Tulipa taas paha mieli :(

kun tuossa toisessa ketjussa puhutaan alle kouluikäisistä, niin nostan tämän, että mitäs sitten kun sitä syrjimistä todella on kouluikäisellä?

Eli kun kyse on kiusaamisesta, on siihen helppo puuttua. Siis tönimistä, nimittelyä, ilkeilyä, haukkumista, mitä nyt kiusaamiseksi yleensä katsotaan. Sitten kun kyse on kaverivalinnoista, muuttuu asia ihan toiseksi. On ihan hurjan paljon vaadittu lapsilta, että pitäisi olla kavereita myös sellaisten kanssa, joista eivät oikeesti tykkää. Emmehän me aikuisetkaan tee näin. Mietipä vaikka jos työyhteisössäsi olisi ruma, lihava, haiseva ihminen jolla lisäksi olisi maailman huonoimmat jutut. Tuskin sinäkään olisit ensimmäisenä tähän ihmiseen solmimassa ystävyysuhteita vain siksi, että kaikkien pitää tykätä kaikista. Päin vastoin, kiertäisit tyypin kaukaa. Turha väittää muuta. Maailma ei vain toimi niin, että kaikki tykkää kaikista. En nyt sano, että Ap:n tytössä olisi yhtään mitään vikaa. Voi olla että ei ole. Tai voi olla, että on. Jotta ongelmaa olisi helpompi ratkoa, voisi Ap:n olla hyvä selvittää se, miksi tyttöäsi ei haluta mukaan. Kyse saattaa olla sellaisesta asiasta, jota Ap ei edes ymmärrä, mutta joka voitaisiin korjata. Usein vanhemmat ajattelevat, että lapsihan on kiva tyttö, mutta ikäisillään on kuitenkin ihan eri kriteerit.



Jos mietin itseäni 9-vuotiaana, oli minulla jo vahva ystäväpiiri. Meillä ei kiusattu ketään suoranaisesti, mutta oli tyttöjä, joiden kanssa ei haluttu olla. Se on varmasti ihan hirveän kamalaa sille kyseiselle ihmiselle, mutta miten ihmeessä voit pakottaa jonkun olemaan ystävä. Jos jutut eivät kohtaa, leikit eivät kohtaa, mitä ihmettä siinä sitten voisi tehdä.



Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

eipä se minunkaan poikani kaikkien suosikka koulussa ole,mutta niin se vain on lapsillakin että kaikki ei tule toimeen kaikkien kanssa eikä tarvitse tullakkaan..

Kun se on ollut minun lapsuudessani niin, niin olkoon sitten nytkin. Eihän sille mitään voi...

Eli kun kyse on kiusaamisesta, on siihen helppo puuttua. Siis tönimistä, nimittelyä, ilkeilyä, haukkumista, mitä nyt kiusaamiseksi yleensä katsotaan. Sitten kun kyse on kaverivalinnoista, muuttuu asia ihan toiseksi. On ihan hurjan paljon vaadittu lapsilta, että pitäisi olla kavereita myös sellaisten kanssa, joista eivät oikeesti tykkää. Emmehän me aikuisetkaan tee näin. Mietipä vaikka jos työyhteisössäsi olisi ruma, lihava, haiseva ihminen jolla lisäksi olisi maailman huonoimmat jutut. Tuskin sinäkään olisit ensimmäisenä tähän ihmiseen solmimassa ystävyysuhteita vain siksi, että kaikkien pitää tykätä kaikista. Päin vastoin, kiertäisit tyypin kaukaa. Turha väittää muuta. Maailma ei vain toimi niin, että kaikki tykkää kaikista. En nyt sano, että Ap:n tytössä olisi yhtään mitään vikaa. Voi olla että ei ole. Tai voi olla, että on. Jotta ongelmaa olisi helpompi ratkoa, voisi Ap:n olla hyvä selvittää se, miksi tyttöäsi ei haluta mukaan. Kyse saattaa olla sellaisesta asiasta, jota Ap ei edes ymmärrä, mutta joka voitaisiin korjata. Usein vanhemmat ajattelevat, että lapsihan on kiva tyttö, mutta ikäisillään on kuitenkin ihan eri kriteerit.

