Olenko ilonpilaaja kieltäessäni trampoliinin lapsiltani?
.
Kommentit (106)
Sen verran on harjoiteltu muiden trampoliineilla, että tiedän miten vaarallisia ne menidän tapaturma-alttiille muksuille ovat.
Lapset rakastavat sitä. Meillä 1,5.v, 3,5.v ja 11,5.v lapset. Pienin ei pääse matolle, mutta kaksi isompaa viettävät siellä todella paljon aikaa. Jos hyppivät niin hyppivät vuorotellen, trampoliini (joka ei muuten todellakaan ole kovin kaunis tuossa pihassa) on sijoitettu siten että me näemme siihen koko ajan. Välillä lapset pitävät siellä kerhoaan, eivät siis hypi vaan tekevät jotain muuta, makoilevat ehkä vaan auringossa ja puhuvat salaisuuksiaan.
Aina jos meillä on vieraita niin kaikki lapset haluavat hyppiä, siellä on hyppinyt samaan aikaan 4 kolme vuotiasta, vanhempi vieressä vahtimassa. Nähtävästi hengenvaarallista, mutta hauskaa oli kaikilla.
Hypin siinä myös itse, se on hauskaa liikuntaa, lapsena toivoin aina kotiimme tuollaista mutta ei sellaisia silloin kenelläkään ollut. Hypin tuolloin kaiken maailman seikkailupuistoissa jne. aina kun oli tilaisuus. Ei niissä puistoissa koskaan mitään verkkoja trampoliinin ympärillä ollut.
On varmasti totta että onnetomuuksia sattuu paljon, mutta me otamme siis riskin.
kun et ottanut vastaan tramppaa, ajattelit lastesi turvallisuutta,
No voi jumalauta mä osaan trampalla flipit ja spinnit joka suuntaan myös ihan paikaltaan ja kaikkee muutakin hulluu. Maalla menee vaikka mitä trikkejä sekä tosi huonolla airtrackilla. Niin kuvitelkaa mut vesiurheilussa tai jossain SuperParkissa. Ja mä oon harrastanu kohta 7 vuotta parkouria. Muuten en harrastais mitään urheilua jos ei olis varaa eikä paikkoja missä harrastaa. Pelaisin vaan päivät pitkät.
Oon tosi laiska liikkuja, mutta hyppiminen on mukava tapa saada syke korkealle. Myös lapset 2 ja 4 tykkäsivät. Verkko tietysti on. 2 vuotiaan motoriikka ja tasapaino kehittyi ihan huimasti viime kesän aikana.