En halua miehen tuhlaavan rahoja(mme) äitienpäivä- tai synttärilahjoihini. Olenko outo?
Kyse on siitä, että koska olen ollut jo aika pitkään kotona, elämme käytännössä miehen palkalla ja minun kotihoidontuella. Joka vuosi mies " pähkäilee" mitä haluaisin äitinpäivä -ja synttärilahjoiksi (ovat lähekkäin). En mitään! Jotenkin tuntuu hullulta, että koska en tarvitse mitään, miksi tuhlata rahoja minuun kun silläkin rahalla voisimme esim laittaa pihaa! Tai maksaa laskuja, käydä kerran enemmän ruokakaupassa...
Jos mieheni olisi multimiljardööri, kyllä minä toiveita keksisin (rakastan koruja, sisustamista jne) ;)
Mutta mieheni on ihan tavallinen perheenisä, joka elättää perheensä keskituloisena duunarina.
Kommentit (23)
sanoo, että ei antanut miehen ostaa mitään lahjaksi.
Miksi??
Mun mielestä ihanaa kun mies antaa lahjan ja se saa olla vaikka suklaalevy. Tai itse tehty kortti tietsikalla missä lukee, että " oikeuttaa hierontaan illalla sängyssä" .
Olen pohtinut syitä, niitä voi olla esim.
1. Naisen mielestä mies ostaa vääriä lahjoja
2. Nainen ei tunne itseään minkään arvoiseksi
Kyllä olikin kuollut ja tylsä suhde. Ero tuli myös. Nykyisen kanssa muistetaan toisiamme jopa nimppareilla jollain pienellä ja musta tää on itseasiassa ihanaa. Viimeksi ostin leipomosta matkalla töihin miehelle pienen sydänleivoksen nimipäivänä ja tarjoilin sen illalla lasten nukahdettua kera kahvin ja kynttilän sohvalle. Onhan nimipäivät vähän lasten juttuja, mutta toisen muistaminen ja huomioiminen edes jollain pienellä piristää kyllä suhdettakin. Eikä niitä " juhlia" liikaa vuodessa ole...
Mä kiinnitin kahteen asiaan huomiota. Toinen oli se, että vähiä rahoja ei _tuhlata_ lahjoihin ja toinen oli se, että ei tarvitse mitään tai että lahja on turha.
Mä olen siinä ajatuksessa, että lahjanhan pitää aina olla sellainen, että itse ei sitä syystä tai toisesta itselleen hommaisi: olkoon siis se aamiainen vuoteeseen, koru taikka vaikka kirja.
Pääasia, että se lahja on rakkaudella mietitty ja ajatuksella annettu. Jos siis minulle joku sanoisi, että en tarvitse mitään, niin kyllä minulle tulisi sellainen tunne, että lahjan saaja ei arvosta sitä yritystä ja ajatusta minkä minä olen lahjaan laittamassa. Koska hän ei mitään tarvitse, niin hän uskoo, että minä en voisi antaa mitään mitä hän arvostaisi.
Ja jos lahja on ajatuksella mietitty lahjansaamaan ilahduttamaan, niin se ei voi olla tuhlattua rahaa. Koska silloin lahjan saaja ajattelisi, että hänen ilonsa ei ole minkään arvoista.
(en siis missään tapauksessa tarkoita, että pitäisi ostaa lahja yli omien varojensa, mutta eipä tässä kai ollutkaan kyse rahan määrästä, vaan siitä että voiko lahjaa antaa ylipäätään).
Jos taas lahjaksi annettaisiin pelkästään tarpeellisia asioita, niin eikös sitten kannattaisi antaa vaan jauhelihapaketteja ja pyykinpesuainetta, koska ne ovat tarpeellisia jokaiselle?
Joku aikaisemmin epäili, että ap:n kirjoituksesta saa sellaisen vaikutelman, että ap ei arvosta itseään. Se on yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on, että kapinoi jotenkin kulutusyhteiskuntaa vastaan. Se on ihan validi pointti, mutta mielestäni pilkka osuu kyllä väärään nilkkaan, koska eihän sitä lahjaa tarvitse kalliilla rahalla kaupasta ostaa. Tuolla asenteella siis viet lahjan antajalta antamisen ilon.
Anteeksi kärjistykset ja enkä tarkoita, että tästä pitäisi loukkaantua.
Saan synttärinä ja äiteinpäivänä 4-6 pakettia ja yksikään ei ole mitään " sukkia" . Jouluna paketteja tulee 12-18. Kauhea stressi aina ostella miehelle takaisin samanlaisia lahjavuoria. Mieheltä tuo vaan käy niin helposti. Sanoo aina, että lähtee joululahjaostoksille ja löytää niin paljon kaikkea kivaa mulle... Kuten arvata saattaa, niin mein lahjabudjetit on myös aika massevia.
Kyllä minä itseäni arvostan, uskokaa pois :)
En vain voi sille mitään, että koska (lähes) jatkuvasti joutuu euroja laskemaan, tuntuu hullulle että niillä rahoilla törsättäisiin vain minuun... Mies kun tuppaa muistamaan minua kesken arkipäivänkin, kuten aiemmin mainitsin.