Jos mietin itseäni 9-vuotiaana, oli minulla jo vahva ystäväpiiri. Meillä ei kiusattu ketään suoranaisesti, mutta oli tyttöjä, joiden kanssa ei haluttu olla. Se on varmasti ihan hirveän kamalaa sille kyseiselle ihmiselle, mutta miten ihmeessä voit pakottaa jonkun olemaan ystävä. Jos jutut eivät kohtaa, leikit eivät kohtaa, mitä ihmettä siinä sitten voisi tehdä.

Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen, vaikka ei mikään bestis olekaan? Vapaa-ajalla jokainen voi tehdä mitä haluaa, mutta kyllä koulussa pitää ottaa kaikki mukaan, ja pitää tulla toimeen erilaisten kanssa!

kaikkia kohtaan.

Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

En vaadi lapsiltani mitään sellaista, mihin en itse pysty, vaikka vaadinkin, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, oltava ystävällinen, pyydettävä mukaan jos sellainen tilanne on, eikä tahallaan saa ketään syrjiä.

Mun työyhteisössäni on ihmisiä, joiden kanssa en koe olevani sydänystävä ja joita moukempi ihminen voisi varmaan kutsua rumiksi, lihaviksi ja maailman huonoimpia juttuja kertoviksi, mutta kyllä minä käyttäydyn sivistyneesti heidänkin kanssaan, käyn työpaikkalounaalla, istun kahvipöydässä ja pikkujouluissa heidän kanssaan ja kutsun mukaan kun niihin ollaan menossa. Ja jos töistä ollaan porukalla menossa iltakaljalle tai lounalle johonkin hienompaan ravintolaan niin kyllä nämäkin pyydetään mukaan. Kyllä tämmöiseen perussivistykseen täytyy jokaisen aikuisen pyrkiä ja lapset siihen myös kasvattaa!

Ihanko totta joku voi olla niin moukka, että pitäisi 25:sen kuvaamaa käytöstä hyväksyttävänä vaikka työpaikalla?

että 9-vuotias ei kelpaa kaveriksi? Millaiset tyypit eivät kelpaa, jos kuitenkin ovat kilttejä ja hyväntahtoisia. Millaisia juttuja voisi lapselleen opettaa että tulisi hyväkytyksi?

"Kierrän tylsät tyypit kaukaa" jne. Valitettavasti vaan sellainenkin tilanne voi tulla, että olet itse porukassa se tylsä tyyppi (vaikka olisit miten sosiaalinen), ja ehkä siinä vaiheessa arvostaisit sitä, että niiden tylsien tyyppien vanhemmat ovat opettaneet lapsilleen sosiaaliset perustaidot ml. se, että ketään ei jätetä ulkopuolelle.



P.S. Jos kaikki ajattelisivat että asiat olisivat hyviä juuri sellaisina kuin ne meidän lapsuudessamme olivat, ei ihmiskunta olisi vielä edes laskeutunut puusta. ja kun näitä pöljimpiä kommentteja lukee, joutuu miettimään ovatko kaikki ihmiset vieläkään elukoita kummempia...

vaan joku ap:n lapsen luokkakavereista oli kutsunut kotiinsa muita luokan tyttöjä. Koska kutsuttuja tyttöjä oli vain 6-7 oletan, että ap:n tyttö ei ollut luokan ainut tyttö, jota ei oltu kutsuttu.



Ei minustakaan saa syrjiä ryhmätöissä eikä kiusata ketään. Ja jos lapset kutsuu kavereita synttäreille, olen tarkka, että vaan yhtä tai kahta tyttöä/poikaa ei jätetä kutsumatta. Mutta jos lapseni kutsuu vaikkapa iltapäivällä tai viikonloppuna jotain kavereitaan meille leikkimään, niin saa kutsua ihan ketä haluaa. En pakota kutsumaan kaikkia luokan tyttöjä/poikia, eikä meille kyllä tavallisena viikonloppuna oiken 8 lapsivierasta mahtuiskaan.



