Lue keskustelun säännöt.
Raskaus loppusuoralla - mieheni muuttui täysin vieraaksi ihmiseksi
11.05.2007 |
Olen kysynyt mieheltä, onko jotain tapahtunut. Kieltää koko ajan. Vajaa 2kk sitten ilmoitti, että on vähän huolissaan meidän suhteesta, ja että itsellä on fiilikset kaveripohjalla, mutta ei ole jättämässä mua eikä mitään, ja että meidän pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä.
Muutaman päivän päästä ei halunnutkaan tehdä mitään enää yhdessä, ei kuulemma huvittanut. Kuitenkin oli kiltti ja hellä, otti kainaloon, harrastimme seksiä, antoi lähtö- ja tulopusuja jne.
Meni taas ehkä viikon päivät, muuttui tosi tylyksi, ei moikkaa kun tulee/menee, ei enää pusuja, ei seksiä, sängyssä nukkuu mahdollisimman kaukana, ei tule lähelle ja kavahtaa kosketusta. Jos puhuu mulle itse, puhuu " normaalisti" , mutta jos minä puhun hänelle, saan vain puolinaisia tuhahduksia vastaukseksi.
Hän on saanut aina hyvin vapaasti mennä ja tulla, luotto on ollut 100 prosenttista.
Yhtäkkiä muuttui täysin.
Puhelintaan ei juurikaan jätä vahtimatta, mutta ei kyllä viesteile eikä soittelekaan pitkin iltaa kenellekään.
Meille on vauva tulossa 1kk sisällä.
Tosi raskasta... Olen ihan loppu, en saa mieheltäni tukea vaan olen aivan yksin tämän raskauden kanssa. Reilu 2kk sitten katseltiin vielä taloja ja tontteja, hän oli innoissaan vauvasta. Tuntuu, että pää hajoaa, etten kestä.... Hän ei soita enää kesken työpäivän mitä kuuluu, ei kerro minkä pituisia päiviä on töissä, jollen kysy.
Masentaa, itkettää. Olen yrittänyt puhua, mikä on vialla, mutta vastaukseksi saan vain " en ole enää onnellinen, tältä on tuntunut jo pidemmän aikaa, jos ei olisi vauva tulossa olisin jo lähtenyt" , ja näin siis puhuu mies, joka edelleen painottaa, että tietää että hänellä on minussa täydellinen kumppani, parempaa ei voisi saada, ja n. 3kk sitten kehui parhaalle ystävälleni minut maasta taivaisiin. Yhtäkkiä hän onkin muka " erakkoluonne ja työnarkomaani" . Ja vauvan tulostakin oltiin ihan sovittu yhdessä, että saa tulla jos on tullakseen...
Kommentit (33)
Mies on paniikissa, tuntee olevansa lopullisesti nalkissa ja pelkää sitä vastuuta mitä vauvan tulo aiheuttaa... Kuvioon kuuluu joskus (ikävä kyllä) vieraat naiset, mutta jos mies on vähänkään täysjärkinen, muuttuu kyllä kun saa oman jälkeläisensä syliinsä. Toivottavasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ehkä kaikki huomio on nyt keskittynyt sinuun ja vauvaan ja vauvaan ja vauvaan.... teidän parisuhde ja miehen huomiointi jäänyt vähemmälle??
käy nyt läpi aikuistumisen kriisiä, eli ahdistaa ajatus että lapsi ja akka on, nyt pitäis hänen kasvaa aikuiseksi ja pelottaa että se on sitä tylsää kotielämää ilman kavereita, ilman seksiä, ja ilma poikien iltoja.
Olen yrittänyt keskustella, hän on hirveän negatiivinen asenteeltaan.
Olen kirjoittanut hänelle kirjeen, koska tunsin että oli helpompi saada paperille asiat, ettei eksy aiheesta ja koska minua alkaa aina vain itkettää puhuessamme.
Olemme sopineet että yritämme, ja olen sanonut hänelle, etten oletakaan että asiat noin vain palaisivat ennalleen. Minua loukkaa ja satuttaa hirveästi se, ettei hän ole yhtään kiinnostunut minun tai vauvan voinnista, siitä mitä vauvalle pitää ostaa (olen itse nyt ostanut kaiken) tms. päivieni kulusta.
Tämä tuli niin yllättäen, sillä en olisi ikinä uskonut että näin voisi käydä, mitään viitteitäkään tällaisesta ei ollut aiemmin. Olen aina luottanut mieheeni kuin kallioon ja siihen, että tämä suhde todella toimii. Ja yhtäkkiä häntä ei voisikaan vähempää kiinnostaa...
Päivisin tulee mietittyä kaikkea typerää, pelkään että jos hänellä onkin joku toinen, vaikka olen yrittänyt hänen muutaman kaverinsa kanssa jutella, ja he vakuuttavat ettei näin ole. Järki sanoo itsellenikin, ettei hän ole pettänyt minua, mutta tunteillenihan en voi mitään.
Jos mies sitten älyäisi, mistä on kyse?
Tai isoveljeä tai muuta viisaanpuoleista miespuolista kaveria, vähän vanhempaa, jolla jo olisi perhettä?
Joka voisi jutella miehelle näistä isäksi tulemiseen liittyvistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehelläni isä ja hänen isoveljellään on 5-vuotias poika. Tapaamme heitä aika harvoin, vaikka ihan lähellä asummekin, sillä mieheni tekee todella pitkiä päiviä töissä, oman yrityksensä parissa.
