää meidän koirasta vai eikö ne tykkää musta :(((. Mutta siis, tällä luokalla moni näistä ex-kavereista hinkusi lemmikkieläintä pitkään, ja jos jonkun joku sai niin sitten se oli "vaan" joku hamsteri (hamstereita yhtään väheksymättä...). Kuitenkin siis, tuli vaan mieleen, että voisiko tuo syrjiminen johtua tuosta meidän koirasta? Ovat siis (tai ne 1-2 johtajaa) kateellisia siitä että hänellä on kuitenkin koira? En tiedä, kaikkea sitä yrittää miettiä, kun en vaan voi ymmärtää mistä on kyse :(. Säälittää, kun hän aina kuitenkin yrittää soitella ja pyytää kavereita ulos, ja kukaan ei koskaan "pääse". Eikä kännykkä enää juuri ikinä soi :(. ap

Nyt tässä puhutaan SYRJIMISESTÄ, siitä, että jotain syrjitään, ja sillä syrjityllä ei ole yhtään kaveria! Tuollaiset kavereiden väliset riidat ja "syrjimiset" on ihan eri juttu!

Onhan hän nätti, varakkaasta perheestä, on koira jne. Tämä pomo sitten saanut muutkin käännytettyä tyttöänne vastaan:(

Olen työni kautta ollut paljon tekemisissä lahjakkaiden lasten kanssa ja todella suurta osaa heistä on kiusattu koulussa. Olen läheltä seurannut yhtä kiusaamistapauksen selvittelyä, ja vaikka esimerkiksi koulupsykologi kertoi kiusaajan vanhemmille, että heidän lapsensa tarvitsisi apua, kestääkseen sen tosiasian, että joku muu voi olla häntä itseään taitavampi jossain asiassa, ei kiusaajan vanhemmat suostuneet ottamaan apua vastaan.