Ap:n kannattaa vaan kannustaa yhä edelleen tyttöään kutsumaan luokkakavereita ja toisaalta kannattaa koettaa hommata lapsen elämään muitakin lapsia kuin ne koulukaverit. Harrastuskavereita voi yrittää myös kutsua joskus viikonloppuisin leikkimään ja jos tutuilla on samanikäisiä lapsia, niin voi järkätä useammin perheiden tapaamisia.



Kannattaa vahvistaa oman lapsen itsetuntoa myös siten, että kaikki torjunta ei sitä kolauta. Minä ainakin koetan omilleni just selittää, että voi leikkiä yksinkin välillä ja että kaikki ei tykkää kaikista, mutta ei siitä kannata ottaa itseensä. Ja kerron omasta lapsuudestani, että mulla ei esimerkiksi ala-asteella ollut niin hirveästi kavereita, mutta sitten myöhemmin tapasin enemmän oman henkisiä ihmisiä.



Toki lapsen pettymys pitää ottaa "vakavasti" ja lasta lohduttaa, mutta ei kannata siitä itse ahdistua ja jäädä jumittamaan johonkin uhrimielialaan ja vahvistaa lapsen käsitystä siitä, että on jotenkin hirveänkamalaa, jossei tule kutsutuksi johonkin juttuun. Koeta ap hommata lapselle kivaa tekemistä muutakin kautta kun näitten koulukavereiden avulla.



Jos siellä joku päällepäsmäri lietsoo muita, niin siltä menee teho, jos sun tyttöstä välittyy sellainen positiviinen "mulla on kaikkea kivaa joka tapauksessa" usko itseensä.



Tsemppiä, varmasti tilanne muuttuu vielä moneen kertaan ennen aikuisikää - nyt ei vaan saa vaipua voivottelemaan.

Ne oli joko varakkaista perheistä -> hienot merkkivaatteet ja muuta materiaa, ulkomaanmatkoja jne.

Tai sitten ne olivat niitä luokan kaunottaria... tai muuten vaan todella ulospäin suuntautuneita ja räväköitä tyyppejä, jolloin heillä oli kavereina tyttöjen lisäksi myös poikia.



Onko jonkinlainen ratkaisu panostaa tytön ulkonäköön... siis muotivaatteet ja tukka nätisti... en tiedä. Entäpä harrastukset, saisiko sieltä kaveripiirin? Itse harrastin lapsena ratsastusta ja meillä oli tallijengi, joka oli ihan paras!



Entäs joku vähän vanhempi ystävä samasta koulusta? Kyllä olisi muut tytöt kateellisia, kun joku pääsisikin isompien suosioon!



Omalla 8-v. pojallani ei ole kauhean monta kaveria, mutta hän on saanut oikean sydänystävän naapurin tytöstä, joka on hiukan nuorempi (poika on tokaluokalla ja tyttö ekalla). He leikkivät kaikki illat yhdessä, kun meidän lähinaapurustossa ei asu pojan luokkakavereita eikä muitakaan ihan samanikäisiä.

Tosin yhtenä iltana poika nyyhkytti minulle: "Jos joku mun luokan pojista saa tietää, että Milla on mun paras kaveri, ne ei enää ikinä ole mun kanssa." Puhuimme asiasta ja tulimme siihen tulokseen, etteivät pojat saa tietää, koska he eivät edes asu meidän lähellä, ja kukapa heille kertoisi. Poika oli tähän tyytyväinen.

luet tarkemmin

Kateus vie kalatkin vedestä....

Joku vaan ottaa jostain syystä silmätikukseen, kateuttaan tai jostain muusta syystä. Se riittää, ja se leviää kuin rutto, valitettavasti :(. Sitähän se koulukiusaaminen ja syrjiminen just on. Harvoin, varsinkaan tytöillä, taustalla on mitään sen kummempaa. Itsetunto auttaa tähän, eli lapselle pitäisi saada niin vahva itsetunto, että ei ole näistä nälvimisistä ym moksiskaan, silloin se kiusaaminen yleensä loppuu. Kiusaamista ruokkii se, että nähdään, että se kiusattu kärsii.

Tämä on kovaa tekstiä. Mutta ihan rehellisesti me emme itsekään pysty siihen, mitä vaadimme lapsiltamme.