Minua ei haittaa miehen pitkät työpäivät, mutta tällä hetkellä ahdistaa kun en ole varma suhteestamme, tekisi mieli soittaa hänelle mutta yritän antaa hänen olla rauhassa, kun sanoo tarvitsevansa " omaa tilaa" .
Ymmärrän että isäksi tulo hirvittää, kyllä minuakin hirvittää äidiksi tulo. Rakastan miestäni suunnattomasti, hän ei varmaan ymmärrä kuinka hän minua tällä hetkellä satuttaa. Olen yrittänyt olla pahemmin puhumatta vauva-asioista tms. jos ne häntä nyt ahdistavat. Olen jo miettinyt, pitäisikö meidän mennä yhdessä juttelemaan vaikka jonnekin perheneuvolaan. Ajattelin kyllä ottaa asian esiin hänen isänsä kanssa, kun hänet seuraavan kerran näen, toivottavasti ensi viikolla.
tai käyttäkää sitä keinoa (varmaan joku dr. philin neuvo..), että molemmat kirjoitatte paperille (näkemättä toistenne papereita) kolme hyvää asiaa suhteessanne ja kolme asiaa, mihin haluaisitte parannusta/muutosta. Ja sitten keskustelette näistä yhdessä.
Kokeile jos suostuisi tähän? voi olla helpompaa kun ei tartte sanoa suoraan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
testaa haluaak hän ihan oikeasti lähteä " jos ei olis vauvaa" , vai onko vaan huomion hakua?
TArkoitan sitä, että et " ahdistele" miestäsi kyselemällä hänen rakkaudestaan tai onnellisuudestaan, jätät kokonaan suhteenne tilan analysoimatta vähäksi aikaa. Keskity vauvaan ja itseesi, anna miehelle tilaa hengittää. Tee hänen olonsa kotona mahdollisimman mukavaksi, niin hän sinne tuleekin ilo mielin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittänytkin rauhoittaa tilannetta, ja ollut mahdollisimman " hissuksiin" . Tekee vaan tosi pahaa, kun haluaisin että mieskin tuntisi vauvan potkuja tai edes kysyisi, miten päivämme on mennyt...
Hengähdystaukoa en oikein tässä voine ehdottaa, kun lähtö synnyttämään voi kuitenkin tulla milloin vaan.
Toivottavasti miehesi mieli muuttuu synnytyksessä, kun saa nyytin syliin! Se on kuitenkin mullistava kokemus ja voi avata hänenkin silmänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei halummut mielestäni osallistua raskauteen. Kerran aikani intettyäni hän sanoi, ettei vielä kumminkaan osaa ajatella itseään isänä, ei ennenkuin on jotain konkreettista.
Lapsen synnyttyä hän oli haltioissaan, itki ilosta. Ja ongelmat häipyivät saman tien.
Seuraavan raskauden aikana sama juttu, mutta osasin jo sitä odottaa
Kun lapsi syntyy tilanne muuttuu. Miehesi on nyt kasvun paikan edessä ja se voi saada käyttäytymään kummallisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan on myöhässä! Kuvioissa saattaa olla myös uusi nainen. Tällasen vaikutelman ainakin itse saan ap:n kuvailemasta tilanteesta. Tsemppiä kovasti! Toivotaan, että miehessä on sen verran munaa, että kantaa kuitenkin vastuunsa ja ottaa lusikan kauniiseen käteen!
Vaikka järki ja lääkärit sanoisivat ettei seksi ja läheisyys vahingoita lasta, mies ei sitä silti usko.
Yleensähän juuri miehet vertailevat eri kaukalomalleja jne. Ja kyllä normaali mies, joka itse on vauvaa ruvennut hankkimaan, odottaa innoissaan ja malttamattomana tämän syntymää.
jo tulleista viesteistä...
On vaan niin outo olo koko ajan, kun tosiaan en voi käsittää miten hän muuttui niin täysin yhtäkkiä, käänsi siis kelkan ihan totaalisesti. Hän on aina ollut minua kohtaan hyvin hellä ja rakastava, kuuluttanut kaikille, kuinka hyvä suhteemme on ja yhtäkkiä hyvä että edes moi sanoo, saatika että puhuisi juuri mitään mulle.
Toivottavasti asia korjaantuu, en haluaisi menettää häntä, sillä minua on elämä potkinut päähän aika rankasti aiemminkin, ja kesti tosi kauan että pystyin nykyiseen mieheenikään luottamaan, mutta sen jälkeen luotto on ollutkin sataprosenttista. Tiedä sitten olenko luottanut liikaa ja antanut liikaa vapautta, kun en ole halunnut hänen menojaan rajoittaa ja olen antanut kavereidensa kanssa mennä. Ehkä olisi pitänyt olla vähän mustasukkaisempi...
Välillä tuntuu, että en kyllä sitten halua tätä lastakaan,jos en voi miestäni saada. HÄn lupasi kyllä että yritetään, mutta jos hän ei yritä täysillä, niin mitäpä se hyödyttää. Kunpa näkisin hänen päänsä sisään tai saisin sen löystyneen ruuvin kiristettyä...
Esikoiseni isä oli ihan samanlainen kun olin raskaana, ikää hänellä silloin 22v. Tulin raskaaksi miltein heti tavattuamme ja erosimme kun esikoinen oli 8kk. Mies ei vaan ollut valmis vauvaan ja perhe-elämään.
menetetty omanarvontunto. Onnea matkaan!
isäksi tulon kanssa. Koita vielä jututtaa syyttelemättä, kerro vain rehellisesti omat tuntemuksesi ilman nalkutuksia ja kysy mitä hän on REHELLISESTI mieltä.