Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat
Millainen oli lapsuuteni? Minkälaistä elämää elät nyt?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Lapsuutesi*
Jos se on se sen toinen persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuutesi*
Jos se on se sen toinen persoona.
Ei kaksisuuntaiseen kuulu sivupersoonia. Se on mielialahäiriö.
Isällä oli sama vaiva, mutta ei hoitanut sitä. Periytyi. Minulla se on hoidossa.
Päällisin puolin normaali ja hyvä. Oikeasti ei.
Suurin ongelmani nykyään on se, etten pysty edelleenkään ottamaan rakkautta vastaan, koska en saanut sitä lapsena. Oon jotenkin jäässä siitä kohtaa, missä rakkauden pitäisi tuntua. Epäluuloinen.
Itsetunto ihan jees, käytös ok, en ole sotkenut asioitani, mutta ihmiset rakastuu minuun ja minä en rakastu heihin, mikä on pikkasen ongelmallista.
Vanhemmat ei juoneet, eivät paljon lyöneetkään, eivät rakastaneet, eivät hyväksyneet. Tuntuu ehkä lähinnä siltä että sietivät, kunhan toteutin heidän unelmaansa. Rakkaus oli ehdollista ja hyväksyntä piti ansaita täydellisyydellä.
Sellaista melko tavallista välttelevien kiintymyssuhteiden touhua kuin Suomessa sotien jälkeen on ollut.
Te olette törppöjä ja mielisairaita. Painukaa v=ttuun spitaaliset!
Vierailija kirjoitti:
Te olette törppöjä ja mielisairaita. Painukaa v=ttuun spitaaliset!
Te olette törppöjä ja mielisairaita. Painukaa v=ttuun spitaaliset!
Sie oot jäläkeenjäänyt raiskattu kakara tai umpiruma setämiÄS
En muista oikeen, muuten hyvä mutta outo eli "yliluonnoliset ilmiöt" kuulu elämään, serkulla kans kaksuuntanen ja suvussa skitsofreniaa. Yhessä kohtaa pelättiinkaverin kanssa sen isää ja luultiin sitä peikoksi, ja kun jälkikäteen mietin oli se aika sellainen...on mun koko elämä toki ollu traumoja täynnä kuten koulukiusaaminen ja se kun näin sukulaisen pään halkeevan
Lapsuutesi*