Sitten ei pitäisi ainakaan kehuskella joka välissä omalla ja lastensa übersosiaalisuudella.

että 9-vuotias ei kelpaa kaveriksi? Millaiset tyypit eivät kelpaa, jos kuitenkin ovat kilttejä ja hyväntahtoisia. Millaisia juttuja voisi lapselleen opettaa että tulisi hyväkytyksi?

Just ne kiltit ja hyvän tahtoiset ovat niitä joihin on helppo iskeä kiini. Hyppyyttä, haukkua ja kääntää muut vastaan.

Ei sielä luokassa tarvitse olla, kuin se yksi kateellinen kakara, joka osaa manipuloida, niin se on siinä. Kannattaa ottaa selville kuka se on. Hänet, kun saa ruotuun niin hommat alkaa lutviutua.

Ja tosiaan, jos tyttösi pukeutuu nätisti, niin vaatteirta, jos on haukuttu hän todennäköisesti haluaa laittaa ryysyjä kouluun. Pelkästään kauniit pitkät hiukset voi olla syy kiusaamiseen, kuten meillä kävi.

Koulun varaan ei kannata paljon laskea. Eivät juurikaan näe kiusaamista...

täytyykö rautalangasta vääntää, että näistä 6-7 tytöstä voi ehkä 1-2 olla sellaista jotka eivät halua ap:n tyttöä mukaan leikkeihin ja muut sitten menevät mukaan tähän syrjintään.

ymmärrä, miksi jotkut ei täällä tajua, että kyse voi olla juuri 1-2 manipuloivasta lapsesta, joiden mukaan muut menevät. omilta kouluajoilta todellakin muistan tällaisia tyyppejä...

varmasti lapsilla on eri kriteerit ja jotenkin tuntuu olevan suosittuja nämä ilkeät johtaja lapset ja pyörittävät siinä sivussa muita lapsia.

ja empaattiset jotka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään joutuu helpoiten kiusatuiksi ja syrjityksi. Sellaiset räväkät, itsevarmat ja ei niin empaattsiet harvoin joutuu kiusatuiksi.

että 9-vuotias ei kelpaa kaveriksi? Millaiset tyypit eivät kelpaa, jos kuitenkin ovat kilttejä ja hyväntahtoisia. Millaisia juttuja voisi lapselleen opettaa että tulisi hyväkytyksi?

Kun olin lapsi, luokallani oli kolme syrjittyä:

- Lapsi, jonka kotona poltettiin. Muistan, että hän vain haisi mielestäni aivan kamalalta :-( Kurjaa, eihän tuo ollut ollenkaan lapsen syy, mutta muistan hyvin, että yritin pysytellä kaukana hänestä, vaikka oli ihan kiva muuten. Kaikki välttelivät häntä - ei tosin ollut puhetta, välttelivätkö muut samasta syystä.

- Lapsi, jonka isä oli romani ja joka asui isoäitinsä luona. Syy syrjintään oli rasismi, sekä lapsen käytös. Rasismiin vanhempien olisi pitänyt puuttua, eivät puuttuneet. Vanhemmatkaan eivät pitäneet tytöstä, koska tämä valehteli, varasti ja oli agressiivinen. Käytös johtui varmaan osaksi kotioloista, osaksi syrjinnästä. Yritti lennokkailla, keksityillä jutuilla hakea huomiota ja varasti tavaroita lahjoittaakseen ne jollekin saadakseen niin kavereita.

- Lapsi, joka oli toooodella hiljainen. Hänen ääntään tuskin kuuli, ja leikkeihin hän ei innostunut. Oli kiltti kyllä, hyvin ujo ja ilmeisesti tylsää seuraa? Hän ei yrittänytkään hakeutua toisten seuraan, en sinänsä koskaan ollut tilanteessa, että olisin torjunut tuota tyttöä. Mutta tuskin hänkään halusi olla yksin, tai en tiedä?

Tämä esimerkkinä siitä, että kyllä lapset voivat olla tietoisia syistä, joiden takia jotain syrjitään. Siksi kannattaisi miettiä, mikä ap:n lapsen kohdalla on syynä. Voi olla asioita, joihin voi vaikuttaa (esim. tupakanhaju) tai asioita, joihin pitää puuttua (esim. rasismi). Kun syy on selvinnyt, sen mukaan edetään.