Sovitaan nyt kuitenkin niin, että jotain pientä saa ostaa, niin ette pidä minua niuhottavana tiukkiksena, joka vie mieheltään antamisen ilon ;)
ap
Mä vihaan itse lahjojen keksimistä - melkein yhtä paljon kuin mieheni. Kaupoissa kiertely on meidän mielestämme helvetillistä kidutusta. Koska " pakkolahjat" tuottavat meille molemmille liikaa stressiä, olemme sopineet, että synttäri-, hääpäivä- ja isän- ja äitienpäivälahjaksi käy hyvin hyvä ruoka ja viini - vaikka kotona, jos lastenhoito tuntuu vaikealta. Jouluna mä haluan paljon paketteja kuusen alle, joten silloin meillä on lahjoja. Molemmat antaa toisilleen lahjatoivelistat (pääasiassa kirjoja), joista toinen sitten valitsee lahjat. Mukana saattaa olla muutama yllärikin. JOs juhlapäivän aikoihin satutaan tarvitsemaan jotain, voi sen hyvin ostaa lahjaksi. Tilanne on oikein sopiva meille molemmille, ainakin nyt kun lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä " pakkolahjojen" päälle.
Joulunakin toivoin yhtä juuri tiettyä, mistä olin pitkään haaveillut. Rikkaimuri (suuret on haaveet=)). No, mies osti sellaisen ja kaikenlisäksi hienon, mutta vaikka mitä muuta lisäksi. Ihan kiva, mutta olisi voitu käyttää ne rahat johonkin muuhun.
Nyt kysyi, mitä haluan äitienpäivä lahjaksi. Pyysin, että menisi lapsen kanssa jonnekin, että voin katsoa jääkiekkoa rauhassa. No, saa nähdä miten käy... Mies ei tällaisia pyyntöjä ole koskaan toteuttanut =(
Emme osta toisillemme synttäri-, joulu-, isäinpäivä- tai äitienpäivälahjoja. TOSIN sillä erotuksella, että minun mieheni ei niitä ole innokas ostamaankaan :)
Lahjoja ja kortteja tulee lapsilta mutta mieheltä en semmoisia odota. En myöskään osta hänelle isänpäivälahjaa vaan hankin semmoisen omalle isälleni. Eikä ole yhtään outoa !
Synttäri- ja joululahjaksi saan jotain pienempää tai suurempaa riippuen rahatilanteesta ja toiveista. Missään tapauksessa en haluaisi että perheen viimeiset rahat käytettäisiin minun lahjaani, tulisi vaan paha mieli tuommoisesta tuhlauksesta. Järki voittakoon tässäkin asiassa, ei kannata ottaa mainoksia niin vakavasti. Ilman lahjojakin pärjää!
Lapset isovanhemmille hoitoon, te kaksin kotosalla, hän kokkaa ruoan, saunotte ja nautitte yhdessä olosta.
Minä olen kanssa kotona lasten kanssa jo kohta neljättä vuotta ja mies on se joka maksaa koko lystin ja antaa vielä minulle ns. kuukausirahaa lapsien ja omiin menoihini ja kun juhlapyhät lähdestyy ja lahjosita on kyse toivon vain rauhallisen hetken mieheni kanssa ja se on parasta.
Annat tottakai miehen edes joskus yllättää sinut.
Usko pois, miehesikin sitä haluaa.
minäkään en halua että vähillä yheisillä rahoillamme ostettaisiin nyt mitään turhaa ylimääräistä. Mutta vihjasin kyllä miehelle että äitienpäivänä olis kiva herätä valmiiksi laitetulle herkulliselle aamupalalle.
Vierailija:
Mutta vihjasin kyllä miehelle että äitienpäivänä olis kiva herätä valmiiksi laitetulle herkulliselle aamupalalle.
Ja että saisi syödä yhden päivän ajan kaikki ateriat rauhassa :)
Tai sitten tehdään se patiosysteemi tuohon pihalle, kuten ollaan suunniteltu ja nimetään se minun mukaani ;)
ap
Jos taas tarviitte jotain muuta niin pyydä jotain muuta.
Eihän kukaan sano, että lahjan pitää olla koruja tai kosmetiikkaa, kyllä se voi olla jotain muutakin...
En minkään halua, että mies tuhlaisi meidän viikon ruokarahat mun turhaan lahjaan. Siksi toivonkin lahjaksi jotain sellaista, mitä muutenkin hankittais... Säilyy miehellä antamisen ilo ja mulla mielenterveys, kun ei tarvi stressata rahojen hupenemista =)
vinkkinä sanoisin. Mutta miksi ostaa lahjoja vain ' pakosta' ? Että nyt kun on äitienpäivä, on pakko ostaa jotain. Paljon enemmän ilahdun, jos mies yllättää ihan tavallisena arkena :)
ap
Vierailija: