Lue keskustelun säännöt.
Seela Sella pelkää ettei elä syksyyn asti
08.05.2026 |
Onko noin iäkkäällä kuin Seela nuo syöpähoidot liian rankkoja? Olisiko parempi jos vanhana sairastuu syöpään ettei ottaisi hoitoja?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On palliatiivisessa hoidossa, eli ei anneta enää parantavaa hoitoa. Tuskin joulua näkee.
(Palliatiivinen "hoito"< ) pallium (lat.) tarkoittaa viittaa. Viitta kuvaannollisesti lämmittää, peittää ja suojaa kuolevaa potilasta aivan kuin suojaavalla viitalla.
Kuolinahdistus voi olla kaikesta huolimatta äärimmäisen pelottava ja voimakas kokemus. Vaikeasti sairaan ihmisen tajunnan tasoa voidaan tarvittaessa laskea lääkkeillä palliatiivisessa sedaatiossa tilapäisesti tai elämän viimeisten päivien tai tuntien ajan, kun kovaa kärsimystä tai oireita ei saada muuten lievitettyä. Se ei lyhennä tai pidennä elämää, vaan tavoitteena on rauhallinen kuolema ilman kärsimystä (on tärkeää huomata, että palliativiinen sedaatio ei ole eutanasiaa, jota ei voida perustella kovien kärsimysten lievittämiskeinona).
Kyllä se ravinnottomuus kovasti elämää lyhentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tv:ssä joskus kauan sitten jonkun ohjelman missä jollain vanhemmalla henkilöllä oli jokin vatsan alueen syöpä eikä ottanut hoitoja, hirveät tuskat oli lopuksi.
Nykyään saa kyllä kipulääkettä niin paljon kun haluaa ja tarvii.
Ja víțút saa. Lääkärit on opetettu pelkäämään opiaattiriippuvuutta niin tiukasti että vaikka ihminen ilmiselvästi kuolisi viikon päästä, niin riittävää kipulääkitystä ei voi antaa. Hulluutta.
Vierailija kirjoitti:
Seela on s. 1936 ja Lenita Airisto 1937 mutta Seela on vain 2 päivää vanhempi
Miten se on mahdollista? Milloin Lenita heittää veivinsä??
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tv:ssä joskus kauan sitten jonkun ohjelman missä jollain vanhemmalla henkilöllä oli jokin vatsan alueen syöpä eikä ottanut hoitoja, hirveät tuskat oli lopuksi.
Nykyään saa kyllä kipulääkettä niin paljon kun haluaa ja tarvii.
Loppuaikoina syöpäkivut voivat olla kauheat. Onneksi kipulääkitys ja mahdollinen sedatiivinen hoito loppuvaiheessa. Kevyessä sedaatiossa potilas on unelias kuitenkin puheella heräteltävissä. Syvässä sedaatiossa potilas on jatkuvassa unessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tv:ssä joskus kauan sitten jonkun ohjelman missä jollain vanhemmalla henkilöllä oli jokin vatsan alueen syöpä eikä ottanut hoitoja, hirveät tuskat oli lopuksi.
Nykyään saa kyllä kipulääkettä niin paljon kun haluaa ja tarvii.
Ja víțút saa. Lääkärit on opetettu pelkäämään opiaattiriippuvuutta niin tiukasti että vaikka ihminen ilmiselvästi kuolisi viikon päästä, niin riittävää kipulääkitystä ei voi antaa. Hulluutta.
Morfiinia saa ja annetaan, vaikka se nopeuttaa kuolemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On palliatiivisessa hoidossa, eli ei anneta enää parantavaa hoitoa. Tuskin joulua näkee.
(Palliatiivinen "hoito"< ) pallium (lat.) tarkoittaa viittaa. Viitta kuvaannollisesti lämmittää, peittää ja suojaa kuolevaa potilasta aivan kuin suojaavalla viitalla.
Kuolinahdistus voi olla kaikesta huolimatta äärimmäisen pelottava ja voimakas kokemus. Vaikeasti sairaan ihmisen tajunnan tasoa voidaan tarvittaessa laskea lääkkeillä palliatiivisessa sedaatiossa tilapäisesti tai elämän viimeisten päivien tai tuntien ajan, kun kovaa kärsimystä tai oireita ei saada muuten lievitettyä. Se ei lyhennä tai pidennä elämää, vaan tavoitteena on rauhallinen kuolema ilman kärsimystä (on tärkeää huomata, että palliativiinen sedaatio ei ole eutanasiaa, jota ei voida perustella kovien kärsimysten lievittämiskeinona).
Kyllä se ravinnottomuus kovasti elämää lyhentää.
Ottaa sydämen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On palliatiivisessa hoidossa, eli ei anneta enää parantavaa hoitoa. Tuskin joulua näkee.
Palliatiivinen hoito on sama kun heittele jättö ja vain osoitus Suomen lääkäreiden ammattitaidon puutteesta verrattuna muihin maihin.
Viher-vasemmistolainen tapa kiertää eutanasiaa, sitähän se on, päästä sairaista vaivihkaa "luonnollisesti" eroon.
