voiko lapsuuden hyväksikäyttö vaikuttaa mun haluttomuuten tänäpäivänä?

olen kuullut että on aika yleistäkin että hyväksikäytetyillä se asia pyyhkiytyy mielestä pois, ja uhri ei ihan oikeasti muista koko tapahtumaa. ennen kuin jossain terapiassa sattumalta putkahtaa esiin..

koska ei se terapia pyyhi pois tapahtunutta.. mutta ehkä siitä sitten voisi olla hyötyä että asian käsittelisi..(?)



mietin myös tuota mainitsemaasi asiantuntemusta.. se on varmasti ensiarvoisen tärkeää. Opiskelen tällähetkellä eli minun kuuluisi ottaa yhteys koluterveyden kautta psykologiin? se on kyllä niin nuori mies että tuskin sillä paljoa kokemusta on.. ja ehkä olisi outoa puhua tällaisesta nuorelle (siis lähes samanikäiselle) miehelle...?

Eli pillereiden lopettaminen auttoi.

Mulla hyväksikäyttö vaikutti siten, että aloitin seksielämän tosi nuorena, ja jotenkin seksi on ollut mulle ennen kaikkea " vain seksiä" . Vasta nykyisen kumppanin kanssa olen oppinut yhdistämään seksin rakkauteen.. Kävin asian tiimoilta psykologilla pari vuotta sitten, siitä oli iso apu ainakin mulle.

vastenmielisyyttä. Inhoan myös usein sitä, jos mieheni koskee rintoihini. *puistatus* Kävin muutaman kerran mtt:ssa ja asiaa hieman puitiin, mutta minulla meni pupu pöksyihin enkä uskaltanut syville vesille käsitellä asioita. Taustalla on siis epäilys hyväksikäytöstä.

kun ei sitä ajattele esim seksin yhteydessä.. Olen ajatellut,että kun ei vaan tee seksiä mieli, vaikka mielestäni mieheni on seksikkäin koskaan tapaamani, olen vaihtanut pillereitä ilman vaikutusta..



voiko siitä päästä eroon jollain terapialla tms, onko niistä oikeasti hyötyä?



kun tuntuu että en kuitenkaan ole terapian tarpeessa, että asia ei paina minua esim päivittäin. Mutta voisko olla että sen on jotenkin niin haudannut sisimpäänsä että se ei edes nosta mitään tunteita enää, vaikka painaakin sitten alitajunnassa?

pari ystävää tietää, mutta heillekin vain kertonut sen " asiana" eli ilman mitää syvällistä keskustelua tuntista tms.

En ole koskaan kellekään kumppanille kertonut asiasta. Nykyisen miehen kanssa ollaan oltu reilu 3 vuotta yhdessä, hänkään ei tiedä.

-ap

vai onko tää nyt joku uus juttu? Siinä sulle vastaus.

Tosin olen vain yksin tätä asiaa joskus ihmetellyt.. Voiko nämä jutut kertoa lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta?



Jotenkin minusta on aina tuntunut siltä, että niin on tapahtunut. En vain muista -tai oikeastaan en tahdo muistaa.



Viimeyönä näin inhottavaa unta. Isäni oli siinä, ja aina kun olin vaihtamassa vaatteita, hän jotenkin osui siihen niin että näki minut alasti. Jotenkin hän myös suhtautui minuun kovin seksuaalisesti, tai flirttailevasti. Inhotti. Toisaalta isäni on minulle läheisempi kuin äiti, että en haluaisi mitenkään uskoa hänestä jotain näin pahaa.

Itselläkin terapiassa piti oikein kaivamalla kaivaa niitä asioita sieltä menneisyydestä, koska hyvin vähän loppujen lopuksi muistin asiasta. Lähinnä muisti tunteita ja semmoista. Kyllä tuota kannattaa ainakin yrittää, jos selvästi kokee asian vaikuttavan seksielämään. Ja toki terapiassa voi selvitä muitakin syitä haluttomuudelle, joita vois olla syytä käsitellä.



Mulla muuten oli muinoin ihan sama kuin nro 5:llä, just kaikki nuo ällötykset koskemisesta jne.. Sen takia välttelinkin vakavaa parisuhdetta pitkään, koska en kestänyt yhdynnän jälkeen jäädä enää toisen hellittäväksi kun tuntui niin ällöltä.



Ihan sitä joinakin päivinä ihmettelee, miten näinkin hyvin on elämässä kaikesta huolimatta selvinnyt..



t. 4

auttaakohan se oikeasti mitenkään konkreettisesti..

Ne ikävät asiat, jotka vaikuttavat haluttomuuteen, on siellä sun päässäsi, ja niihin pitäisi päästä käsiksi, jotta pääset asiassa eteenpäin. Terapia on siis apukeino sille, että voit itse käsitellä asiaa. Ei psykologi sulle kerro miten tulee toimia ja mitä tehdä, mutta auttaa ymmärtämään omia tunteita ja kohtaamaan ikäviä muistoja. Terapiakaan ei toimi, jos potilas ei itse halua " heittäytyä" kipeidenkin asioiden vietäväksi. Toki silläkin on merkitystä, onko psykologi tai psykiatri asiantunteva.