Ystävän muuttunut käytös - mistä on kyse?

Masennus tai muita mielenterveyden ongelmia hänellä?

Selkeästi tekee pesäeroa eli haluaa etäisemmät välit. Minusta ystäväsi silti toimii väärin. Hänen pitäisi vihjailun sijaan ihan suoraan sanoa, että ei halua samanlaista ystävyyttä kuin aiemmin. Tiedän omasta kokemuksesta, miten loukkaavaa on, kun toinen ei sano suoraan ja itse yrität pitää ystävyydestä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus tai muita mielenterveyden ongelmia hänellä?

Tämä tuli itsellekin mieleen. Vaikuttaa kuormittuneelta.

Ehkä ap voisi kysyä ystävältään käytöksen muuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tekee pesäeroa eli haluaa etäisemmät välit. Minusta ystäväsi silti toimii väärin. Hänen pitäisi vihjailun sijaan ihan suoraan sanoa, että ei halua samanlaista ystävyyttä kuin aiemmin. Tiedän omasta kokemuksesta, miten loukkaavaa on, kun toinen ei sano suoraan ja itse yrität pitää ystävyydestä kiinni. 

Jos sanoo suoraan, se vasta loukkaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä sun ystävältä suoraan ja avoimesti, että mikä on? Itse inhoan sellaista, että jos ihminen ei sano mikä on, mutta käytös on omituista. Siinä on väärin tulkinnan mahdollisuus, ja aiheuttaa vastapuolelle turhaa murhetta ja vaivaa miettiä, mikä on. Varsinkin ap:n tapauksessa, missä kyse on ystävyyssuhteesta, eikä jostain pikkuasiasta. Olisi vaan reilua siltä sun ystävältä rehellisesti sanoa mistä kiristää, eikä roikottaa sua jonkinlaisessa löyhässä hirressä, varsinkin jos toisesta haluaa uskoa hyvää. 

Tuo nyt on turhan dramaattista. Noin voi toimia jos toinen on avoimen ilkeä ja halpamainen, nälvii, panettelee tms. Pelkkä välttely ja yhteydenpidon väheneminen ei anna aihetta poliisiksi heittäytymiseen. Ei tilannetta tarvitse kärjistää tuohon pisteeseen, kun selvästikin vaikuttaa siltä että ap:n ystävä ei ole ollut ilkeä eikä halpamainen vasn lähinnä ottanut etäisyyttä.  

Kuulustelumentaliteetti luultavasti saisi aikaan vain sen että välit menevät ikuisiksi ajoiksi poikki. Ap:n ystävälle tulisi sellainen olo, että apua, mikä käräjäoikeus tämä on olevinaan, antaa olla koko juttu, en jaksa ottaa vastaan syyttelyä enkä tunne olevani velvollinen analysoimaan ääneen tuntemuksiani. 

Minulla on tuttavia joiden kanssa saattaa puolin ja toisin mennä puoli vuottakin ilman yhteydenpitoa. Joskus laitan viestin eikä toinen reagoi. Tai he soittavat enkä pysty vastaamaan. Jos he alkaisivat jälkeenpäin tivata selitystä tyyliin ”mistä on kysymys, enkä ole sinulle tärkeä ihminen, mikset soittanut takaisin, kerro mikä minun asemani on sinun elämässäsi”, päättelisin että tuo tyyppi on ihan pimahtanut enkä haluaisi olla enää  tekemisissä. 

Vaikuttaa siltä että ap:n ystävälle ystävyys ei ole yhtä tärkeä asia kuin ap:lle. Ap:n ystävällä on ehkä kiirettä, muita kiinnostavampia ihmissuhteita. Ei hän välttämättä ole kyllästynyt ap:hen eikä halua katkaista välejä, mutta hänellä on muuta ajateltavaa. 

Ystävyyskin on hänen puoleltaan ehkä laimentunut. Sekin on mahdollista että hän on vähän kyllästynyt ap:hen. Sellaista sattuu, sille ei mitään voi, eikä siihen tarvitse olla sen kummempaa syytä kuin että asiat muuttuvat kun elämä kulkee eteenpäin. Se on verrattavissa siihen että  minulle oli vielä vuosi sitten ehdottoman tärkeää saada aamulla kaurapuuroa, ja nyt en syö sitä ollenkaan. Mikä on syynä? No enpä tiedä, enkä jaksa ruveta sitä analysoimaan. 

Mitä jos ap. unohtaisi vähäksi aikaa koko jutun ja ottaisi itsekin etäisyyttä? Ei kostaakseen tai testatakseen miten toinen reagoi, vasn oman itsensä takia. Siksi, että on turha tuputtaa itseään sinne missä ei ole tervetullut. Se on oman arvonsa alentamista. Ei pidä työntyä paikkoihin joihin ei ole tervetullut, oli sitten kyse harrastuspiiristä, sukujuhlista, parisuhteesta tai ystävyydestä. 

Ole niiden ihmisten kanssa jotka aidosti välittävät, arvostavat ja tarvitsevat sinua, jotka nauttivat läsnäolostasi. Itsesi tuputtaminen ihmiselle jota ei kiinnosta olla seurassasi on tuhlausta. Pidä itseäsi niin suuressa arvossa että vietät aikaa vain niiden kanssa, jotka tahtovat olla kanssasi. 

