Lue keskustelun säännöt.
Onko lasten kanssa kiva tehdä asioita?
01.05.2026 |
Sinä äiti tai isä, onko sinusta mukavaa tehdä lastesi kanssa asioita? Tarkoitan hieman erityisempiä juttuja kuin ihan pakolliset arkitoiminnot. Vaikka käydä vapputorilla, kansallispuistossa, teatterissa tai laskettelemassa. Tai jotain monelle varsin tavallista, mutta joillekin harvinaista, kuten leipoa, lenkkeillä tai askarrella.
Minulle (äidille) nämä ovat aina olleet erityisen tärkeitä asioita, joita haluan tehdä. Varsinkin helpot, arjessa tehtävät asiat ovat olleet mieleen, mutta itselleni on ollut tärkeää myös tehdä jotain hieman spesiaalia ja vaivaa vaativaa lasten kanssa. Ihan aina ei ole kaikki mennyt putkeen, kun lapsi on väsähtänyt tai museo on ollut tylsä tai taikina tahmea, mutta näillekin tilanteille on naurettu monta kertaa jälkeenpäin.
Mieheni taas ei yhtään nauti tällaisista asioista, eikä niihin yleensä osallistu. Myös somessa usein sanotaan, että ihmiset esittävät ja uupuvat, kun tekevät asioita lasten kanssa. Ainakaan itselleni tämä ei ole esitystä, vaan juuri siitä hauskaa vastapainoa työelämälle ja panostusta elämäni tärkeimpiin asioihin.
Onko muiden mielestä omien lasten kanssa puuhailu usein hauskaa, vai ihan kauheaa ja stressaavaa?
Kommentit (35)
Mun tuli tästä ketjusta mieleen, millaisia asioita nykyään palstalla pidetään provona. Kauemmin palstailleet muistavat ajan, jolloin avaukset tai viestit, jossa korostettiin varakasta elämäntyyliä tai upeaa ulkonäköä, tuomittiin helposti satuiluksi. Mulle on käynyt useamman kerran niin, että kun olen kirjoittanut jotain tavallista perhe-elämästä, viesti on tulkittu satuiluksi eikä se "mene läpi". Niin ne ajat muuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuli tästä ketjusta mieleen, millaisia asioita nykyään palstalla pidetään provona. Kauemmin palstailleet muistavat ajan, jolloin avaukset tai viestit, jossa korostettiin varakasta elämäntyyliä tai upeaa ulkonäköä, tuomittiin helposti satuiluksi. Mulle on käynyt useamman kerran niin, että kun olen kirjoittanut jotain tavallista perhe-elämästä, viesti on tulkittu satuiluksi eikä se "mene läpi". Niin ne ajat muuttuvat.
Minuakin ihmetyttää millaista monien perhe-elämä on, kun ihan tavallinen elämä katsotaan liioitteluksi, valehteluksi, esittämiseksi tai itsensä korostamiseksi.
Erityisesti täällä palstalla huudellaan provoa tai 0/5, jos vastaa kysymykseen ja paljastuu, että tehnyt jotain tosi tavallista, kuten leiponut tai pelannut lautapeliä.
Ihan oikeassakin elämässä ovat ihmiset tänäkin vuonna ihmetelleet, miten ”aina jaksan panostaa”, kun pumppasin 10 ilmapalloa ja kiinnitin osan roikkumaan serpentiinin kanssa ja jopa tehtiin munkkeja lasten kanssa. Wau!!!
Yleensä nautin, mutta lapsia kun ovat, osa reissuista päätyy uhmakohtauksiin, raivareihin tai sisarusten riitelyyn ja silloin ei kyllä ole enää kenelläkään niin kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni laajasta tutkimuksesta, jonka mukaan lähes kaikki muut asiat siivoamista myöten olivat äitien mielestä mukavampia kuin omien lasten kanssa oleminen.
Jos minulta kysyttäisiin, mikä on tärkeämpää tai merkityksellisintä minulle, niin lasten kanssa käytetty aika kyllä voittaisi. Tietenkin hauskaa juuri sillä hetkellä on vaikka nukkua tai katsoa Netflixiä.
Täytyy sanoa, etten ole nauttinut lasteni seurasta oikeasti koskaan. Enkä tee mitään lässynlää leivotaan ja mennään puistoon kävelemään aktiviteetteja. Siis ihan paskaa. Lasten kanssa en voi tehdä mitään mistä itse nautin. Onneksi miehenä ei minulla vaadita sitä lasten kanssa tekemistä oikein. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin olisin jättänyt lapset tekemättä.
Minusta todellakin on, ja puolisosta myös. Ihan parasta! Mutta minusta on tärkeää sopeuttaa tekeminen lasten kehitystasoon ja luonteisiin, ei pidä väkisin yrittää jotain mikä ei vain toimi.
Me mennään usein metsäretkille, uimaan, erilaisiin leikkipuistoihin, kaupungin liikuntapaikoille, ja elokuviin. Joskus sitten trampoliinipuistoon, Heurekaan ja vastaaviin kalliimpiin.
Lastentapahtumissa on usein yliluonnolliset jonot parhaisiin aktiviteetteihin joten olen välttänyt niitä, ei ole kivaa pienille lapsille seistä tungoksessa odottamassa jopa tuntia. Siksi valikoin nämä tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on. Itselläni ei ole lapsia mutta haluaisin kyllä. Olisin leikkisä iskä ja aina pelaisin lasten kanssa kaikkea. Kesällä oltaisiin vesisotaa! 😅
M39
Toivottavasti saat vielä lapsia. Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän seuransa on minusta edelleen ihan parasta maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa rasittavalta.