Ahaa. Miksi sitten juuri oikeistolaiset tekevät niitä leikkauksia terveydenhuoltoon kun vasemmisto taas vaatii lisää resursseja?
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
No sinähän olit syövän saadessasi melkein 20 vuotta nuorempi kuin Sella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
No sinähän olit syövän saadessasi melkein 20 vuotta nuorempi kuin Sella.
Ei voi verrata eri syöpiä. Yksittäinen tapauskuvaus ei kerro yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
Sukulaiseni sairastui suolistosyöpään myös kasikymppisenä muutama vuosi sitten. Oli jonkin aikaan todella huonossa kunnossa ja rankat hoidot, mutta niin vaan elossa edelleen.
Esko Roine on käynyt katsomassa Seelaa sairaalassa. Mielestäni todella mautonta vuotaa keskustelun sisälto jollekkin iltapaskasensaatio-llehdelle. Keinolla millä hyvänsä, kunhan saa julkisuutta.
Seelalla on paljon ikää, mutta vieläkin hänelle olisi suonut vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se taitaa nyt olla Seelan vuoro lähteä.
T:Jamppa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
No sinähän olit syövän saadessasi melkein 20 vuotta nuorempi kuin Sella.
Ei voi verrata eri syöpiä. Yksittäinen tapauskuvaus ei kerro yhtään mitään.
Ei tietenkään voi mutta 75-vuotias keskimäärin kestää hoidot paremmin kuin 90-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes 80-vuotias nainen. Sain suolistosyövän muutama vuosi sitten. Syöpä oli ehtinyt tartuttaa jo imusoluja. Kävin läpi suuren leikkauksen ja sain pysyvän paksusuoliavanteen. Valitsin jatkohoidot. Eivät ne helppoja olleet ja pari kertaa mietinkin niiden lopettamista. Syöpäklinikan lääkäri kannusti jatkamaan ja niin teinkin. Tänä päivänä on kulunut jo kolme vuotta viimeisestä hoitojaksosta. Voin hyvin, olen pirteä ja elämäniloinen. Asun yksin, teen kaikki kotityöt ilman apua, jopa ikkunoiden pesut. Eikä minulla ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Joskus otan särkylääkettä lieviin jäsenkipuihin, joita sain sytostaateista. Mutta se on pieni ongelma.
Sukulaiseni sairastui suolistosyöpään myös kasikymppisenä muutama vuosi sitten. Oli jonkin aikaan todella huonossa kunnossa ja rankat hoidot, mutta niin vaan elossa edelleen.
Ei liity kyllä tähän sitten niin mitenkään. Aivan eri asia sekin, jos haluaa elää avanteen kanssa mieluummin kuin kuolla.
Ihmiset ei ymmärrä, että ei se elämänhalu iän myötä mihinkään katoa! Ehdotukset, että eikö jo tajua olevansa vanha, päästäisi jo irti, ovat absurdeja. Ihminen on ihminen; minä en useinkaan edes muista ikääni. Tunnen asioista samoin kuin nuorena. Mistään ei ykskaks iske tajuntaan, että nytpä päästän irti, on jo mun aikani lähteä rajan taa. Lähtö pelottaa, rakkaat jää tänne ja mitä siellä on vastassa-käy mielessä. Ainoastaan aikoinaan syvästi masentuneena on mielessäni käyneet em. ajatukset jättää tämä tuntemani elämä. Ei tule iän myötä mieleltään terveelle suisidiajatuksia, surumielisenä on valmiimpi lähtöön.
Mauttomaksi meni, kun kirjamyynti piti sotkea kuolinkamppailuun.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei ymmärrä, että ei se elämänhalu iän myötä mihinkään katoa! Ehdotukset, että eikö jo tajua olevansa vanha, päästäisi jo irti, ovat absurdeja. Ihminen on ihminen; minä en useinkaan edes muista ikääni. Tunnen asioista samoin kuin nuorena. Mistään ei ykskaks iske tajuntaan, että nytpä päästän irti, on jo mun aikani lähteä rajan taa. Lähtö pelottaa, rakkaat jää tänne ja mitä siellä on vastassa-käy mielessä. Ainoastaan aikoinaan syvästi masentuneena on mielessäni käyneet em. ajatukset jättää tämä tuntemani elämä. Ei tule iän myötä mieleltään terveelle suisidiajatuksia, surumielisenä on valmiimpi lähtöön.
Vasemmistolainen ajatus päästä eroon vanhoista. Vanhainkodeissakin hoitajat hokevat ihmisen sängyn äärellä, että päästä jo irti. Hoitajat päättävät kenestä olisi aika päästä eroon. Karmaisevaa kuunneltavaa, jos itse makaisit siinä toisten armoilla. Vapautuisi yksi paikka ja jono nytkähtäisi yhden paikan eteenpäin.
Oirehoidon tavoitteena on taata paras mahdollinen elämänlaatu minimoimalla hengitysongelmat, kivut ja nielemisvaikeudet ("Milloin syövän hoidon voi lopettaa" < https://www.duodecimlehti.fi/duo13740 >).