Miten olet oppinut hyväksymään huonoja puoliasi?
Niin, miten olet hyväksynyt ja sisäistänyt ne? Sorrutko väliin kuvittelemaan muuta?
Mun ongelma on kyvyttömyys oppia asioita, mitkä on ihmisille yleensä helppoja. Olen siis ihan rehellisesti tyhmä. Kukaan ei tietenkään halua olla tyhmä ja sen hyväksyminen on vaikeaa. Lisäksi sorrun aina väliin kuvittelemaan itsestäni liikaa ja panostan hirveän määrän aikaa ja energiaa, vain todetakseni ettei olisi kannattanut.
Onko täällä muita yhtä tyhmiä ja miten jaksatte itseänne? Miten olette sisäistäneet asian niin hyvin, ettei tuollaista haihattelua tapahtuisi?
Kommentit (11)
Ap: et ole aito. Tekstistäsi päätellen sulla on itsereflektion kyky eli kyky muuttua.
Mietin, että mitä huonoja puoliani?
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.
Ei ole mitään velvollisuutta panostaa kylläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.Ei ole mitään velvollisuutta panostaa kylläkään.
No ehkä ei. I stand corrected. Mutta joka tapauksessa se on sitten valinta: voin istua sohvalla ja sietää selkäkipua tai voin panostaa venyttelyyn ja olla kivuton. Voin panostaa esiintymiseen ja jutteluun töissä tai voin tyytyä siihen, että minä en etene johtotehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.Ei ole mitään velvollisuutta panostaa kylläkään.
Kennelle sä olet itsestäsi velvollinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.Ei ole mitään velvollisuutta panostaa kylläkään.
Kennelle sä olet itsestäsi velvollinen?
Itselleen. Useimmst meistö ovat velvollisia ennen kaikkea itselleen. Ja toki sitä velvollisuutta voi helposti laiminlyödä, mutta itse siitä sitten kärsii seurauksetkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap: et ole aito. Tekstistäsi päätellen sulla on itsereflektion kyky eli kyky muuttua.
Ei se näytä auttavan. Samoja virheitä toistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.Ei ole mitään velvollisuutta panostaa kylläkään.
Kennelle sä olet itsestäsi velvollinen?
Itselleen. Useimmst meistö ovat velvollisia ennen kaikkea itselleen. Ja toki sitä velvollisuutta voi helposti laiminlyödä, mutta itse siitä sitten kärsii seurauksetkin.
Eli itsehän sen joutuu arvioida onko velvollisuus panostaa itsensä krhittämiseen vai ei.
Tuo takapuoleni voisi olla kyllä parempikin. Huomautellaan.
Mutta minkäs mahdan, metriperseellä täytyy vaan mennä
Vierailija kirjoitti:
Tuo takapuoleni voisi olla kyllä parempikin. Huomautellaan.
Mutta minkäs mahdan, metriperseellä täytyy vaan mennä
Olisitko mieluummin fiksu metriperse, vai tyhmä ja kapealantioinen?
Itse olisin mieluummin se fiksu.
En näe, miksi olisi tavoite, ettei välillä sortuisi haihaittelemaan tai toivomaan, että oppisi jotain, mitä ei ole aikaisemmin osannut.
Minä hyväksyn huonot puoleni (en ole ollenkaan liikunnallinen, olen liian vetäytyvä ja varovainen) koska kuten useimmat ihmiset, en käytännössä voi niitä poistaakaan. Joudun toki silti pinnistelemään edes vähän venyttelyä ja lihaskuntoharjoitusta ja edes vähän sosiaalisuutta varsinkin edustaessa. Tiedän, että minusta ei koskaan tule näissä asioissa hyvä, mutta minulla on oikeus (ja velvollisuus) panostaa niihin silti.