Päinvastoin. Just ihanalta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni laajasta tutkimuksesta, jonka mukaan lähes kaikki muut asiat siivoamista myöten olivat äitien mielestä mukavampia kuin omien lasten kanssa oleminen.
Jos minulta kysyttäisiin, mikä on tärkeämpää tai merkityksellisintä minulle, niin lasten kanssa käytetty aika kyllä voittaisi. Tietenkin hauskaa juuri sillä hetkellä on vaikka nukkua tai katsoa Netflixiä.
Täytyy sanoa, etten ole nauttinut lasteni seurasta oikeasti koskaan. Enkä tee mitään lässynlää leivotaan ja mennään puistoon kävelemään aktiviteetteja. Siis ihan paskaa. Lasten kanssa en voi tehdä mitään mistä itse nautin. Onneksi miehenä ei minulla vaadita sitä lasten kanssa tekemistä oikein. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin olisin jättänyt lapset tekemättä.
Surullinen kommentti. Sinun itsesi, lastesi ja puolisosi kannalta.
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa rasittavalta.
Terveisin äiti joka ei tee lastensa kanssa mitään kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on. Itselläni ei ole lapsia mutta haluaisin kyllä. Olisin leikkisä iskä ja aina pelaisin lasten kanssa kaikkea. Kesällä oltaisiin vesisotaa! 😅
M39
Toivottavasti olet joskus isä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan lapsen luonteesta, minkälaimen hän on. Fiksun ja rauhallisen lapsen kanssa on kivaa.
Eli tykkäät tehdä asioita sun niiden lasten kanssa, jotka on fiksuja ja rauhallisia, mutta ne sun lapsista, jotka on tyhmiä ja riehakkaita, eivät ole mukavaa seuraa?
Äitinä, jolla on kaksi riehakasta lasta, vastaan että rauhalliselle introvertille eivät ole mukavaa seuraa, enkä tykkää mitään erikoista tehdä, koska ei suju yleensä nätisti. Jos sujuisi rauhallisesti, esim. pelkästään yhden lapsen kanssa jossain käyminen, olisi se varmasti mielekästä, mutta ei esim. jo pelkästään kaupungilla käyminen ole kenestäkään mukavaa, kun vähintään toinen lapsista juoksee 30m etumatkassa omia reittejään ja saa pelätä koko ajan, että kohta on auton alla. Toinen jumittaa, koska kengässä on kivi tai väsähtää ja kun pysähdyt sitä auttamaan, toinen huitelee ties missä eikä mitään kieltoja tai ohjeita kuunnella. Isänsä antaa mennä miten lystää (ollaan erottu), joten eivät kuuntele sitten minuakaan.
Ja kyllä näitä on yritetty kasvattaa ja kouluttaa, mutta temperamentti on etenkin tytöllä sellainen, että painelee eteenpäin ja sitten taas poika jumittaa, niin näitä tilanteita valitettavasti syntyy sen verran, että en tosiaankaan nauti lasten viemisestä yhtään mihinkään, jos ei ole ylimääräistä aikuista mukana varmistamassa, että porukka pysyy kasassa. Lapset myös koskevat uteliaisuuttaan ihan kaikkeen niin ei voi esim. museoonkaan viedä, koska sillä aikaa kun itse katsot jotain, vähintään toinen on hiplaamassa näyttelyesineitä.
Päiväkoti-ikäisiä ovat, joten ikä selittää asiaa, mutta harmittaa kyllä kun niin monella on paljon rauhallisemmat lapset, joita voi viedä museoihin ja vaikka piknikille ja ovat niillä nätisti ja omista tulee jo päiväkodistakin palautetta, että ohjeita ei oikein kuunnella ja tongitaan kaverinkin lokerot. Toivottavasti kouluiässä vähän meno rauhoittuisi, koska muuten tykkäisin kyllä käydä välillä jossain lastenkin kanssa, mutta nykyisellään säästän omia hermoja sillä, että käyn yksin, kun lapset ovat isällään.
TL;DR: En tosiaankaan nauti pienten lasten kanssa liikkumisesta yhtään missään, koska ovat liian vilkkaita ja ei voi itse rentoutua sekuntiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On,valtavan kivaa. Ihan parasta suorastaan.
Omat lapset on tosi hyviä tyyppejä. Hiekkalaatikon reunalla istuminen oli tylsintä ikinä, mutta tein, koska lapset tykkäsi. Iän myötä tuli mukaan teatterit ja konsertit, niistä tykkäsin. Sitten reissattiin kotimaassa ja lopulta teini-ikäisten kanssa ulkomailla. He oli ihan parasta reissuseuraa ja matkoja on mukava muistella vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli nyt nuorimman lapsen kanssa hauska lauantai kahestaan!
Lähettii pörrää autolla kaupungille, ostettii syömistä, popitettiin musiikkia, lapsi kävi walkers-autossa, täällä sellanen auto pyörii usein ja sinne saa ihmiset mennä juttelee ja pelaamaan. Nuorille suunnattu.
No mein tyttö oli innoissaa ja kävi niitte kaa pelailee. Sit jatkettii ajelua, tyttö kävi välillä puistossa leikkii.
Sitten etsittii kiva grillauspaikka, paistettii nakit ja istuttii viltille herkuttelee. Kotiin mennessä laulettii yhessä biisejä., hoilattii täysillä.
Ainaki omien lasten kans on aina ollu hauskaa seikkailla ja tehä kaikkee kivaa! Nyt oli vain nuorin kotona kun muilla oli omat menonsa.
T.Äippä
Tämä! Aikuisten lasten kanssa oleminen on ihan parasta.