oottako vihjaillu miehellenne...

Mä en vihjailusta perusta ollenkaan. Meillä mies on sen verran pösilö näissä asioissa, että ihan suoraan pitää esittää lahjatoiveet, jos on jotain mielessä. Ja mielelläni otan toivomani lahjan vastaan ;) Kuitenkin mies jotain mulle hankkisi, niin miksei sitten sitä mitä haluan =)



Niin ja kakkoselle, minäkään en ole mieheni äiti, vaan mieheni lasten äiti. Mies haluaa muistaa minua, lastensa ainoaa äitiä, äitienpäivänä antamalla lahjan, laittamalla aamiaisen ja viemällä ulos syömään. Samoin minä muistan miestäni, lasteni ainoaa isää isänpäivänä,.

Se olisi paras äitienpäivälahja, sillä viikon flunssapotemisen (minä ja kolme pientä lasta) jälkeen tää huusholli näyttää ihan järkyttävältä.

se ei ole mieheni tehtävä. Ja minusta äitienpäivät isänpäivät ruotsalaisuuden päivöät, kirjallisuudenpäivät ym. on yhtätyhjän kanssa. turhia juhlia.



Plaah. -2- jonka mies kumminkin muistaa kukkasin ilman muistuttelujakin vaikken olekkaan hänen äitinsä.

Pidän tärkeämpänä sitä, että muistaa omaa äitiään eli vaikka soittaa äitienpäivänä hänelle. Lapsi tekee kuitenkin kortin ja lahjan koulussa minulle ja se riittää tietenkin.

Miehillä on putkiaivot ja asiat pitää sanoa suoraan niinku ne on.