Sellainen juttu, että ao. väitti että on ystävän puolelta ”vallankäyttöä”

olla kertomatta asioistaan. Järjetön väite! Jokainen saa ihan itse päättää kenelle kertoo asioistaan! Ystävällä on oikeus pitää asiat omana tietonaan, ei hän ole tilivelvollinen yksityiselämästään. Jokainen määrittelee rajansa itse. Jos toinen ei halua kertoa asioistaan, niin sitten hän ei halua kertoa, ja sillä hyvä. 

Minulla oli nuoruudessani yksi ystävä joka loukkaantui kun en halunnut kertoa yksityiskohtaisesti hänelle omasta uudesta parisuhteestani. Hän vaati saada kuulla mm. selostuksen seksuelämästäni ja väitti että en ilmeisesti luota häneen kun en kuvaile miten rakastelen poikaystävän kanssa! Hän taisi olla samoilla linjoilla ao:n kanssa. Eli ei osannut kunnioittaa rajojani. 

Saatan käyttäytyä noin anoppiani kohtaan (en kyllä töksäyttele ilkeästi, mutta tahallaan jätän kertomatta jonkun ison asian tai haastan) koska olen lopunkyllästynyt hänen määräilyynsä ja ohjailuunsa. On myös hyvin ylimielinen minun lapsuudenperhettäni kohtaan.

Juu kyllästynyt on. On ehkä saanut uusia ihmisiä elämään. Ikävä homma. Itselleni kävi siten, että ystävä alkoi tehdä todellisia ohareita. Ei vastannut soittoihin eikä soittanut takaisin. Selitteli viikkoja myöhemmin viestitse, että on kiire. Sitten teki oharit pariin tapaamiseen eikä kumpikaan sen jälkeen olleet yhteydessä. Noin vain loppui. 

Anna olla. Ihmisyys ylipäätään on tosi varjoisaa, epävakaata ja epäluotettavaa. 

Ihmiset ja ihmissuhteet elävät, muuttuvat ajan kanssa. Tottakai tuntuu kurjalta, jos on yhteisymmärryksessä puhuttu ystävyydestä ja toinen ilman selkeää syytä nyt välttelee. 
Joskus voi olla järkevää kysyä suoraan tai kirjoittaa rehellisesti, miltä itseltään tuntuu ilman toisen syyttelyä. Aika moni välttelee kuitenkin tuon tyyppisiä kohtaamisia ja ovat mieluummin hiljaa jatkaen samaa käytöstään. Tosin se myös silloin kertoo sinulle onko ystävyytenne kuinka syvää ja aitoa kuin mitä sinä olet tähän asti uskonut.
Jos haluat päästä helpolla karsi sinäkin yhteydenottojasi, pidä pitkiä pausseja ja seuraa reagoiko hän niihin. Jos hän ei anna kuulua silloin itsestään saat niinkin vastauksesi haluaako hän olla tekemisissä kanssasi.
 

Luultavasti ystävällä on ongelmia, jotka purkaa sinuun. Mutta eihän se muuta tilannetta mitenkään. Ei tuollaista tarvitse katsella. Voit ottaa etäisyyttä tai kertoa hänelle, että olet vihainen. Riippuu, paljonko konflikteja kestät.

Ihmisten elämässä vain tapahtuu kaiken laista ja sellaistakin mitä ei syystä tai toisesta halua jakaa edes ystävän kanssa. Ystävyys kenties katkeaa tähän tai tulee pitkäkin tauko kunnes ystävä on valmis kertomaan asiasta tai ottaa muuten uudelleen yhteytttä ja tähän tosi ystävä myös sopeutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi tekee pesäeroa eli haluaa etäisemmät välit. Minusta ystäväsi silti toimii väärin. Hänen pitäisi vihjailun sijaan ihan suoraan sanoa, että ei halua samanlaista ystävyyttä kuin aiemmin. Tiedän omasta kokemuksesta, miten loukkaavaa on, kun toinen ei sano suoraan ja itse yrität pitää ystävyydestä kiinni. 

Jos sanoo suoraan, se vasta loukkaakin. 

Olen samaa mieltä. Jos toinen ei ole antanut käytöksellään aihetta ystävyyden lopettamiseen, mutta minulla silti on sellainen oli ettei tiivis yhteydenpito enää kiinnosta ja toisen viestit ym. saavat lähinnä kiusaantuneen olon, niin siinä tilanteessa yrittäisin vain vaivihkaa siirtyä takavasemmalle. En olisi ”rehellinen ja suoraluontoinen” eli en tahallani loukkaisi. 

Mitä  ”rehellinen” puhe olisi? Se olisi  jotain tällaista: ”Voitko lopettaa soittelenisen? Mua ei mua enää kiinnosta pitää yhteyksiä. Sä oot tylsä, en välitä kuulla sun juttuja, evvk. Et sä ole mitään pahaa tehny mutta en vaan välitä olla tekemisissä. Mua ärsyttää kun soittelee  ja lähetät niitä viestejä”. Tuo  jos mikä olisi loukkaavaa. Tuollainen puhe olisi se totuus ja oikea syy, mutta totuuden sanominen olisi lähinnä tökeröä.